Kultaisen leijonan voittaja vuodelta 1965 tuli käytyä katsomassa jo nuorukaisena. Silloin elokuva ei sytyttänyt vaan tuntui liian ankealta räiskintään ja Hollywood tuotantoihin tottuneesta pojanklopista. Elokuvaa on aikojen saatossa hehkutettu, Mustat panterit ovat käyttäneet sitä opetusvideona ja jopa Pentagonissa sitä kuuluu olleen tutkailtun, että he ymmärtäisivät paremmin arabeja.
Hankin DVD:n ja hämmästyin mustavalkoisen elokuvan autentisuudesta. Elokuva ei ollut vanhentunut pätkääkään ja tällaisella kypsällä iällä ymmärsi sen tuskan ja molemminpuolisen toivottomuuden. Henkilöt elivät ja hengittivät ja heidän mukanaan tunsi kaiken epätoivon sekä toivon vaihtelut. Morriconen musiikki naulasi tapahtumat seinään kuin kuusituumainen. Hämmästyttävää, että Italialaisen Gillo Pontecorvon rohkea elokuva ilmestyi vain kolme vuotta Algerian itsenäistymisen jälkeen!
Löytyykö elokuvasta mitään moitittavaa? Henkilökuvat, joukkokohtaukset, kuvaus, musiikki, näyttelijät, ohjaus ja tarinan eteneminen ovat erinomaiset, ainoa pienenpieni miinus kielestä, sillä Algeriassahan puhutaan Ranskaa.
Taistelu Algeriasta, realistista kerrontaa!
0
288
Vastaukset
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 713075
- 922855
- 512095
Mietin että
Onko tästä enää paluuta entiseen? Ainut asia joka päiviini toi taannoin iloa, oli meidän yhteinen hassuttelu ja huumorin201555- 151339
Nyt rupeaa löytymään talonmiestä ja muuta sankaria hallipaloon
Kyllä on naurettavia juttuja tuossa paikallislehdessä, että saa tosiaan nauraa niille..51318Aaamu on täällä taas!
Hyvää ja rauhallista työpäivää rakkauteni. Kunpa vaan hymyilisit enemmän. Toivon, että joku kaunis päivä kanssani et vaa131301Tajusin vaan...
Että olen pelkkä kroonistunut mielisairas. Olen sairauspäissäni luullut itsestäni liikaa. Luulin, että olen vain korkein131263- 181230
Noin ulkonäkö-jutut ei multa
Nainen, koskaan en ole kirjoittanut siitä mitään ilkeää. Ei kuulu tapoihin241222