Kysymys:
Omaisuuden ositus, kun puolisoilla on avioehto:
Voiko pitää paikkansa, että kuka tahansa kesken avioliiton voi nimellisesti hakea avioeroa, jotta saa osituksen käyntiin ja tuota ositusta ei voida enää keskeyttää kuin molempien yhteisestä pyynnöstä?
Jos ositus saadaan päätökseen avioeron harkinta-aikana, jää ositus voimaan, vaikka puolisot jatkaisivat avioliittoa.
Mutta entä, jos ositusta ei ole saatu tehtyä ennen harkinta-ajan umpeutumista?
(Puolisot joutuvat maksamaan myös pesänjakajan ja asianajajien kulut puoliksi, vaikka tämä olisi vain toisen intresseissä.)
Onko pesänjakaja toiminut oikein, jos hän tekee ositusehdotuksen, vaikka puolisoilla on toisen nimissä olevan omaisuuden pois sulkeva avioehto,
ennenkuin osapuolten/asianajajien yhteisiä tapaamisia ei ole järjestetty yhtäkään,
lukuunottamatta aloituskokousta, jossa toisella osapuolella ei ole ollut vielä edes omaa asianajajaa?
Löytyykö vastauksia tai vinkkejä kysymysten selvittämiseksi?
Omaisuuden ositus, kun puolisoilla on avioehto:
Voiko pitää paikkansa, että kuka tahansa kesken avioliiton voi nimellisesti hakea avioeroa, jotta saa osituksen käyntiin ja tuota ositusta ei voida enää keskeyttää kuin molempien yhteisestä pyynnöstä?
Jos ositus saadaan päätökseen avioeron harkinta-aikana, jää ositus voimaan, vaikka puolisot jatkaisivat avioliittoa.
Mutta entä, jos ositusta ei ole saatu tehtyä ennen harkinta-ajan umpeutumista?
(Puolisot joutuvat maksamaan myös pesänjakajan ja asianajajien kulut puoliksi, vaikka tämä olisi vain toisen intresseissä.)
Onko pesänjakaja toiminut oikein, jos hän tekee ositusehdotuksen, vaikka puolisoilla on toisen nimissä olevan omaisuuden pois sulkeva avioehto,
ennenkuin osapuolten/asianajajien yhteisiä tapaamisia ei ole järjestetty yhtäkään,
lukuunottamatta aloituskokousta, jossa toisella osapuolella ei ole ollut vielä edes omaa asianajajaa?
Löytyykö vastauksia tai vinkkejä kysymysten selvittämiseksi?
Vastaukset 14
Vanhimmat
>
Ei tietenkään kuka tahansa... vain puolisot voivat hakea toisistaan avioeroa ja vaatia ositusta. Siihen riittää toinen puolisoista, joita tässä maassa voi olla max. 1 kpl. kerralla.
Ei avioeroa haeta "nimellisesti"... sitä haetaan hakemuksella käräjäoikeudesta (ensin I vaiheen hakemus, sitten II vaiheen hakemus), tai sitten ei haeta.
Ositusta voi vaatia toinen periaatteessa heti kun I vaiheen hakemuksen on jättänyt käräjäoikeuden kansliaan, ja silloin se on suoritettava... ellei muuten niin oikeuden määrämän pesänjakajan toimesta.
>
Kyllä
>
Ellei ositusta ole tehty (ositussopimusta, tai pesänjakajan tekemää "päätöstä")... niin sitä ei ole... aika yksinkertaista.
Jos avioehdottomassa avioliitossa ositus ehditään tehdä harkinta-aikana, eikä sitten erotakaan... puolisoille on syntynyt avioehtoa vastaava tilanne... heillä ei jatkossakaan ole avio-oikeutta toistensa omaisuuksiin.
>
Ei kai ehdotuksen tekemiseen ole esteitä...
Toivon asiallisia vastauksia.
Nimellisesti tarkoittaa tässä yhteydessä, että
toinen puoliso voi halutessaan tarkistaa koska tahansa kesken avioliiton kannattaako rahallisesti erota käynnistämällä osituksen, jota ei voi enää peruuttaa kuin molempien pyynnöstä. Siis hakemalla avioeroa vain tarkistaakseen saldon ja päättää sen perusteella
kannattaako puoliso esim.hylätä tai ei.
"Ellei ositusta ole tehty (ositussopimusta, tai pesänjakajan tekemää "päätöstä")... niin sitä ei ole... aika yksinkertaista. "
Ei ole näin yksinkertaista: pesäjakaja voi vaatia,
että ositusta jatketaan ja se päätetään, vaikka avioerohakemus ei enää ole voimassa.
"Ei kai ehdotuksen tekemiseen ole esteitä..."
Pesänjakajan ehdotus vain voi jäädä myös voimaan tai ainakin seuraava askel onkin sitten oikeudenkäynti.
Molempia osapuolia ei olla kuultu lainkaan tasapuolisesti, koska lähtökohtaisesti vain se osapuoli tulee kuulluksi, joka joutuu todistelemaan miksi avioehtoa ei hänen mielestään tulisi noudattaa ja toinen ei edes tiedä, missä mennään.
>
Pyrin vastaamaan asiallisesti asiallisiin kysymyksiin. Ajatustenlukuun en silti pysty.
>
Kyllä asia on noin. Tietenkin ensin aloitettava avioero prosessi, sitten voi vaatia ositusta. osituksen tulemana saattaa saada tasinkoa, jos avioliitto on "avioehdoton". Tai jos avioehdollista ositusta pesänjakaja päättää sovitella.
>
Kyllä, näinkin raadollisesti ajattelia ihmisiä varmasti maailmassa on.
>
Tähän väittämääsi en usko, toivottavati nimim. "nix nax" vahvistaa tämän. Jos puolisot päättävät jatkaa avioliittoaan, sopivat riitansa ja tahtovat ettei ositusta tehdä loppuu... ei pesänjakaja voi päättää jatkaa koska hänestä siltä tuntuu.
>
Tietenkin ehdotuksesta VOI tulla lopullinenkin ositus, mutta ei vielä ehdotus sitä ole.
>
Tähän väittämääsi en usko, toivottavati nimim. "nix nax" vahvistaa tämän. Jos puolisot päättävät jatkaa avioliittoaan, sopivat riitansa ja tahtovat ettei ositusta tehdä loppuu... ei pesänjakaja voi päättää jatkaa koska hänestä siltä tuntuu.
Tämä on pesänjakajan väittämä, ei minun. Kysymykseni kuuluu siis onko oikein.
Kyseessä oli siis vain toisen aviopuolison intressit saada nämä avioliiton saldotiedot, mutta niin, ettei menetä puolisoaan, ennenkuin tietää saldon eli yhteisiä päätöksiä asiassa ei voi tehdä puolin, eikä toisin.
>
Tietenkin ehdotuksesta VOI tulla lopullinenkin ositus, mutta ei vielä ehdotus sitä ole.
Onko siis tavanomaista ja hyväksyttävää, että
pesänjakaja ei ole yli vuoden kestäneessä käsittelyssä ei ole järjestänyt yhtäkään yhteistä tapaamista osapuolten/edustajien kanssa?
>
Niin, jonka vuoksi hän tahtoo pesänjakajan jatkavan työtään. Vai?
>
En osaa sanoa onko tavanomaista, mutta oudolta se kuulostaa. Oletko sinä ja juristisi olleet aktiivisia pesänjakajan suuntaan jotta ko. tapaaminen järjestyisi?
1.
Niin, turha ehdottaa yhteistä päätöstä osituksen lopettamisesta, kun Suomen laki kerran antaa tätä haluavalle laillisen mahdollisuuden.
(Onko näin? Jos on, niin tällainenkin laki pitäisi kumota.)
2.
Olemme kyllä vastanneet meille esitettyihin kysymyksiin välittömästi, mutta niitä on tullut vain muutamia.
Odotimme pääsevämme vaiheeseen, jossa vastapuoli on esittänyt väitteensä ja meitäkin kuunneltaisiin.
Tietenkin voit ehdottaa puolisollesi, että lopetetaan avioeroprosessi ja sovitaan. Jos hän siihen suostuu, niin varmasti pesänjakaja lopettaa "työnsä" ja lähettää loppulaskun.
Ei sen ehdottaminen ole turhaa, mutta ei hänen myöskään ole mitään pakkoa suostua ehdotukseesi.
Eli, miltä osin lakia mielestäsi pitäisi muuttaa. Niinkö, ettei avioeron ositusta voi tehdä jos toinen sitä vastustaa?
>
Kun noinkin suuresta asiasta kysymys, olisiko asianajasi syytä olla aktiivisempi... ehkä olisi pitänyt olla sitä paljon aikaisemmin... onkohan ihan tehtäviensä tasalla?
"Eli, miltä osin lakia mielestäsi pitäisi muuttaa. Niinkö, ettei avioeron ositusta voi tehdä jos toinen sitä vastustaa?"
En tarkoita tuota, vaan ylipäätään:
On älytöntä, että laki antaa mahdollisuuden tällaiseen kikkailuun ja puolison "rahallisen arvon" tarkistukseen, jos ei muuten halua hakea eroa. Ymmärrän kyllä, jos on valmis eroon, sitten hakee eroa, erotaan ja jaetaan omaisuus oikeudenmukaisesti.
Eikö pesänjakajan ja asianajajan tehtävä ole informoida menettelytavoista, aikataulusta jne, eikä vain ykskaks töksäyttää melkein päätöstä pitkän (maksavan) hiljaisuuden jälkeen.
Siksihän heidät asiantuntijat on palkattu (pakosta kylläkin).
Liikaa töitä ym muuta välttämätöntä,ilmeisesti niin asianajajalla kuin minullakin.
Ei voi vaatia ositusta... ellei avioero OLE vireillä. Kuinka voisi hakea oikeudesta pesänjakajaa suorittamaan riitaisaa ositusta ELLEI ole vähintään harkinta-aika meneillään... siinä vaiheessa avioliittonne vähintään oltava, tai sitten kirjoitat täällä ihan omiasi.
Se on sitten eri asia, hakeeko kumpikaan lopullista avioeroa... ja totta, siitä huolimatta ositus voidaan saattaa päätökseen JOS ehditään ennen kuin harkinta-ajan max. 12 kk kulunut umpeen.
"Se on sitten eri asia, hakeeko kumpikaan lopullista avioeroa... ja totta, siitä huolimatta ositus voidaan saattaa päätökseen JOS ehditään ennen kuin harkinta-ajan max. 12 kk kulunut umpeen."
Ihan oikeaa tietoa asiasta haen. Jos sitä on, kuten edellinen sitaatti, onko virallista tietoa ja perustuuko johonkin?
1v. harkinta-aika on loppu jo ajat sitten, mutta pesänjakaja sanoo, että hänen on vietävä ositus loppuun.
>>Se on sitten eri asia, hakeeko kumpikaan lopullista avioeroa... ja totta, siitä huolimatta ositus voidaan saattaa päätökseen JOS ehditään ennen kuin harkinta-ajan max. 12 kk kulunut umpeen.
kiitos, että olette vaivautuneet kaivamaan tällaisia tietoja...täytyy yrittää esittää nämä eteenpäin...saa nähdä löytyykö sitten vielä lisää porsaanreikiä...
tokihan tuon voi helposti laittaa uudelleen taas vireille, mutta tämä on nyt tämänhetkinen tilanne...eikä virheitä saisi tapahtua ainakaan asiantuntijoiden toiminnassa...
AL 85.1
"Kun avioeroa koskeva asia on vireillä taikka kun avioliitto on purkautunut, omaisuuden ositus on toimitettava, jos puoliso tai kuolleen puolison perillinen sitä vaatii."
-Ketjun luettuani ymmärsin, ettei ositusta voi tehdä, jos avioero raukeaa, ts. toisen vaiheen hakemusta ei lähetetä määräaikaan mennessä.
Mieleeni tuli myös seikka, että eihän se ositusta hakenut puoliso voi mitenkään harkinta-aikana, kun ositus on vasta vireillä, päättää, kannattaako erota vai ei, sillä onhan toisella osapuolella oikeus kieltäytyä pesänjakajan ehdoista ja vetkutella asiaa niin, että ensimm. vaiheen hakemus raukeaa (ja samalla ositus), eikä lopullista ositusta koskaan saada päätökseen. Näin ollen ositusta hakenut puoliso ei voi tarkalleen tietää, kannattaako erota vai ei. Jos osituksessa tasinkojen erot olisivat suuret, luulisi eroa hakevan tietävän jo ennen pesänjakajaa, onko ero kannattava vai ei.
Ihmettelen kyllä suuresti, millainen "tossu" puoliso on, jos suostuu toisen hakemuksiin /poisvetoihin ja osituksen käynnistyksiin. Luulisi ei-hakijankin jo miettivän, onko avioliitossa järkeä taloudellisten seikkojen ohella.
hyviä ajatuksia...
tässä tapauksessa ei ole järkeä ollut olla avioliitossa varsinkaan taloudellisessa mielessä, jos nyt
muutenkaan henkilönä,
mutta asia on niin monimutkainen, lapset ym huomioitava, että näin nyt vaan on...
ei johdu tossuudesta