ULOSOTTOLAKI

Ei ole uusi ulosottolaki vielä voimassa. En löytänyt tarkkaa voimaantulopäivämäärää, muistelen, että vuoden 2004 alkupuolella se tulee voimaan.

UL:n osauudistus voimaan 1.3.04. Ulosottoperuste tulee määräaikaiseksi ja 1.3.93 annetut tai vanhemmat maksutuomiot eivät ole enää ulosottokelpoisia 1.3.08 jälkeen. Eli alkuun sovelletaan siirtymäsäännöstä. Tuomio on perittävissä 15 vuotta tai 20 vuotta, riippuen erinäisitä seikoista.
Velka ei kuitenkaan vanhene, mikäli velallista muistutetaan lain mukaan, mutta ulosotossa tai konkurssissa sitä ei voida periä.

(HUOM)
TULOSSA OLEVA ULOSOTTOUUDISTUS (HE 216/2001)

Esityksen tavoitteena on estää elinikäinen tai kohtuuttoman pitkäkestoinen ulosotto.

Uudistus tulisi voimaan 01.03.2003.

Esityksen mukaan maksutuomio olisi täytäntöönpanokelpoinen 15 vuoden ajan. Jos kuitenkin velkojana olisi yksityinen ihminen, määräaika olisi 20 vuotta. Määräaika laskettaisiin lopullisesta tuomiosta.

Määräajat koskisivat vain luonnollista henkilöä velallisena.

Määräajan umpeen kuluminen merkitsisi sitä, ettei ulosottoon enää voitaisi ryhtyä. Saatavaa ei myöskään voitaisi periä konkurssissa. Määräaika ei kuitenkaan koskisi itse saatavan vanhentumista. Sitä koskee jäljempänä mainittu tulossa oleva muutos saatavan vanhentumisesta.

Esityksen mukaan määräaikoja sovellettaisiin taannehtivasti enintään kymmenen vuoden ajalta ennen lain voimaantuloa 1.3.2003. Eli jos velkaa koskeva lopullinen tuomio on annettu ennen 1. maaliskuuta 1993, velka olisi perittävissä ulosotossa 1.3.2008 tai 1.3.2013 saakka määräajan pituudesta riippuen. Jos tuomio on annettu 1.3.1993 tai sen jälkeen, ulosotto päättyisi 15 tai 20 vuoden kuluttua tuomion antopäivästä.


TULOSSA OLEVA VELAN VANHENTUMISTA KOSKEVA UUDISTUS (HE 187/2002)

Ehdotuksen mukaan velka vanhentuu, jollei velkoja kolmen vuoden kuluessa ryhdy perimään eikä muutoinkaan muistuta velallista tämän velasta. Nykyään yleinen vanhentumisaika on kymmenen vuotta velan syntymisestä.

Ehdotuksessa vanhentumisaika alkaisi kulua, kun velka sopimuksen mukaan erääntyy tai kun velkojalla on muutoin mahdollisuudet vaatia kauppahinnan tai muun velan maksua. Vahingonkorvausten osalta tämä edellyttää, että vahingonkärsijä on saanut tiedon vahingosta ja siitä, kuka vastaa vahingosta. Korvausvaatimus olisi kuitenkin yleensä esitettävä viimeistään kymmenen vuoden kuluessa vahinkotapahtumasta.

Velan vanhentuminen voitaisiin katkaista joko vapaamuotoisesti velkojan muistutuksella tai velallisen tunnustamisella taikka velkomalla tuomioistuimessa. Katkaisusta alkaisi kulua uusi 3 vuoden vanhentumisaika. Sen jälkeen, kun velkoja on hankkinut tuomion tai muun ulosottoperusteen, vanhentuminen tulisi katkaista viiden vuoden välein. Velkoja voisi katkaisutoimillaan miten monta kertaa tahansa estää velan vanhentumisen.

Vanhentumisesta huolimatta velkojalla säilyisi oikeus saada suoritus sellaisesta omaisuudesta, joka on annettu velan vakuudeksi. Vanhentunutta velkaa voitaisiin myös käyttää kuittaukseen, jos kuittauksen edellytykset ovat täyttyneet ennen velan vanhentumista tai jos vastakkaiset suoritusvelvollisuudet liittyvät samaan oikeussuhteeseen.

Vanhentuminen otettaisiin huomioon tuomioistuimessa vain velallisen tekemän väitteen perusteella. Ulosottoviranomainen ei kuitenkaan saa panna täytäntöön tuomiota, jos velka on vanhentunut tuomion antamisen jälkeen. Jos velallinen vapaaehtoisesti maksaa vanhentuneen velan, velkojalla ei yleensä olisi velvollisuutta palauttaa maksua, ellei kysymyksessä ole kuluttajan tai yksityistakaajan suoritus.
(HUOM)
Esityksen on tarkoitus tulla voimaan vuonna 2003.