Hei,
peräänkuulutan lapsettomia ikäihmisiä. Olen itse 30-vuotias ja kiinnostunut tietämään, miten te olette järjestäneet elämänne ilman lapsia ja lapsenlapsia. Mistä olette saaneet sisällön elämäänne ja mistä ovat muodostuneet ne huippuhetket, jotka lapsellisilla poikkeuksetta ovat omien lasten syntymät, myöhemmin lastenlasten. Kyselen tältä palstalta, koska ikäisillänne jo on jotain, mistä puhua.
Itse tulen todennäköisesti jäämään lapsettomaksi, elleivät koeputkihoidot tuota tulosta. Koen julmaksi kohtalon ivaksi sen, että juuri minulla sattuu olemaan lapsettomuutta aiheuttava naistensairaus. Millaisen perheen voin muodostaa mieheni kanssa, kun kummankin toiveena olisi ollut lapsi(a)? Mistä me löydämme elämänsisältöä? Miten täyttää tämä ilottomuus ja ulkopuolisuuden kokemus?
Kiitos vastauksista.
peräänkuulutan lapsettomia ikäihmisiä. Olen itse 30-vuotias ja kiinnostunut tietämään, miten te olette järjestäneet elämänne ilman lapsia ja lapsenlapsia. Mistä olette saaneet sisällön elämäänne ja mistä ovat muodostuneet ne huippuhetket, jotka lapsellisilla poikkeuksetta ovat omien lasten syntymät, myöhemmin lastenlasten. Kyselen tältä palstalta, koska ikäisillänne jo on jotain, mistä puhua.
Itse tulen todennäköisesti jäämään lapsettomaksi, elleivät koeputkihoidot tuota tulosta. Koen julmaksi kohtalon ivaksi sen, että juuri minulla sattuu olemaan lapsettomuutta aiheuttava naistensairaus. Millaisen perheen voin muodostaa mieheni kanssa, kun kummankin toiveena olisi ollut lapsi(a)? Mistä me löydämme elämänsisältöä? Miten täyttää tämä ilottomuus ja ulkopuolisuuden kokemus?
Kiitos vastauksista.
Vastaukset 14
Vanhimmat
katkeria viestejä. Toisten nälvimistä, varsinkin jos joku kertoo iloisia tapahtumia ja elämänsä olevan mallillaan.
vaikka lapsia ei ole ollutkaan. Olen ollut naimisissa jo 47 vuotta. Lapsia ei ole tullut, mutta onneksi emme ole kaivanneetkaan. Työelämä oli mukavaa, osan ajasta sain tehdä juuri sitä, mitä halusinkin. Matkustella olen saanut ja välillä oli rivintalonpätkä Espanjassa kiintopisteenä.
Tuttavapiirissäni on ollut pariskuntia, jotka ovat korvanneet lapsettomuutensa ottolapsilla - yhdellä tai useammalla. He ovat sanoneet lapsen tulleen todella rakkaaksi. Lapsirakkaan ihmisen pitäisikin tehdä hyvä työ antamalla jollekin orvolle hyvä elämä.
Veljentytär 27 vuotias anoppeineen on parhaillaan hakemassa suklaasilmäistä, kiharapäätä tytärtä 15 kk ikäistä Etiopiasta.
Koko suku on jo ihastuksesta pyörryksissä. Odotetaan sitä pientä niin malttamattomina.
Monella tavalla voit elämästäsi nauttia, vaikket haluaisikaan adoptoida. Onnea elämääsi.
sukulaisten luokse tulisi. meillähän on siltä suunnalat jo paljon maahan muuttajia.Kiinalaisia olisi enempi mukava adptoida. Ovat yleensä älykkäitä aikuisena. Eikö sitä sanota että kiinalainen kauppias aina hymyilee asiakkailleen. Meikäläisillä marketin lihatiskimyyjillä on naama useasti mutrullaan.
omaa kuvaasi peilistä. Ei näy hymyä ei. Toivottavasti et pelästy itseäsi. Kirjoittamaankin voisit vihdoin opetella.
nyt käyn jo kahdeksaakymmentä. eiköhän ne vähäiset koulut ole jo käyty. Ei niitä silloin kuin sen aika oli kovin paljoa ollut työhön piti ryhtyä 11 vuotiaana. Veroja piti kuitenkin maksaa kun sinulle rakennettiin kouluja. Vittuile vaan rauhassa ei se haittaa.
En voi vastata esittämääsi kysymykseen, koska perheessäni on jälkikasvuja. En tunne ongelmaa.
Vastaan sinulle vain siitä syystä, että haluaisin sinun ymmärtävän, että kaikki tällä palstalla kirjoittavat eivät halveksi toisiaan ja ylenkatso jokaista aloitusta.
Olen pahoillani puolestasi, koska arvelen sinun tehneen aloituksesi vakavalla mielellä. Toivoit asiallista keskustelua.
Ikävä kyllä, asialliset kirjoittajat ovat vähitellen joutuneet siirtymään pois ja jättämään palstat häiriköiden käsiin.
Toivottavasti löydät keskustelupalstan, jossa asiastasi käydään mielenkiintoinen keskustelu.
Täällä se ei onnistu.
Tämä samainen nainen kirjoittelee näitä avauksiaan varsin tiuhaan keksien milloin minkinlaisia asioita. Useasti vielä monelle palstalle yhtä aikaa. Mahtaa taas nauru kelvata. Höynäitti taas kertaalleen näitä yksoikoisia vanhuksia.
Vai että nyt ei saada lapsia. Ompa mielikuvitusta tulloonkohan isona kirjailija.
tunnistaa kaikki kirjoitetut avaukset. On mahtanut mennä vuosia perehtyä asiaan.
Onkohan pienenä rokotettu ilkeys rokotteella, kun kaikesta pitää vinoilla. On outoa, ettei kysymyksiin saa asiallista vastausta.
Ainoa ilo elämässä tuntuu olevan vain piikittely. Huvinsa kullakin, kiitettävästi on saanut rokotteensa pelaamaan. Kiitos piristävistä huomautuksista.
Useita vuosia.Pitkä lukuputki. Rokkotteesta tuskin vaikutteita. Muutoin vain joskus ärsyttää kakaroiden typerät provot. Ei kaikki vanhukset senttään ole sekopäitä kuten arvelet.
Haluan vastata aloittajalle tähän asti ensimmäisenä rekisteröitynä nimimerkkinä ja niin asiallisesti kuin osaan.
Olen myös pahoillani häirikkövastaajista , joita tuppaa olemaan näilläkin sivuilla.
Itselläni on kyllä kaksi poikaa, mutta lapsenlapsia ei tule olemaan, ja se on minusta vähän ikävää, mutta olen sopeutunut tilanteeseen.
Neuvoja en osaa antaa, mutta toiset ovat jo ehdotelleet adoptointia, mutta saattaahan olla , että vielä saattekin omia lapsia.
Vielä ihmettelen sitä, että miksei näillä palstoilla voisi antaa asiallisia vastauksia vaikka epäiltäisiinkin aloittajan motiiveja. Mitä ihmeen haittaa meille olisi siitäkään vaikka antaisimme joka tapauksessa ystävällisen vastauksen. Mitä iloa ihmiselle oikein antaa tuollaiset julmat ilkeydet joilla jotkut vastaavat? Mitä niille ihmisille on tehty tai tekemättä jätetty kun heidän täytyy purkaa pahaa oloaan näillä palstoilla.Mutta jos heidän olonsa sillä helpottuu, niin suotakoon se heille.
Kun me osaisimme sulkea vain niiltä silmämme ja ohittaa vain olkaamme kohauttaen.
Toivotan kaikille hyvää yötä. Nukkukaa hyvin!
huumori viestiä ei olisi ei olisi myöskään tätä ketjua.
En pysty vastaamaan peräänkuulutukseesi lapsettomana vanhana ihmisenä, mutta isoäitinä kerron, miltä tuntui saada ensimmäisiksi lapsenlapsikseen miniämme ensimmäisestä avioliitosta olevat lapset.
Se tuntui mukavalta. Ensi hetkestä lähtien lapset "adoptoivat" meidät. He rupesivat omatoimiseti kutsumaan meitä vaariksi ja mummuksi, ja ihan "omilta" he tuntuivat ja omia he ovat edelleen.
Tällä tahdon sanoa, että ei ole tärkeintä, ovatko lapset omatekoisia vai adoptoituja. Tärkeintä on rakastaminen, eikä pientä lasta voi olla rakastamatta, jos lasta haluaa.
Mitä synnyttämiseen tulee, ei se ole niin ylimaallisen ihana kokemus kuin sitä hehkutetaan, ja se on äärettömän suuri vale, että vasta synnyttäinen tekee naisesta naisen.
Jos todella haluatte lapsen, harkitkaa adoptiota tai ryhtykää vaikka jonkun yhteiskunnan hoivissa olevan lapsen kummivanhemmiksi. Se rikatuttaa sekä teidän että lapsen elämää.
Mutta päätitte niin tai näin, toivotan teille kaikkea hyvää, ja muistakaa, että teillä on toinen toisenne. Pitäkää huolta ja kiinni toisistanne.
Siihen tottuu tai turtuu. Nyt vanhana huomaa ankarammin, ettei ole ketään muita kuin me kaksi.
Toivottavasti hoitosi onnistuvat ja jälkikasvua siunaantuu.
Adoptio on nykyään hankala prosessi ja vaatii sinnikkyyttä ja kärsivällisyyttä. Jos päädytte siihen vaihtoehtoon, niin voin vain toivottaa "lykkyä tykö" :)