En pienenpänä koskaan miettinyt että olen jotenki "erillainen", adoptio lapsi. Mitä vanhemmaksi olen kasvanut sitä enemmän sitä olen alkanut miettiä.
Olen nyt 15 vuotta, elänyt tässä uudessa perheessä, koko ikäni, olin siis adoptio vauva.
Mutta mun on pakko päästä purkaa sydäntä tästä kaikesta.
Haluaisin löytää vanhempani jotka minut antoivat pois kun olin vauva, ja tietää miksi he niin tekivät?!
Kuulin vain päripäivää sitten uudelta äidiltäni, että minulla on sisaruksia, kaksi, tyttö ja poika. Olin ennenkin kysynyt samasta aiheesta, mutta äiti oli aina kieltänyt jyrkästi että minulla ei ole sisaruksia.
Aikamoisena shokkina tuli kun äiti kertoi että on teinnyt koko minun ikäni että minulla onkin kaksi sisarusta.:I
Nyt sisälläni virtaa vielä vahvempi veri, enkä aijo antaa periksi, etsiäkseni sisarukset ja vanhemmat.
Sisälläni vain kiehuu, koska minulta on salattu koko ikäni että minulla on sisaruksia.
Kysymyksiäkin on pää täysi, joita haluaisi kysyä, biologisilta vanhemmiltani. "Miksi he laittoivat minut adoptioon, eikä muita sisaruksiani? Muistaako sisareni enää minua? Olinko jotenkin huonompi lapsi kuin he?"
Haluaisin vain elää uuden elämäni mukavasti,& nauttia joka hetkestä, mutta en pysty siihen, jos tiedän että jossain tuolla on minun sisarukseni. Haluaisin vain kovasti,niin kovasti, etsiä heidät.
AUTTAKAA!! Mistä etsiä tai mitenkään aloittaa?
Tiedän vain sen että Raumalla olen syntynyt ja Rauman lastenkodista minut on haettu.
Luultavasti siskoni on jossain 16 vuoden kieppeillä ja veli 18 ikävuoden kieppeillä.
Olisin todella kiitollinen jos voisitte jotenkin neuvoa minua, heidän etsimisekseen. :))
Olen nyt 15 vuotta, elänyt tässä uudessa perheessä, koko ikäni, olin siis adoptio vauva.
Mutta mun on pakko päästä purkaa sydäntä tästä kaikesta.
Haluaisin löytää vanhempani jotka minut antoivat pois kun olin vauva, ja tietää miksi he niin tekivät?!
Kuulin vain päripäivää sitten uudelta äidiltäni, että minulla on sisaruksia, kaksi, tyttö ja poika. Olin ennenkin kysynyt samasta aiheesta, mutta äiti oli aina kieltänyt jyrkästi että minulla ei ole sisaruksia.
Aikamoisena shokkina tuli kun äiti kertoi että on teinnyt koko minun ikäni että minulla onkin kaksi sisarusta.:I
Nyt sisälläni virtaa vielä vahvempi veri, enkä aijo antaa periksi, etsiäkseni sisarukset ja vanhemmat.
Sisälläni vain kiehuu, koska minulta on salattu koko ikäni että minulla on sisaruksia.
Kysymyksiäkin on pää täysi, joita haluaisi kysyä, biologisilta vanhemmiltani. "Miksi he laittoivat minut adoptioon, eikä muita sisaruksiani? Muistaako sisareni enää minua? Olinko jotenkin huonompi lapsi kuin he?"
Haluaisin vain elää uuden elämäni mukavasti,& nauttia joka hetkestä, mutta en pysty siihen, jos tiedän että jossain tuolla on minun sisarukseni. Haluaisin vain kovasti,niin kovasti, etsiä heidät.
AUTTAKAA!! Mistä etsiä tai mitenkään aloittaa?
Tiedän vain sen että Raumalla olen syntynyt ja Rauman lastenkodista minut on haettu.
Luultavasti siskoni on jossain 16 vuoden kieppeillä ja veli 18 ikävuoden kieppeillä.
Olisin todella kiitollinen jos voisitte jotenkin neuvoa minua, heidän etsimisekseen. :))
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos tiedät kuka hoiti adoptiosi niin ota siihen tahoon yhteyttä. (Se voi olla paikkakuntasi Pela tai sosku, siellä on ihmiset jotka hoitaa adoptioita.)
Kannattaa myös kertoa vanhemmillesi että aiot selvittää asioita ja sinusta olisi kiva jos he voisivat olla avuksi. Kerro mitä ajattelet ja mitä haluat.
En tiedä, mutta voihan olla että sisaruksesi eivät asu biologisen äitisi kanssa...eli varmaan on helpointa yrittää löytää biologinen äitisi ja sitä kautta selvittää sisaruksien tiedot.
Sinun on hyvä tiedostaa että kaikki biologiset äidit eivät välttämättä halua pitää yhteyttä adoptioon antamaansa lapseen. Eli äiti voi kieltää antamasta tietojaan sinulle.
Mutta jos sinä olet varma että haluat selvittää asioita niin selvitä, niin sinun ei tarvitse murehtia asiaa..
Ja haluan vastata mietintääsi että olitko huonompi kuin muut lapset. En todellakaan usko että asia on niin!
Monesti nainen tulee vahingossa raskaaksi ja mieleen tulee abortin tekeminen.
Kaikkien naisten mielestä abortti ei ole järkevä ratkaisu ja silloin he voivat synnyttää lapsen ja antaa hänelle mahdollisuuden elämään jossakin muussa perheessä. Äitisi antoi sinulle arvokkaan lahjan, elämän.
Mutta miksi hän antoi sinut adoptioon:
Sinulla on vanhempia sisaruksia, ehkä elämä on ollut kovaa jo heidän kanssaan...
Äitisi elämään voi liittyä sairaus, puolison menettäminen tms.
Nämä kaikki syyt johtuvat muusta kuin lapsesta eli sinusta.
Toivon että saisit sen mistä kirjoitit:
"Haluaisin vain elää uuden elämäni mukavasti,& nauttia joka hetkestä."
Toivon että vaalit saamaasi elämän lahjaa!
Uskon, että vielä löydät biologiset vanhempasi ja sisaruksesi ja saat vastaukset mieltäsi painaviin kysymyksiin. En halua lannistaa, mutta muistaksen lain mukaan sinun tulisi olla 18 jotta voisit alkaa etsiä "oikeita" vanhempiasi.
Täällä on toinen adoptoitu (ex-sijoitettu) nuori nainen. Mä olen jo aikuinen joten mulla on ollut oikeus saada tietoni adoption järjestäneeltä järjestöltä, joka oli mun kohdalla Pelastakaa Lapset. Mut siis sijoitettiin mun perheeseen 2-vuotiaana ja he adoptoi mut 15-vuotiaana. Perheessä oli kaksi biologista poikaa ennen mua. Aluksi kun olin sijoitettu lapsi, niin mun äiti (biologinen) kävi tapaamassa mua välillä. Mulla on siitä valokuvia, vaikka en oikein muista niitä tapaamisia enkä äitiä. Tämä äiti kuoli, kun mä olin 5-vuotias. Biologisen isänkin tapasin joskus pienenä pari kertaa, mutta siitä ei valitettavasti ole valokuvaa. Myöhemmin hän meni naimisiin ja bioisän puolelta mulla on kolme ihanaa pikkusiskoa, joihin tosin valitettavasti pääsin tutustumaan vasta silloin 18-vuotiaana. Mun vanhemmat (eli ne adoptiovanhemmat) kertoi mulle ihan rehellisesti bioäidistä ja isästä mitä tiesivät. Mä kävin adoptioäidin kanssa yhdessä pari kertaa Pelastakaa Lapsissa, kun olin 15- ja 16-vuotias. Silloin sain vähän lisätietoja mun historiasta. Mä olisin silloin halunnut ottaa yhteyttä mun isään, mutta jostain syystä he ei suostuneet. Vasta 18-vuotiaana sain yhteyden isään ja kuulin noista sisaruksista ja sain nähdä heidät kaikki. Se oli tosi mahtavaa!!! Bioisä kyllä sanoi, että hänen uusi vaimo oli ensin miettinyt asiaa aika pitkään, mutta tosi hyvin hänkin on nyt suhtautunut muhun. Oon myös tavannut muita sukulaisia, mut harmittaa paljon kun kaksi isovanhempaa oli ehtinyt kuolla. Bioisänäiti kuoli, kun olin 17-vuotias ja se on itkettänyt tosi paljon kun oon ajatellut että hänet olisin voinut tavata, jos mulle olisi annettu lupa ottaa heihin yhteys aiemmin. Mä jouduin lastenkotiin ensin 11kk vanhana, kun mun bioäiti joutui sairaalaan. Sitten pääsin hetkeksi kotiin, mutta jouduin uudestaan lastenkotiin 1-vuotiaana. Bioäiti oli siis yksinhuoltaja ja hän sairasteli. Sitten pääsin lastenkodista sijaisperheeseen, jonne jäin lopullisesti. Bioäiti kuoli syöpään mun ollessa 5-vuotias ja olin hänen hautajaisissa. Bioisä oli rekkakuski ja ajoi ulkomaanajoja silloin eikä hän voinut tai osannut tai uskaltanut ryhtyä mun yksinhuoltajaksi. Bioisä kertoi huomanneensa mun sijaisperheen hyväksi ja kaikkien mielestä mä olin sopeutunut sijaisperheeseen niin hyvin, että ei mua siirretty pois. Adoptio tuli sitten vasta kun mä olin 15-vuotias ja kaikki olivat suostuneet siihen. Multa itseltäkin kysyttiin suostumus, mutta mun mielestä on kummallista ettei mulle kerrottu bioisän uudesta perheestä, vaikka hänellä oli jo yksi tytär silloin!!! Sosiaalityöntekijöiden on ainakin täytynyt tietää bioisän tilanne tuolloin, mutta en tiedä tiesivätkö sijaisvanhemmatkin sen. Nyt mä tiedän ainakin suurimman osan asioista ja oon tavannut paljon ihmisiä. Mä voin hyvin ja opiskelen opettajaksi. Toivottavasti sä löydät biovanhempasi ja muutenkin voit hyvin. Kirjoittele tänne lisää jos haluat.
Hyvä että sinä sait nähdä biologiset vanhempasi.
Kovasti minäkin odotan heidän näkemistään, olen käynnyt kaikki maailan perheneuvolat ja kaikki nuoriso lääkärit.
Itse olen miettinyt pitkään, että mitä sitten tapahtuu kun kerran löydän heidät. Tai kuulen heistä. Antavatkohan he tietonsa minulle, ja saanko tavata heidät. Vai haluavatko he vain minut koko elämästään pois?
Olen ottanut senkin huomioon, että hei voivat sanoa etteivät halua olla tekemississä kanssani, ja ymmärrän sen. Mikäli he niin haluavat. Minustakin olisi tavallaan parempi etten saisi heidän tietojaan vaikka yrittäisin etsiä heidät. Sillä en itse ole aivan varma mitä haluaisin kuulla, jospa biologisessa perheessäni meneekin älyttömän huonosti, en varmasti olisi valmis kuulemmaan sellaista. :I Toisaalta taas kovasti haluan saada heidän tietonsa ja tavata heidät, koska olen utelias, haluaisin heidät takaisin elämääni.
Mutta koskaan he eivät voi viedä paikkaa uusien vanhempieni tilalle, koska kerran kun he minut hylkäsi, en varmastikkaan voi enää ikinä pitää heitä "vanhempinani".
Olen kuitenkin hyvin kiitollinen heille siitä että sain mahdollisuuden elää, ettei esim, bioäitini tehyt aborttia.
Mutta olen myös kuullut, ja olen luultavasti saannut juuri siitä syystä itselleni ikuiset traumat. Joskus minut jätettiin kotiin yksin, bioäitini ei osannut hoitaa minua, kun itkin ei kukaan koskaan lohduttanut tai tullut lähelleni. Bioäitillänikin oli lastenkoti tausta.
Mutta silti toivon löytäväni heidät, ja saavani lisää tietoa, että mikä tässä jutussa on totta ja mikä ei. :)) Ja toivon että joskus vielä saan kohdata heidät ja tutustua heihin paremmin.:D
Tässä on linkki bioäideistä tehtyyn tutkimukseen. Se on aika rankkaa, mutta mielenkiintoista luettavaa. Se on pitkä ja vaikeaa tekstiä, mutta voihan siitä lukea osiakin vaan.
http://joypub.joensuu.fi/publications/masters_thesis/tollman_salainen/
tässä jo aiemmin on tullut esille , että 18v saa tietoonsa biovanhempien ym. adoptioon johtavaa taustaa, sieltä mistä kautta sinut on adoptoitu on se sitten PELA tai muu kaupungin sos.toimisto. Jos saat itse tietää vanhempiesi nimet ja osoitteet niin ota yhteyttä vaikka kirjeitse.Vanhempiesi tilannehan on saattanut tässä ajassa muuttua ja olen melko varma että ovat iloisia yhteydenotostasi ja kaivanneet sinua näinä vuosina. Sinulle tämä on tärkeä tapahtuma, saat oman palapelisi ehjäksi. Toivotan sinulle onnea; on se mieltä myllertävä tapahtuma. Sinä et kuitenkaan ole syyllinen adoptioosi vaan ne on ne olosuhteet mitkä silloin on olleet.