Olen alkanut miettiä paljon erästä seikkaa elämässäni.Olen 14 vuotias 8 luokkalainen tyttö.Minulle koulu on numerona yksi ja varsinkin biologia, minun luokalleni sitä opettaa oma luokanvalvoja,sellanen todella mukava ja tiukka nuorimies opettaja,ennen olin c:n ja D:n oppilas bilsassa mutta nykyään A:n.Minulla on elämässäni paljon ongelmia, missä luokanvalvojani on auttanut todella paljon, ja olen siitä todella kiitollinen. En vain tajua sitä että olen tehnyt itselleni pakkomielteen hänestä, minun on pakko olla hänen lähellä, ja jutella. ihan mistä tahansa.
en minä häneen ihastunut ole, en.Tuntuu vain että ihan kun hakisin jtn täydennystä vanhempien rooliin. Hänelle olen puhunut paljon perheasioista ja muista ongelmista mitkä vaikuttavat elämääni liikaakin, mutta nyt siitä on tullut pakkomielle..
anteeksi sekava viesti! mitä ihmettä teen?
en minä häneen ihastunut ole, en.Tuntuu vain että ihan kun hakisin jtn täydennystä vanhempien rooliin. Hänelle olen puhunut paljon perheasioista ja muista ongelmista mitkä vaikuttavat elämääni liikaakin, mutta nyt siitä on tullut pakkomielle..
anteeksi sekava viesti! mitä ihmettä teen?
Vastaukset 1
Vanhimmat
vanhemmillesi tai jollekin muulle läheiselle?
Tuli mieleeni kun itsellä vanhimmat likat sinun ikäisiäsi että minusta tuntuisi todella pahalta jos en tietäisi asiasta koska meillä välit hyvät ja likat kertoo minulle asioita ja koska tottakai äitinä ois vaikeeta jos lapsi ei luottaisi minuun ja jättäisi kertomatta.
Tuostakin varmasti pääset yli kun puhut jonkun kanssa.
Tsemppiä sulle ;)