"Hei..ööh..Carolko nimesi oli?" Herman huusi Carolin perään. "Joo, olin minä Carol!" Carol huokaisi, eikä edes yrittänyt peitellä turhautumistaan. "En ehkä kertonut, että rankaisen niitä, jotka minut voittavat!" Herman kertoi tuohtuneesti. "Rankaiset? Miten muka? Pokemonillasiko? Ei millään pahalla, mutta pokemonisi tarvisi vähän treenausta..." Carol hymähti ja yritti viestittää elkeillään ja huvittuneella puhetavalla viestittää, että tämä kesustelu loppui tähän. "En puhunut pokemonistani, vaan voimistani!" Herman sanoi ovela virne naamallaan. "Voimistasi? Mistäköhän sinä puhut?" Carol kysyi ikään kuin muodollisesti, sillä tiesi, että Herman oli enemmän tai vähemmän sekaisin. "Näistä voimista!" Herman vastasi ja polvistui
ja asetti kämmenensä maahan kiinni. Hän sulki silmänsä ja keskittyi johonkin. Carol katsoi huvittuneena miehen puuhia, kunnes yhtäkkiä maa alkoi vavista Carolin alla. "M-m-mitä ihmettä tämä on?" Carol änkytti ja kaatui, sillä maa tärisi kuin maanjäristyksessä, mutta ainoastaan Carolin kohdalla. Herman avasi silmänsä ja kohotti katseensa Caroliin. "Enkös sanonut, että kostan sinulle voimillani! Ja tämä on vasta alkusoittoa!" Herman nauroi. "Lopeta!Apua!Auttakaa!" Carol kiljui, mutta kukaan ei rohjennut tulla auttamaan. "Isä! Mitä sinä teet! Lopeta!" Kuului ääni Carolin takaa. Samassa Herman nousi ilmaan ja lensi pari volttia ja tömähti maahan. Carol katsoi silmät suurina. "Oletko kunnossa! Anteeksi isäni vuoksi!" Sanoi Carolin takaa juossut tyttö. jolla oli kirkkaan punainen tukka ja päällä violetti pitkä hame, musta paita ja musta, pitkä nahkatakki. Tyttö oli Carolia pari vuotta nuorempi "Tuota, voisiko joku selittää mitä täällä tapahtuu!" Carol kysyi noustessaan pystyyn ja pyyhkiessään pölyjä vaatteistaan. "No, isäni on vähän outo. Hän hallitsee maata, vettä, tulta ja ilmaa. hän on niin tohkeissaan voimistaan, että ei ehdi kouluttaa pokemoniaan. Silti hän taistelee kouluttajia vastaan, ja suuttuu kun häviää." Tyttö kertoi, ja esittäytyi Sashaksi. "Ööh..okei, mutta miksi isäsi lensi yhtäkkiä ilmassa?" Carol ihmetteli. "minä nostin hänet ilmaan, jotta hän lopettaisi. Katsos, äidilläni on kyky liikuttaa esineitä pelkän ajatuksen voimalla, ja minä olen perinyt molempien kyvyt!" Sasha ylpeili lapsekkaasti. "Siis..MITÄH! Olenko tulossa lopullisesti hulluksi?" Carol kiljaisi. "Et ole! Ihmeelliseltä se voi kuullostaa, mutta totta se on!" Sasha kertoi, ja juoksi isänsä luokse. Hän viittoi Carolia tulemaan mukaan. "Isä, nyt pyydät Carolilta anteeksi!" Sasha käski isäänsä ja nosti tämän pystyyn. "Mutta hän päihitti pokemonini!" Herman intti. "Isä!" Sasha korotti ääntään. "Hyvä on, hyvä on! Anteeksi, että tein sinulle niin kuin tein!" Herman pahoitteli vastahakoisesti. Kelpaako, pomo?" Herman sanoi ivallisesti ja katsoi Sashaa. Sasha viittoi isäänsä lähtemään.
"Kuule Sasha, minulle jäi vieläkin epäselväksi, että..Tai siis.." Carol takelteli. "Että miten minulla ja perheelläni on sellaisia voimia?" Sasha avitti. Carol nyökkäsi. "No, se on kai jokin perillinen juttu. En oikein tiedä. En oikeastaan käytä voimiani mihinkään hyödylliseen, vaan ihan arkipäiväisiin aisoihin..." Sasha selitti. "Pokemonkoulutajalle noista kyvyistä olisi hyötyä, voisi täydentää pokemonien iskuja omilla voimillaan!" Carol oivalsi. "Tein ennen niin, kunnes pokemonottelujen sääntökirjaan tehtiin uusi sääntö, jonka mukaan yliluonnollisia voimia ei saa käyttää pokemonottelussa." Sasha selitti, ja painotti ivallisesti sanoja yliluonnollisia ja voimia, ja Sasha ja Carol purskahtivat nauruun. "Oletko sinä pokemonkouluttaja?" Carol kysyi naurettuaan jonkin aikaa Sashan kanssa. "Kyllä vain! Kiinnostaisiko pokemonottelu? Lupaan, että olen parempi kuin isäni!" Sasha vannotti hymyillen. "Olisin mielelläni otellut sinua vastaan, mutta minulla on aikamoinen kiire! Mutta, jos annat puhelinnumerosi, voidaan pitää yhteyttä puhelinitse, ja sopia vaikka otteluita!" Carol ehdotti, ja tytöt vaihtoivat puhelinnumeroitaan.
Carol lähti kävelemään kohti national parkia, kun yhtäkkiä puusta hyppäsi kaksi hahmoa.
kommentteja...sori jos joku ei pidä tälläsistä yliluonnollisista jutuista, mut halusin laittaa niit tähän..kommentteja ja jatkuuko?
ja asetti kämmenensä maahan kiinni. Hän sulki silmänsä ja keskittyi johonkin. Carol katsoi huvittuneena miehen puuhia, kunnes yhtäkkiä maa alkoi vavista Carolin alla. "M-m-mitä ihmettä tämä on?" Carol änkytti ja kaatui, sillä maa tärisi kuin maanjäristyksessä, mutta ainoastaan Carolin kohdalla. Herman avasi silmänsä ja kohotti katseensa Caroliin. "Enkös sanonut, että kostan sinulle voimillani! Ja tämä on vasta alkusoittoa!" Herman nauroi. "Lopeta!Apua!Auttakaa!" Carol kiljui, mutta kukaan ei rohjennut tulla auttamaan. "Isä! Mitä sinä teet! Lopeta!" Kuului ääni Carolin takaa. Samassa Herman nousi ilmaan ja lensi pari volttia ja tömähti maahan. Carol katsoi silmät suurina. "Oletko kunnossa! Anteeksi isäni vuoksi!" Sanoi Carolin takaa juossut tyttö. jolla oli kirkkaan punainen tukka ja päällä violetti pitkä hame, musta paita ja musta, pitkä nahkatakki. Tyttö oli Carolia pari vuotta nuorempi "Tuota, voisiko joku selittää mitä täällä tapahtuu!" Carol kysyi noustessaan pystyyn ja pyyhkiessään pölyjä vaatteistaan. "No, isäni on vähän outo. Hän hallitsee maata, vettä, tulta ja ilmaa. hän on niin tohkeissaan voimistaan, että ei ehdi kouluttaa pokemoniaan. Silti hän taistelee kouluttajia vastaan, ja suuttuu kun häviää." Tyttö kertoi, ja esittäytyi Sashaksi. "Ööh..okei, mutta miksi isäsi lensi yhtäkkiä ilmassa?" Carol ihmetteli. "minä nostin hänet ilmaan, jotta hän lopettaisi. Katsos, äidilläni on kyky liikuttaa esineitä pelkän ajatuksen voimalla, ja minä olen perinyt molempien kyvyt!" Sasha ylpeili lapsekkaasti. "Siis..MITÄH! Olenko tulossa lopullisesti hulluksi?" Carol kiljaisi. "Et ole! Ihmeelliseltä se voi kuullostaa, mutta totta se on!" Sasha kertoi, ja juoksi isänsä luokse. Hän viittoi Carolia tulemaan mukaan. "Isä, nyt pyydät Carolilta anteeksi!" Sasha käski isäänsä ja nosti tämän pystyyn. "Mutta hän päihitti pokemonini!" Herman intti. "Isä!" Sasha korotti ääntään. "Hyvä on, hyvä on! Anteeksi, että tein sinulle niin kuin tein!" Herman pahoitteli vastahakoisesti. Kelpaako, pomo?" Herman sanoi ivallisesti ja katsoi Sashaa. Sasha viittoi isäänsä lähtemään.
"Kuule Sasha, minulle jäi vieläkin epäselväksi, että..Tai siis.." Carol takelteli. "Että miten minulla ja perheelläni on sellaisia voimia?" Sasha avitti. Carol nyökkäsi. "No, se on kai jokin perillinen juttu. En oikein tiedä. En oikeastaan käytä voimiani mihinkään hyödylliseen, vaan ihan arkipäiväisiin aisoihin..." Sasha selitti. "Pokemonkoulutajalle noista kyvyistä olisi hyötyä, voisi täydentää pokemonien iskuja omilla voimillaan!" Carol oivalsi. "Tein ennen niin, kunnes pokemonottelujen sääntökirjaan tehtiin uusi sääntö, jonka mukaan yliluonnollisia voimia ei saa käyttää pokemonottelussa." Sasha selitti, ja painotti ivallisesti sanoja yliluonnollisia ja voimia, ja Sasha ja Carol purskahtivat nauruun. "Oletko sinä pokemonkouluttaja?" Carol kysyi naurettuaan jonkin aikaa Sashan kanssa. "Kyllä vain! Kiinnostaisiko pokemonottelu? Lupaan, että olen parempi kuin isäni!" Sasha vannotti hymyillen. "Olisin mielelläni otellut sinua vastaan, mutta minulla on aikamoinen kiire! Mutta, jos annat puhelinnumerosi, voidaan pitää yhteyttä puhelinitse, ja sopia vaikka otteluita!" Carol ehdotti, ja tytöt vaihtoivat puhelinnumeroitaan.
Carol lähti kävelemään kohti national parkia, kun yhtäkkiä puusta hyppäsi kaksi hahmoa.
kommentteja...sori jos joku ei pidä tälläsistä yliluonnollisista jutuista, mut halusin laittaa niit tähän..kommentteja ja jatkuuko?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aivan ehdottomasti jatkuu. Olen hullaantunut yliluonnollisiin voimiin. Ette vain olisi koskaan lukenut sarjakuvaa nimeltä X-Men?
kävi pikku virhe kirjottaessa, eli Sasha on Carolia pari vuotta VANHEMPI, ei nuorempi..pahoittelen...