Paljonko on sopivaa antaa kerjäläiselle (rupia)?
Paljonko kerjäläisille?
täti
132104
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ei mitään.
Tai jos haluaa toimia hienosti vanhan kehitysavun sananlaskun mukaan: Nälkäiselle ei pidä antaa kalaa vaan onki.
Jos Intiassa on niin hyvä elintaso, että kaikki saavat sosiaalitukea tai töitä, en anna mitään. Mutta jos osa ihmisistä on vailla tuloja ja elävät sairauksien keskellä ilman ruokaa, haluan antaa edes jotain.
Mutta paljonko?
Ikävä sanoa mutta osa Intian ja Goankin kerjäläisistä on ns. ammattikerjäläisiä jotka tulevat toisista osavaltioista kun ovat kuulleet että Goassa on rikkaita länsimaalaisia. Toki joka puolella Intiaa on kerjäläisiä. Lapset pakotetaan kerjäämään eikä laiteta kouluun ja vanhemmat odottavat jossain nurkan takana ja ottavat rahat mutta eivät käytä rahoja perheen elatukseen. Rannalla lapset kulkevat listojen kanssa joissa pyydetään avustamaan sitä sun tätä avustuskohdetta. Täyttä huhaata!
Kyllä minusta voi silti antaa muutaman kolikon kun näkee että henkilö on oikeasti esim. pahasti vammautunut.
Parasta olisi antaa avustusta jollekin avustusjärjestölle.
Intia on ihana maa ja siellä on köyhyyttä joka pakottaa ihmiset vaikka millaiseen yrittelijäisyyteen. Emmehän kuitenkaan halua innostaa siihen.
Auttaminen taalla Intiassa on vaikea asia. Useimmiten kerjalaisille antamasi rahat eivat paady heidan taskuunsa vaan esim. lapsille annetut rahat paatyvat isan viinapulloon tai pelaamiseen. Taalla on myos paljon ammattikerjalaisia joille annetut rahat menevat sutenoorien tai vastaavien isantien ahneisiin kasiin.
Johan ne ovat vieneet meilta tyot tanne, joten saisivat alkaa itse huolehtia sosiaaliturvastaankin, meillahan siihen ei kohta ole varaa.
Taalla sita itsekin olen tuomassa 48 ihmisen tyot tanne ja sitten kortistoon meno edessa.
Sama homma.,...täällä intiassa nyt ajetaan tuotantoa ylös ja suomessa monet sadat ihmiset kortistoon joutuvat tämän niin hienon globaali systeemin takia,kyllähän jotkut isot herrat ja osakkeen omistajat rikastuu.itelläkin kortisto häämöttää kohta.kohta suomi on kehitys maan asteella taas kun loppuu osto voima ja varallisuus kun kaikki teollisuus lähtee pois.ootellaan tässä kun kymmenen vuoden sisällä lähtee paperiteollisuus suomesta niin siihen loppuu suomenhyvinvointi valtio.ei oikein auta et jokainen suomalainen on jossain kaupan kassalla töissä...
Yleensä en anna rahaa kerjäläisille. Intialaiset tuttunikin ovat usein sanoneet, ettei kannata antaa rahaa, eivätkä he itse koskaan anna. Mutta kyllä minä joskus annan rahaa selvästi vammaisille tai muuten sairaille kerjäläisille, koska Intiassa ei juuri ole sosiaalihuoltoa. 10-50 rupiaa annan, jos annan, mitä rahaa nyt sattuu olemaan mukana.
Lapsille en anna koskaan, koska tosiaan kaikki sanoo, että lapset ovat vain kerjäämässä rahaa vanhempiensa juomiseen. Tiedä sitten mikä on totuus. Lapsilta en myöskään osta mitään, koska katson, että se vain kannustaa vanhempia käyttämään lapsia työvoimana. Näin on minua jotkut paikalliset valistaneet. Lasten kuuluu koulussa, eikä töissä, myös Intiassa. Virallisesti siellä on nykyään alle 15-vuotialta työnteko kielletty.
50 rupiaa on tavallisen työläisen päivän palkka! jos kerjäläisille antaa noin paljon rahaa, MONET innostuvat kerjämään.
tutut intialaiset kertovat aina välillä miten joku on tarjonnut esim. siivous- tai puutarhatyötä kerjäläisille, ja nämä ovat kieltäytyneet siitä, koska kadulla tienaa paremmin.
itse annan 2-5 rupiaa, yleensä 2. usein en anna yhtään. vaikka antaisin vain 2 rupiaa, kertyy siitä päivässä aika paljon, jos kaikille kerjäläisille annan.
totta kai on suuri vääryys, että toiset on niin köyhiä, että joutuvat kerjäämään ja meillä on varaa matkustaa huvimatkoille heille almuja antamaan. en kuitenkaan usko että ongelman ratkaisu on muutaman kolikon antaminen, vaan valtion ja yksityisten ihmisten on tehtävä jotain mittavampaa, kadulla eläville tulisi pyrkiä tarjoamaan verovaroilla esim. pieniä asuntoja. on olemassa yhdistyksiä jotka auttavat katulapsia jne. niille kannattaa tehdä lahjoituksia.
viime kesältä Greater Kashmir -sanomalehdessä kertoi ammattimaisista kerjäläisistä, joita tuli Rajastanista charterbusseilla Kashmiriin kerjäämään kesän ajaksi. Kashmirissa on miellyttävä ilmasto ja ihmiset ovat anteliaita, oli jutussa haastatellun kerjäläisen kommentti kerjuupaikan valinnasta. Sitä paitsi Kashmirissa, portille kolkuttaville kerjäläisille annetaan ruokaa - jos nyt ei ihan keittiöön asti kutsuta, niin ainakin ruokaa tarjotaan terassilla tai puutarhassa.
Samalla tavalla kerjäläisiä tulee Goalle eri puolilta Intiaa - turistit ovat helpohkoja kohteita, joten kannattaa kustantaa vaikka vähän pitempikin matka hyville apajille.
Olen lukenut, että intialaiset eivät hirveästi pidä siitä, että turistit antavat rahaa kerjäläisille. Ja jos annat yhdelle, kohta paikalla on pitkä jono - kerjäläiset eivät Intiasta lopu. Jos tahdot jollekin jotain antaa, niin anna esim. rammoille, sairaille tai perheellisille. Mutta itsesi takia on parempi, että teet tämän salassa, niin ettei kukaan näe. Joku pieni kolikko on sopiva summa.
hei !
älä anna rupiaakaan,sulje silmäsi.
parempi näin.
Oltiin intiassa viimeviikolla ja kerjäläisiä on niiiiin paljon, ettei voi alkaa antamaan mitään, koska aina on olemassa seuraava käsi pyytämässä. Mekin suljimme vain silmämme kerjäämiseltä. Kerjäläiset tunkevat taksin ikkunoista ja jokapaikasta, Kuulin myös vammautuneista lapsista, että vanhemmat ovat vammauttaneet heidät, jotta voisivat saada paremmin rahaa kerjättyä. Järkyttävää--
olin viime vuonna 4kk Intiassa, suurimman osan ajasta Goalla.Kerjäläisiä oli tosi vaikea katsella ja ohittaa antamatta muutamaa rupiaa. Annoin silloin tällöin muutaman rupian,vaikka tiesin, että en voi olla varma mihin avustukseni menee. Tosiasiassa se on helpoin tapa rauhoittaa omaa huonoa omaatuntoa. Se voi olla myös oman voiman,vallan ja ylemmyyden tunnetta,mikä verhoutuu nöyrään auttamishaluun.
Tällaisia ajatuksia minulla heräsi ja kamppailin itseni kanssa.
Kotini lähellä oli vihannestori,jossa vanhat mummot ja papat myivät tuotteitaan. Kun ostin heiltä, annoin aina muutaman rupian tippiä.Tiesin kyllä, että ulkomaalaisilta peritään enemmän kuin paikallisilta, mutta tuotteet olivat kuitenkin niin halpoja, että minulla oli kyllä varaa (esim.porkkanat 30senttiä 1 kg ,perunat 15, omenat 20 jne) Tämä oli mielestäni ok, apu meni köyhille vanhoille ihmisille.
Köyhyyden näkeminen vaivasi minua kuitenkin niin paljon, että päätin tehdä jotain.Olin tutustunut intialaiseen perheeseen, heillä oli kohtalainen toimeentulo. Kyselin heiltä mitä voisin tehdä. Sanoin, että haluaisin nimenomaan auttaa lapsia saamaan koulutusta. He tunsivat paikallisen opettajan ja järjestivät tapaamisen.Koulussa oli puutetta oppivälineistä eikä kaikilla lapsilla ollut varaa omiin eväisiin, koulu ei tarjonnut ruokaa. Annoin 100e/kk.Opettaja hankki koululaisille ruokaa, he saivat tarvitsemiaan kirjoja ja muita välineitä, tämän lisäksi yli 8 km:n päässä asuville lapsille opettaja antoi bussirahaa, jotta heidän ei tarvinnut kävellä koulumatkoja.
Goalla on Äiti Teresa-koti, sitä voi avustaa ja varmasti apu menee köyhille.
Eräs aamu,joka kovasti lämmitti sydäntäni:
Olin aamukahvilla pienessä katukahvilassa. Pieni 5 hengen lapsijoukko oli juuri esiintynyt kahvilan ulkopuolella. Lapset jäivät istumaan maahan ja odottamaan palkkiota. Olin aikaisemminkin nähnyt nämä lapset esiintymässä. He olivat kovin ujoja ja arkoja, likaisia, nälkiintyneen näköisiä. Käytös poikkesi muista kerjäläisistä. Esiinnyttyään lapset jäivät sivulle hiljaa ja ujona odottamaan "lanttia".
Nämä lapset lopettivat juuri esiintymisensä ja asettuivat kauemmaksi maahan istumaan ja katselivat varovasti kahvilassa olijoita.Kysyin tarjoilijalta voisinko tarjota lapsille syötävää. Tarjoilija ilostui silminnähden ja sanoi, että tottakai. Sanoin, että kysykää, mitä lapset haluavat, myös juomista ja tarjotkaa heille. Lapset saivat tosi isot voileivät, joissa oli paljon erilaista täytettä ja juomaksi jotain mehua. Olin varautunut,että tarjoilija suhtautuisi töykeästi, koska useammissa paikoissa kerjäläisiä häädettiin pois. Ehkäpä ruan tarjoaminen onkin sopivanpaa kuin rahan. Ainakin nyt apu meni suoraan lapsille ja nämä lapset olivat tyytyväisiä. Lapset olivat nimittäin lähdössä jo pois ennenkuin ruoka tuli. Menin heille sanomaan, näyttämään, että jääkää saatte syömistä. Voi mikä ilo syntyi, yksi pojista nousi ylös, hyppi tasajalkaa ja taputti käsiään.
Menin hetkeksi heidän luo istumaan ja näytin muutamia valokuvia lapsistani, mitä oli lompakossani.Innoissaan he katselivat samanikäisiä vaaleatukkaisia ja vaaleaihoisia lapsia ja voi että heitä nauratti.
Voi kuinka hyvä mieli tuli minullekin.
Näitä lapsia tuskin oli lähetetty kerjäämään ansaitsemismielessä, he tarvitsivat ruokaa ja selvästi olivat iloisia, kun saivat sitä. Tapasin nimittäin myös sellaisia lapsia, jotka olivat selvästi pettyneitä, kun tarjosin heille ruokaa.
Olin ottanut tavaksi, että minulla oli aina laukussa jotain syötävää, mitä voin lapsikerjäläisille antaa. Syötävää ostin toreilta tai kahviloista, ihan paikallista leipää tai piirakoita. Jotkut lapset olivat selvästi pettyneitä, kun eivät saaneet rahaa.
Aikuisille kerjäläisille kuten vanhuksille ja sairaille annoin lähes aina muutaman lantin.
Jokaisen on ajateltava omalla kohdallaan miten haluaa auttaa. On hyvä kuitenkin muistaa, että ei suosi lasten kerjäämistä, koska siihen yleensä liittyy lasten hyväksikäyttö. Avustusjärjestöjen kautta on paras tapa auttaa. Mutta matkoilla voi tehdä pieniä hyviä tekoja ja tuoda hyvää mieltä toisille ja itselle.