Näin viime yönä unta, että olin vielä lukiolainen. Olimme juhlasalissa, joka oli täynnä nuoria opiskelijoita. Minä istuin seinän vierellä unityttöystäväni kanssa. Olimme hyvin kiintyneitä toisiimme, vakavasti, rakastimme toisiamme. Halusimme suudella toisiamme... Tajusin unessa, että jos tekisimme sen, mitä siitä seuraisi. Saisimme osaksemme järkyttyneitä ja tuomitsevia katseita. Meitä pidettäisiin pahoina, sairaina ihmisinä. Meitä ei hyväksyttäisi! Tuli lainsuojaton olo, pelotti. Ymmärrän, ettei varmaan ole helppoa olla nuori ja vielä lesbo kaiken lisäksi. Poikien ja tyttöjen välillä vaihdetut suudelmat hyväksytään ja saatetaan jopa kadehtien ihaillakin, mutta mitenkähän on nykypäivän lesbotyttöjen laita, tuomitaanko? Pidetäänkö moraalittomana, sairaana ja inhottavana touhuna, jos kaksi tyttöä suutelee toisiaan julkisella paikalla? Elämä ei ole helppoa kenelläkään, mutta on varmasti ihan kauheata jos aito rakkaus tuomitaan.
Ahdistava uni
Uneksija
10881
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
..me nuoret alamme olla koko ajan tietoisempia ympäristöstämme ja erilaisista seksuaalisista suuntauksista. Monet nuoret hyväksyvät lesbot ja homot osana yhteiskuntaa.. ja onhan se "siistiä" kun tuntee jonkun lesbon tai homon! Näin olen kuullut erään sanovan.
Kuitenkin niitäkin löytyy, jotka pelkäävät kaikkea erilaista ja paheksuvat. Itse olen ammattikoulussa ja olen pitäytynyt kertomasta suuntautumisestani, koska kouluelämä olisi helvettiä jos joku asiaa ei otakaan hyvin.
Myös on näitä tyttöjä, jotka esittävät olevansa lesboja tai jos ei ihan lesboja niin bissejä. Halailevat toisiaan ja suutelevat, koska se on siistiä ja erilaista.. tietynlaista kapinointia yhteiskuntaa ja perhettä vastaan?
Julkinen suuteleminen tai hyväily voi olla taas isompi säväytys, koska on tämä vanhempi sukupolvi joka sitä ei todellakaan ymmärrä. En halua yleistää, mutta näinhän se on suurimmilta osin.
Paheksuvat katseet tulevat vanhemmilta ihmisiltä.
"Ei minua haittaa asia, kunhan tekevät sitä jossain muualla.."-ilmaisuja tulee kuultua. Pois silmistä, pois mielestä.
Nykyään onneksi saa tietoa asioista joka puolelta ja nuoret (ja kenties vanhemmatikin) alkavat tiedostamaan erilaisuuden hyvänä asiana.
Kenties kohta kenenkään ei tarvitse hävetä/pelätä sitä mitä on.
toiveajattelua...
Jos itse seurustelisit toisen ammattikoulussa opiskelevan tytön kanssa, uskaltaisitko suudella esim. koulun pihalla tai koulun ala-aulassa? Mitä luulet, miten nykynuoret todella suhtautuvat? Teoriat voi olla erikseen ja käytäntö toinen... Voin olla väärässäkin, koska olen vanhemman sukupolven edustaja, voisin ikäni puolesta olla äitisi.
Minä en voisi seurustella kenenkään kanssa minkään kapinan tai näyttämisen halun takia, ei sitä enää tässä iässä kehtaisi, sellaiseen ei ainakaan minulla ole mielenkiintoa.
En myöskään voisi kuvitella seurustelevani minua paljon nuoremman naisen kanssa. Tunnen olevani vastuussa nuoremmista ihan äitimäisellä tavalla.
Voisinpa silti kertoa oikean muistonkin tuon uneni lisäksi: Suutelimme koulun diskossa tyttökaverini kanssa, ja siitä ei taidettu oikein pitää. Meidät julistettiin pannaan. Oli aika ahdistava tunnelma. Sen jälkeen pidettiin vaan toisiamme kädestä kiinni ja yritettiin olla rohkeita. Tuli siinä kyyneleet silmiin...
Jos todella olisin ihastunut ja se tuntuisi sillä hetkellä oikealta, niin ehkä uskaltaisin.
huom. ehkä
Yritän nimittäin ensinnäkin olla ihastumatta koulussa, mutta jos ihastun niin vältän kontaktia ihastukseni kanssa.
Eli siis, olisi iso askel jo seurustella saati sitten suudella koulussa.
Yritän pitää vapaa-ajan erossa koulusta.
Olen kertonut läheisille ystävilleni olevani lesbo ja he ovat ottaneet sen hyvin. Baarissa olen monille sanonut, jos ovat kysyneet tai muuten on aihe tullut esiin.
Ei ole ollut ongelmia.
Tähän mennessä olen menettänyt vain yhden kaverin, mutta sehän kertoo sen että hän ei kaveri ole koskaan ollutkaan.
sillä on mitä muut ajattelee?
tietysti nuorena kun kaverit on niin tärkeitä, saatetaan pelätä muiden suhtautumista omaan seksuaalisuuteen, mutta yleensä se iän myötä menee ohi. Minä olen ylpeä erilaisuudestani enkä häpeile näyttää tunteitani julkisellakaan paikalla. Jos joku ei hyväksy, se ei ole minun ongelmani vaan hänen.
Ei sillä olekaan väliä, mitä muut ajattelevat, mutta kyllä sillä on merkitystä, jos saa kuulla pilkantekoa itsestä ja tyttökaveristaan. Meille oltiin ihan ilkeitä, meille tahdottiin pahaa. Meidät ajettiin pois koulun alueelta.
Nyt aikuisenakin ajattelen, että jos olisin rohkeampi, voisin harkita seurustelusuhdetta naisen kanssa. Niin rohkea en kuitenkaan ole. En ehkä rakasta tarpeeksi, en itseäni enkä toista.
Tuo on jännä ajatus, että erilaisuudestaan voisi olla ylpeä. Minä olisin ylpeä, jos olisin lähempänä normaalia. Sitä tavoitetta en saavuta ikinä.
Ajatuksesi ovat kyllä ihan oikean suuntaisia ja ilmeisesti elät samoin kuin ajattelet. Minulla on tässä ristiriita itseni kanssa. Onneksi on olemassa onnellisempiakin ihmisiä kuin minä!
siinä meni minullakin aikaa että pystyin hyväksymään suuntautumiseni, ei se mitään helppoa ollut. Ensin en uskaltanut edes myöntää itselleni että olen kiinnostunut samasta sukupuolesta. Mutta näin sitä vaan kasvaa ihmisenä koko ajan ja elämä opettaa...=)
Olisit ylpeä jos olisit lähempänä normaalia?
Mitä on käsite "normaali" nykypäivänä?
Nainen ja mies? Mies ja mies? Nainen ja nainen?
Ja olet oikeassa että et saavuta normaaliutta ikinä, kuten ei kukaan muukaan. Tämä on mielipiteeni.
Pilkantekoa tulee vastaan joka päiväisessä elämässä muutenkin, ilman että olisikaan lesbo.
Olet joko liian lihava, laiha, punatukkainen tai muuten vain väärän värinen.
Mitä eroa sitten on tässä?
Mitä jos todellakin vain keskittyisit itseesi etkä muihin. :)
Normaaliudella omalla kohdallani tarkoitan sitä, että pystyisin läheisiin ihmissuhteisiin minäkin edes joskus. Mutta niin ei varmaan käy. Mitäs tarkoitit tuolla, että minun pitäisi keskittyä vain itseeni eikä muihin? Tuo kehotus on minun kohdallani aika turha, sillä eihän yksinäisellä olekaan muuta miettimistä kuin omat asiat. Mikähän siinä on, että minua ollaan aina neuvomassa ja minun yksityisasioihini puututaan jatkuvasti, mutta minä en saisi esittää edes OMAA ITSEÄNI koskevia mielipiteitä missään? Minua on pilkattu siksi, että minulla ei ole miestä, mutta sehän ei ole mikään syy ryhtyä epätoivoisiin tekoihin. Olisin ihan totta todella ylpeä itsestäni, jos pystyisin parisuhteeseen. Onhan kyllä ihan normaalia sekin, että ihminen elää yksin ilman rakkaussuhdetta. Epänormaalia on, jos ei sitä haluakaan, ainakin joidenkin tälle palstalle kirjoittavien mielestä. Enpä edes oikeastaan tiedä, mitä haluan. Kyllä näissä omissa asioissa riittää pohtimista, mutta pitäisiköhän minun tehdä se ihan yksin, kun täällä tunnen itseni niin usein loukatuksi... Ehkä minun pitää vaan oppia kestämään itseeni kohdistuvaa arvosteluakin. Se vaan tuntuu pahalta ja tekee tosi surulliseksi.
..jos sinusta tuntui siltä, että tyrkytin neuvojani sinulle..se ei ollut tarkoitukseni.
Ja mitä tarkoitin sillä itseesi keskittymisellä, niin jos satut joku päivä ihastumaan/rakastumaan naiseen.. niin älä anna muiden mielipiteiden sinua estellä. Keskity vain omiin tunteisiisi ja siihen minkä tunnet oikeaksi.
Tarkoitukseni ei ollut myöskään loukata millään tavoin. Pyrkimykseni oli ainoastaan kertoa mielipiteeni ja "neuvoni" sinulle, keskustelun avaamiseksi.
Minua vain harmitti pelkosi muiden mielipiteisiin, joten halusin antaa toista näkökulmaa. Olen pahoillani jos tunsit itsesi loukatuksi tai tukalaksi, koska en osaa sanojani oikein valita.. :(
Mielestäni sinä osaat kyllä valita sanasi ihan oikein, niistä välittyy myös tunnetta. Minä olen suorastaan mestari tulkitsemaan ihmisten sanomisia väärin. Olen varmaan myös ihan liian herkkä silloin kun koen, että minua arvostellaan. Loukkaan kuitenkin varmasti myös itse huomaamattani toisia. Joskus saatan loukata toisia omalla välinpitämättömyydelläni tai olemalla ihan tahallisen ymmärtämätön. Aina ei vain jaksa ottaa kaikkia ihmisiä huomioon, vaan keskittyy vaan itseensä. Hyvät neuvot ovat varmasti tarpeen, kun niihin vain osaisi suhtautua oikein! Hienoa, että ihmisillä on erilaisia näkökulmia asioihin. Hyvä huomata, että kaikki eivät ajattele ja tunne samoin kuin minä. Kaikki eivät ole yhtä itsekeskeisiä...
Eipä silti, minulle ei ole tullut vastaan tällä palstalla yhtään viestiä, josta olisin ajatellut, ettei tuota viestiä saisi täällä olla.