Miten saisin pidettyä mielen kasassa? Meillä on takana todella pitkä lapsettomuus. Nyt olemme aloittamassa toista IVF-hoitoa. Edellisestä on jo 3 vuotta aikaa, kolmannesta pakastetun alkion siirrosta alkoi raskaus, joka päättyi keskenmenoon viikolla 11. Sen jälkeen on mieli heittänyt volttia, yksi hetki tahtoo vahvasti yrittää uudelleen, mutta jo hetken päästä valtaa mielen pelko tulevista epäonnistumisista tai keskenmenoista. Tahto saada oma lapsi vei vielä voiton, tiistaina pitäsi aloittaa sumutteet, mutta nyt pelottaa tuleva. Positiivista ajattelua eikä stressiä asiasta, tiedän, mutta millä te muut saatte pidettyä niitä yllä? Historia pitää kuitenkin vahvasti otteessaan :(
ivf
napsu
4474
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niinpä niin. Itse ajattelen tärppäämättömät istutukset ja keskenmenot niin, että näillä pienillä aluilla ei olisi loppupelissä ollut mahiksia elämään. Siksi parempi kaikille kun homma hyytyi heti kättelyssä. Ei se paljoa lohduta mutta antaa vähän järkeä tähän tunnekylläiseen touhuun.
Ja sitten perään toinen ohjenuora omasta elämästäni: jos et uskalla tehdä asioiden eteen mitään, et mitään saakkaan. Sama pätee myös näiden hoitojen kanssa.
Me joudutaan tekemään enemmän töitä haaveemme eteen kuin muut, meidän täytyy olla rohkeita ja sitkeitä ja uskoa tulevaan. Sellaisen äidin ja isän jokainen haluaisi...
Siis tulta päin!
Aivan ihana viesti, sillä jaksan jonkun matkaa taas eteenpäin.
kiitos!:)
Hei lohdullista tietää, että joku jossain on juuri samaan aikaan yhtä pelokas kuin minäkin... aloitin nimittäin sumutteet eilen.
Siis täällä on hoito alkamassa ekaa kertaa, kun taustalla on pco ja miehellä kehnot siittiöt... Eli icsi on edessä. Olen siirtänyt useita vuosia tätä hetkeä, koska pelkään epäonnistumista. Rahallisestikin tilanne on uuvuttava, joten nyt on summa edes tähän yhteen yritykseen kasassa. Pelottaa ihan kamalasti. Yritän olla ajattelematta koko asiaa, mutta painajaiset tulevat öisin viimeistään kummittelemaan.
Toivotaan, että kaikki menee hyvin!
Voimia hoitoihin! Meidän on vaan uskottava, että joku päivä onni osuu meidänkin kohdalle ja kun niin käy, tulee meistä todella sellaiset vanhemmat, jotka osaavat arvostaa lastaan. Sumutteet olen nyt aloittanut ja nyt on taas parempi mieli,( mutta sehän heitteleekin laidasta laitaan). Ei tarvitse kuin yhdeltä rohkaisevat sanat, niin taas osaa ajatella itsekin positiivisemmin. Kiitos vastanneille ja sylin täydeltä onnea teillekin matkaan :)