Kumpi ensin taloon, kissa vai koira?

Oma mielipiteeni on, että järjestyksellä ei ole mitään merkitystä. Kissa ei pyri pomottamaan yhtään ketään, koska kissa ei ole laumaeläin. Kissojen sosiaalinen vaihe kestää pentuajan ja sen jälkeen ne elävät omaa elämäänsä, yleensä koiran kanssa samassa talodessa elävät kissat eivät koirista välitä, vaan ovat kuin niitä ei olisi olemassakaan, onni on että tämän ne ilmaisevat koiralle sen omalla kielellä, eli kohtaamistilanteissä kääntämällä katseen sivuun. Eri asia on, jos koiran annetaan kissaa hätyyttää, silloin ongelmia on luvassa kun kissa on pakotettu puolustamaan itseään.
Monille olisi ihanne, että kissasta ja koirasta tulisi ylimmät ystävät, mutta tämä on melkoisen harvinaista, pentuina saattavat leikkiä toki keskenään mielelläänkin, mutta tilanne muuttuu yleensä, kun kissa aikuistuu, ja käyttäytyy kyllä "johtajan" tavoin välinpitämättömästi koiraan, mutta enpä ole ikinä kuullutkaan, että kissa olisi pyrkinyt johtamaan laumaa, vaikka tuskin se koiraa pitää "ylempänään" sen enempää kuin ihmisiäkään.

sillä mitään väliä ole, kumman ottaa ensin.

Minulla oli aikuinen kissa (tuli minulle aikuisena) ja kun harkitsin koiranottamista, en tiennyt, miten kissa mahtaisi suhtautua koiraan, mutta kun tuo oli muutenkin luonteeltaan sellainen, että jos jostain ei pitänyt, ei tapellut vastaan vaan lähti pois tilanteesta (esim. vihasi imuria -> meni toiseen huoneeseen), muutenkin erittäin rauhallinen ja itsenäinen tapaus. Koira oli tottunut edellisessä kodissaan kissoihin.
Eivät olleet mitään sydänystäviä, mutta ruokia vaihtoivat tiuhaan tahtiin (mummoni osteli koiralleni ja kissalleni usein ruokia, mutta koirani ei jostain syystä pidä koiranruuasta, ruokin sitä kyllä alusta alkaen "kotiruualla", niin kissa söi koiran ruuan ja koira kissan =)), omasta kupistaan kissa ei koiran tulon jälkeen suostunut juomaan vettä, vaan koiran juomakupista se oli parasta =) Väistyi kyllä, kun koira tuli juomaan, mutta koira ei mitenkään hätistänyt kattia pois juoma-astiaaltaan =)

Eli kumpakaan ei ollut se "pomottava" puoli, vaan elivät suht' mukavasti yhdessä. Välillä kissa ärsytti koiraa niin, että sai koiran jahtaamaan itseään, mutta kun kissa pysähtyi, koirakin pysähtyi ihmettelemään =)

Meillä oli ennestään kaksi kissaa, ja perheeseen tuli koira. Vanhempi kissa joka ei ollut suopunut nuorempaan kissaan ei pitänyt koirasta, löi tassulaan (ilman kynsiä siis) jos pentu pyrki lähelle, nopeasti pentu oppi ettei vanhuksen lähelle ole menemistä :D. Nuorempi kissa ystävystyi melkein heti pennun kanssa (kun pentu vain lakkasi pelkäämästä sitä) :D

En näe mitään eroa sille kumpi taloon voi ottaa ensimmäisenä, jos koira on suvaitsevainen ja muihin eläimiin tottunut niin miksi ei voi sen kaveriksi ottaa kissaa? Jos koira nimittäin käyttäytyy hyvinkin aggressiivisesti toisia kohtaan, voi koira aada hyvinkin pahaa jälkeä aikaan.

Kävi myös niin että molemmat edellä mainitut kisut menehtyivät (auton alle). Muutaman kuukauden päästä tilalle otettiin uusi kisun pentu. Aluksi pentu pelkäsi koiraa kun se iloisena häntä heiluen meni tätä vastaan, nyt asiat ovat kuitenkin aivan toisin. Nuori kissa hyökkii koiran kimppuun nurkan takaa ja koira lähtee jahtaamaan kissaa, molemmilla on hauskaa ja he viihtyvät toistensa seurassa. Meillä kissat ja koirat ovat aina olleet hyviä kavereita. :)

koira tietenkin, älä nyt tyhmiä kysele