Viitaten tuohon edelliseen viestiketjuun; Olen nyt seurannut sivusta kun mieheni on noin puoli vuotta pettänyt minua. Hän tietää, että minä tiedän ja perus keskustelut on käyty läpi..ei halua eroa...ei tiedä mitä haluaa jne. Meillä on pieni lapsi, en tiedä mitä teen olen aina halunnut yhtenäisen voimakkaan perheen joka menee yhdessä läpi vaikka harmaan kiven..ja sitten kävi näin. Kukaan ulkopuolinen ei tiedä tätä juttua eli meillä on ulospäin kaikki hyvin. Joka päivä mietin koska räjähdän ja kiljun ja lyön jotain,,,,mutta enhän minä nyt sellaista. Miten muuten mies voi rakastaa ja rakestella niin monen kanssa...lähes samoina päivinä.
Toivon, että joskus joku vielä tulee ja välittää minustakin,koska itsetunnon tämä touhu tuhoaa täysin, naivia I know.
Toivon, että joskus joku vielä tulee ja välittää minustakin,koska itsetunnon tämä touhu tuhoaa täysin, naivia I know.
Vastaukset 10
Vanhimmat
...naivia.
Sinä olet tilanteessa uhri, joka joutuu taistelemaan nöyryytyksen ja petoksen tuomaa tuskaa vastaan. Tiedän liiankin hyvin miltä sinusta tuntuu.
Pysy lujna äläkä ala lyömään ketään(edes miestäsi) Jokaisella on oikeus toivoa lämmintä ja turvallista parisuhdetta.Sinullakin.
Rohkeutta ja voimia sinulle.
Olen samassa tilanteessa. Minä vain olen katsellut tätä kuviota tietoisesti jo reilun vuoden. Mies kertoi että touhu on jo kestänyt kuitenkin yli kaksi vuotta. Turhia lupauksia tilanteen muuttumisesta on ollut useaan kertaan. Riidat muuttuvat päivä päivältä pahemmiksi ja syytökset molemmin puolin on hirveitä. Minä uskoin ja halusin myös sen onnellisen ja kestävän perheen pitää hinnalla millä hyvänsä. Nyt on kuitenkin tultu siihen tilanteeseen että kaikki me kärsimme (myös lapset). On siis tullut aika luovuttaa tämän parisuhteen kannalta. Ratkaisu on vaikea mutta pakollinen vaikka se vie meiltä kaiken.
Siitä huolimatta uskon että olen tehnyt parhaani tässä tilanteessa ja voin jatkaa elämääni eteenpäin. Saatan vielä joskus löytää sen oikean joka rakastaa oikeasti minua. Tsemppiä sinulle..
Moi, sairastui 11/06 aivoverenvuotoon ja mieheni meni (nyt jo)ex-ystäväni luo asumaan. Pääsin pois sairaalasta 2/07 jolloin mieheni sanoi,että eikö sinullekkin ole selvää,että erotaan. Hän oli muodostanut suhteen...Pyysin hänetä vuotta jotta saisin itseni kuntoon,mutta ei. Olen siis vailla muistia,uudessa kaupungissa,osittain tunteeton ja ekaluokkalaisen äiti. Ehkä tällä oli jokin tarkoitus ei ainakaan tarvinnut olla toivottavasti kauaa petetty. Mutta olisi juuri nyt tarvinnut miestäni,mutta se oli liikkaa pyydetty.
Minä täällä suutuin niin kovasti että sain pääni kipeäksi. Luulen että sinulla tulee vielä menemään hyvin elämässä kun saat täydet voimat takaisin. Ja sitten voit ajatella että ihminen joka tekee noin ei ole edes sinun arvoisesi. Halit sinulle
ex miehesi. ihan hemmetisti harmittaa että tuollaisen paskiaisen takia jouduit /joudut kärsimään.mutta kyllä miehesi edestään läytää minkä taakseen jättää.uskon että pärjäät vielä todella hyvin elämässäsi.hyvät jatkot sinulle.ystäviä saat varmasti joka lähtöön.esim:jos haluat asioista jutella niin mullekkin voit kirjoittaa. nim:myös elämää joutunut kokoamaan/N43v
moi!
Nyt kun on pakko vain katsoa eteenpäin,eikä murehtia menneitä...ja olen kanssasi samaa mieltä, että edestään löytää. Ja olen sitä mieltä ,että paha saa palkkansa tavalla tai toisella.Jotenkin tuntuu,että onko niitä onnelisia ihmisiä olemassakaan.
Minulla menee viikot tässä kotosalla pyöriessä ja viikonloppuna tulee tyttäreni luokseni. Hän on elämäni "valo".Mitään kun ei voi suunnitella eteenpäin ja kun toi muistikin on mikä on...milloin muistan milloin en.Kunhan saa päivän iltaan se riittää nyt.
kun miehesikin.ota itelles rakastaja.kyllä se siitä loppuu miehesikin menot, kun huomaa että sinä kelpaat muillekkin, etkä jää laakereillesi makaamaan, kun hän käy vieraissa.sillä miehesi itsetuntoa sinä kohotat sillä että huudat ja rähjäät.sanot hastalavista ukolles,jätät muksun hänelle hoitoon ja lähet viikonlopun viettoon toiseen kaupunkiin, hotelliin. ilmoitat asian suoraan miehellesi,että jos joku hoito löytyy niin aijot tilanteen hyödyksesi käyttää. että et sinä eroa halua, vaan vaihtelua seksielämääsi ;)nim:tasaarvoa peliin.
Mieluummin tuon moton mukaan. Ei kostaminen ole ratkaisu.
Ei pitäisi ihmisten surra niin kamalasti sitä, jos liitto ei toimi. Se ei silloin toimi ja on aika miettiä jotain toimenpiteitä. Pariterapiaa tai keskinäistä keskustelua, jossa kumpikin uskaltaa avautua. Tuo vaan helpommin sanottu kuin tehty, kun helposti menee taisteluksi tai ei löydy uskallusta puhua avoimesti ja rehellisesti. Jos tilanne näyttää siltä, että suhde ei toimi yrityksestä huolimatta, niin todennäköisesti se ei silloin toimi.
Jokainen elää omaa elämäänsä. Ei puolison, naapureiden, sukulaisten tai muiden miellyttämiseksi. Huonossa suhteessa ei kannata kitua.
on mennyt ohi ja lujaa.enään ei kannata toista poskea kääntää, kun ei edes selkäänsä, heti on joku puukottamassa takaapäin. en ole katkera vaan realisti. vielä omaan silti uskon kauniiseen tulevaisuuteen.
Älä anna enää miehen pitkittää tilannetta. Hän hallitsee nyt koko kuviota ja varmasti jollakin tapaa nauttiikin siitä.
Toivottavasti et "anna" enää sillä bakteerit kulkevat miehen mukana naisesta naiseen. Jos toinen potee hiivaa, podet kohta sinäkin ja päinvastoin. Jos toinen antaa muillekin miehillekin, tuo miehesi nekin pöpöt sinulle.
Nykyaika ei edellytä naiselta alistumista miehen talousvallan alle vaan yhteiskunta auttaa juuri tuollaisiisa tilanteissa taloudellisesti sen ajan kunnes pääset jaloillesi.
On suurta hölmöyttä ja/tai masokismia jäädä tilanteeseen roikkumaan. Millaisen naisen mallin annat lapsellesi? Alistuvan! Muista että antamaasi mallia hänkin toistaa.