Elekielellä voi kiusata.
Voi elehtiä, kun sinä puhut, että tuo on vähän hullu.
Se koskee kipeästi.
Joillakin ihmisillä on tapana, kun toinen
puhuu, katsoa muita sillä silmällä, että tuo
puhuu pehmosia. Se ei ole kivaa.
Voi elehtiä, kun sinä puhut, että tuo on vähän hullu.
Se koskee kipeästi.
Joillakin ihmisillä on tapana, kun toinen
puhuu, katsoa muita sillä silmällä, että tuo
puhuu pehmosia. Se ei ole kivaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Juuri tuo käyttäytyminen saa minut raivoon. Ei anneta arvoa esim. uudelle, joka koettaa sisäistää itsensä yhteisöön. Sitä et kitke ainakaan naisvaltaisesta yhteisöstä pois. Paitsi lähtemällä. Minä tein niin.
Varmaan olet ihan oikeassa. Eri asia on ikäryhmä.
Eikö kannattaisi kirjoittaa työpaikkakiusaamisesta työikäisten ryhmiin?
Tämähän on 70 elikkä ei täällä enää juurikaan työikäisiä ole. Meillä on omat ilomme ja murheemme mutta työpaikka ei ole kumpikaan niistä.
on kyllä muuallakin ettei vaan työ paikoilla se on yksi tapa näyttää vaan oma tyhmyytensä, Minä kerran töissä kysyin yhdeltä jos hänessä on jotain vikaa kun silmät pyörii kun tombola. Sen jälkeen ei pyöritellyt niin että minä näin katsoi ensin että oli kunnolla selän takana
kuitenkin 70 ihmisiä kiusataan
tekemällä niistä hupakoita, vaikka
ne puhuisi järkeä.
Olipa työtoveri, joka viimeisillä voimillaan roikkui työelämässä.
Hänellä oli tapana saapua auditorioon työryhmämme yhteisiin palavereihin vasta juuri avaussanojen aikana etupuolen ovesta, siis kasvot paikallaoleviin päin.
Silloin seurasi hyvin harjoiteltu käsivarsien nosto, kun kahdessa etupenkissä olevat tarkistivat kellonsa mahtavalla kaarella.
Itse tulin takaovesta ylös taakse, joten sieltä tarkkailin säälinsekaisin tuntein tuota tunnotonta työpaikkakiusaamista. Myöhästelijä ei muuttanut tapaansa eivätkä nipottajat kellon tarkistamista.
Asianomaisen päästyä eläkkeelle tulivat halvaus ja kuolema melko pian.
Juuri tuollaisesta maan rakoon painamisesta aloittaja puhui.
Toisen ongelma ja asia ei kuulu tähän ryhmään! Pyörititkö silmiäsi?
Meidän työpaikan rehtorilla meni kiusaaminen niin pitkälle, että se alkoi savustaa minua ulos. Läksin heti, kun eläkevuodet riittivät. Kiva psykiatri
kirjoitti paperit. Palkka juoksi koko ajan. En ole katunut.
Sillä rehtorilla oli sitten nuoleskelijoita, jotka olivat kuin hyeenat haaskalla.
70- ja 80-luvulla olin useana vuotena työpaikassani työsuojeluvaltuutettuna. Pahimmat työpaikkakiusaajat olivat esimiehet. Työsuojelutoimikunta yritti käynnistää henkisen työsuojelun. Aika ei vielä silloin ollut asialle kypsä. Olen ollut yli 10 vuotta eläkkeellä ja sen verran saanut tietoa työpaikastani, että asia on jossain määrin helpottunut. Se saattaa johtua myös siitä, että silloinen toimitusjohtaja on jo siirtynyt eläkkeelle ja uusi johtaja on edeltäjäänsä viisaampi.
Ei me olla enään työelämässä, emme enään kilpaile työpaikastamme.
Menneitä muistellessa tulee mieleen aika jolloin työpaikkakiusaaminen alkoi, se alkoi noin 1970 kieppeillä, silloin tuli ammattiliitot, luottamusmiehet työpaikoille.
Työnantajat oli vastapuoli, alko toimimaan järjestäytyneitä työntekijöitä vastaan, jopa viikottaisissa aamupalavereissa kehotti " porukkaa " sakinhivutukseen, se oli kauheeta aikaa, kestin noin kolmekymmentä vuotta tressä, noin tuli vuonna -90 lama suomeen yritykset meni konkurssiin pankit kaatui, ihmisiä tuli valtavasti työttömäksi, hetkessä noin 500000 , siinä vaiheessa pääsin eläkeputkeen, joten kiusaamis kriisi oli taaksejäänyttä elämää.
Selvisin kiusaamistilanteista aika hyvin, panin kipakasti hantiin, kyseenalaistin työnantajan sanomiset, joten ei pääsy niskanpäälle, siksi kai kestin kymmeniä vuosia paineita.
Nyt muistelen menneitä en saanu pysyviä vaurioita varmaankin sinnikkään luonteeni vuoksi.
Ihmisten tulis pannahanttiin hankalissa tilanteissa, jos järki sanoo että juttu on puhtaasti kiusaamista, ei järkevää toimintaa, moni säästyisi psyykkisiltä kärsimyksiltä, ilmeisesti vaatii ihmiseltä hyvää itsetuntoa.