Olen halunnut huhtikuusta asti kesyrottia. Minulla ei ole mitään karvaista lemmikkiä. Meillä ei kukaan ole allerginen rotille ja haluaisin 2 naaras kesyrottaa. Tietoa olen hankkinut kesyrotta yhdistykseltä, yhdistyksen foorumilta ja kasvattajien sivuilta. Minulla ei hirveästi tekemistä ja kaipaisin myös seuraa.
Äiti on kuitenkin rottia vastaan. Ei sitä hetkauta vaikka selitän että kesyrotat ovat oikeasti siistejä, älykkäitä, aktiivisia ja kerrassaan ihania jyrsijöitä. Koska äidin "ongelma" tässä on ulkonäkö. Ne eivät ole kuulemma kivan näköisiä lainkaan. Varinkin harmaan ja mustan sävyiset rotat näyttävät kuulemma isoilta viemärirotilita. ja häntäkin on kuulemma inhottava, koska se on rotan häntä. Eikä sekään auta vaikka olen seltittänyt kuinka kätevä ja tärkeä se on kesyrotalle. Äiti pitää vain marsuista ja hamsteresta (mutta ei hänellä mikään hinku niitäkään ole omistamaan). Ja jysijä valinnan suhteen minähän en jousta, sillä olen kiinnostunut nimenomaan rotista :) En voi sanoa mitään että äidin ei tarvitsisi nähdä rottiani koska olisivat omassa huoneessani tai jotain. koska kyllä äidin niitäkin olisi 'pakko' katsella.
Olen selittänyt että jos äiti todella tutustuisi rottiin hän kyllä pitäisi niistä. Eikä myöskään auta jos saisin vietyä äidin eläinkauppaan (mistä en kyllä rottiani halua ostaa) sillä äiti vain katsoo ja nopeasti kaikki jyrisjät ja jää ihastelemaan marsuja tai leopaardigekkoa.
mikä neuvoksi?
Äiti on kuitenkin rottia vastaan. Ei sitä hetkauta vaikka selitän että kesyrotat ovat oikeasti siistejä, älykkäitä, aktiivisia ja kerrassaan ihania jyrsijöitä. Koska äidin "ongelma" tässä on ulkonäkö. Ne eivät ole kuulemma kivan näköisiä lainkaan. Varinkin harmaan ja mustan sävyiset rotat näyttävät kuulemma isoilta viemärirotilita. ja häntäkin on kuulemma inhottava, koska se on rotan häntä. Eikä sekään auta vaikka olen seltittänyt kuinka kätevä ja tärkeä se on kesyrotalle. Äiti pitää vain marsuista ja hamsteresta (mutta ei hänellä mikään hinku niitäkään ole omistamaan). Ja jysijä valinnan suhteen minähän en jousta, sillä olen kiinnostunut nimenomaan rotista :) En voi sanoa mitään että äidin ei tarvitsisi nähdä rottiani koska olisivat omassa huoneessani tai jotain. koska kyllä äidin niitäkin olisi 'pakko' katsella.
Olen selittänyt että jos äiti todella tutustuisi rottiin hän kyllä pitäisi niistä. Eikä myöskään auta jos saisin vietyä äidin eläinkauppaan (mistä en kyllä rottiani halua ostaa) sillä äiti vain katsoo ja nopeasti kaikki jyrisjät ja jää ihastelemaan marsuja tai leopaardigekkoa.
mikä neuvoksi?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sano sille sunäidilles että sä olet jo tarpeeksi iso päättämään sun asioistas ja osta ne vaikka väkisin..
"osta ne vaikka väkisin"
Kyllä pitää pystyä keskustelemaan vanhempien kanssa asioista ja muistaa, että vanhemmat päättävät asioista jos heidän talossaan asut. On ollut tapauksia, joissa kesyrottia on jätetty heitteille luontoon (tällaisen hylkäyksen syyn luulisi olevan, että ne ovat olleet ei-toivottuja lemmikkejä) tai eläimistä on muuten hankkiuduttu eroon. Tuosta pahimmillaan ei seuraa kuin itkua ja hammastenkiristelyä.
Voit yrittää ottaa selvää, josko lähelläsi asuu kasvattajia, jotka voisivat ottaa "tutustumiskäynnille". Tällöin sekä sinä että äitisi pääsette tutustumaan ihan vain rottiin ja niistä saa asiallista tietoa ja varmasti löllyttää sylissäkin ja häntäkammoiset saa koskea siihen häntään... Ei olisi ainakaan gekkoja tai muita häiritsemässä... :P Rottanäyttelyitä järjestetään myös, tosin harvemmin, mutta sinne saa myös nimenomaan mennä tutustumaan eläimiin :)
Värejä on jos jonkinlaisia, muitakin kuin nuo agouti ja musta. Valinnanvaraa siis löytyy, eikä nuokaan värit rumia ole. Koita keskustella asiasta rauhallisesti, malttiasi menettämättä ja pyydä äitiäsi edes harkitsemaan rottiin tutustumista.
Tai ikävimmässä tapauksessa, hanki rottia vasta kun asut omassa asunnossa... Itse omistin 2 gerbiiliä ja 3 hamsteria, ennen kuin pääsin omaan kämppään. Tällä hetkellä tuossa vieressä tuhisee kaksi poikarottaa. Jänskättää vaan, että miten menee ensi viikon kyläily vanhempien luona poikien kanssa, äiti kun ei rotista tunnu perustavan... Vielä. ;)
Minulla oli aikoinaan sama tilanne. Äiti ei antanut ottaa mitään karvaisia eläimiä. Olisin halunnut koiran mutta äiti ei luvannut. Mutta meillä oli melkeen aina ollut undulaatteja.
Sitten innostuin hamstereista, ja puhuin asiasta äidille. Eipäs ollut erityisen innostunut, mutta antoi mun ottaa kääpiöhamsterin. Hamsteri oli meillä muutaman kuukauden, mutta sitten äitille tuli allergia ja jouduin viemään Graben takasin eläinkauppaan :(
Sain ottaa tilalle kaneja, jotka asui meidän lämmitetyssä leikkimökissä.
Kun muutin omaan kämppään vuosi sitten,niin otin 2 tyttörottaa jotka ovat mulla edelleen.
Enkä voi ymmärtää niitä, joiden mielestä rotat on iljettäviä yms.. Oikeesti ne on todella viisaita eläimiä!
Tiedän että haluaisit omia rottia ja mieluiten mahdollisimman pian, mutta ellet saa vanhempiesi mieltä muuttumaan, niin odota niin kauan että muutat omaan kämppään. Aika voi tuntua todella pitkältä, mutta tosiasia on että rotat ovat yhtä ihania vielä silloinkin! :)
... vanha olet? Tai parempi kysymys olisi että kuinka vastuuntuntoinen olet? Tuo äitisi vastahakoisuus saattaa myös johtua siitä että hän loppupelissä pelkää joutuvansa pitää huolta rotista. :)
Minä sain ensimmäiset rottani 16-vuotiaana (tosin minulla oli ollut kokemusta okahiiristä ja seeprapeipoista ennen sitä), vaikka äitini alkuun kuulosti juuri sinun äidiltäsi. Varsinkin häntä oli iso kammotus... Sain hänet suostumaan sinnikkäällä "jankuttamisella" (kuulostaapa kamalalta) ja vakuuttelulla että osaan ja voin huolehtia rotista itse. Ja niin teinkin. Ei äitini koskaan oppinut pitämään rotistani, mutta hän oppi sietämään niitä, ja semmoinen yleensä riittää tilanteessa, jossa vastuu eläinten hoidosta ei ole hänellä.