Yläjuoksulla Kymijoen virtaus
kiihtyy pikkuhiljaa leikitellen
niin hivelevästi pyörteillen
kosken esileikin tahtiin
tukeutuen luonnon mahtiin
joen virta kiihtymistään kiihtyy
vääjäämättä vesimassa syöksyy
kohti odottavaa ahnasta patoa
joka pauhaten ja voihkien
intohimoisesti kitaansa nielee sen
humisten ja pärskyen katoaa
joki näkyvistä hetkeksi
saaden valtavalla voimallaan
suuret turbiinit pyörimään
vinhaa vauhtia akseleissaan
turbiinien akselit pyörittävät
generaattoreita vinhaa vauhtia
niistä syntyy valtava määrä
sähköenergiaa valtakunnan verkkoon
tuotoksena joen ja turbiinien aktista
padon jälkeen vesi kuohuen syöksyy
estottomasti alaspäin kunnes tyyntyy
saapuessaan rauhaisaan suvantoon
jatkaen levollisena virtaustaan
eteenpäin kohti uusia koskia
Sinä rakkaani olet se luonnonvoima
joka saa minut kiihtymään ja
rauhoittumaan tavoin kosken
tuon kuuluisan
; )
kiihtyy pikkuhiljaa leikitellen
niin hivelevästi pyörteillen
kosken esileikin tahtiin
tukeutuen luonnon mahtiin
joen virta kiihtymistään kiihtyy
vääjäämättä vesimassa syöksyy
kohti odottavaa ahnasta patoa
joka pauhaten ja voihkien
intohimoisesti kitaansa nielee sen
humisten ja pärskyen katoaa
joki näkyvistä hetkeksi
saaden valtavalla voimallaan
suuret turbiinit pyörimään
vinhaa vauhtia akseleissaan
turbiinien akselit pyörittävät
generaattoreita vinhaa vauhtia
niistä syntyy valtava määrä
sähköenergiaa valtakunnan verkkoon
tuotoksena joen ja turbiinien aktista
padon jälkeen vesi kuohuen syöksyy
estottomasti alaspäin kunnes tyyntyy
saapuessaan rauhaisaan suvantoon
jatkaen levollisena virtaustaan
eteenpäin kohti uusia koskia
Sinä rakkaani olet se luonnonvoima
joka saa minut kiihtymään ja
rauhoittumaan tavoin kosken
tuon kuuluisan
; )
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jännää seutua tuo Kymenlaakso:
ANJALAN RUTTOKIVI
Rutto kulki Suomenmaassa
kylät karttoivat punaista kerää
missä nähtiinkin se illan tullen
ei siinä talossa vainaat herää
Sen näki vain kuitenkin kuolon oma
tuvan orrella keränen istui vaan
missä kyliä kiersi, sen hävitti
korjas karmeaa satoaan
Kunnes Ummeljoella Anjalan
kaksi miestä kerän kiinni juoksi
sen askiin pisti ja lukitsi
päättäin kauhut tuon taudin vuoksi
Niemenkosken rannalle veivät
kerän kätkivät alle paaden
luki päälle lukoksi loitsunsa
siitä salpansa parhaan saaden:
”Niin kauan kun Erkki Viiriäisen
ja tämän Mikko Riipisen muistaa
armas Suomenmaa tää suloinen
voi se taudin kiroista luistaa!”
Eikä rutto enää Suomeen tullut
ja Niemenkosken rannalla siellä
voidaan nähdä maineikas kivi tuo
alla sen tauti pysynee vielä
Ei hätää siis ole Suomenmaassa
tähän tarinan päätänkin
niin kauan kun Erkki Viiriäisen
me muistamme - ja sen toisenkin...
tapahtumia ollut, jopa joskus rajakin kulkenut Kymijoen kohdalla. Kiitos vastausrunosta, sitä oli kiva lukea.
Hyvää yötä, jos tänään luet tämän vastauksen. taidan siirtyä loppuillaksi huushollitöiden pariin. Ne sujuvat minulta paremmin, kuin runoilu : )
Hyvää yötä ja huomenta.
Unohdin sanoa että pidin runostasi kovasti.
Varsinkin runon joen läheisyydessä kasvaneena näen joen aivan uudessa valossa. Uudistava runo. Lapsena ei joessa uskaltanut uida. Nyt sieltä nousee lohta.
Ankkapurhan mahtava voima on tehnyt minuun suuren vaikutuksen lapsena, kun olin vähällä menettää henkeni sen johdosta. Suhtaudun koskeen pelonsekaisella kunnioituksella vieläkin.
Veden voima on mieletön,, se menee vaikka mistä ja tekee vaikka mitä!
Hieno vertauskohde ja tunteiden tulkki!
Veden voimaan tuntee kyllä kunnioitusta,
se vie niin halutessaan jalat alta,,niin kuin rakkauskin! ;)
*Muru huiskuttaa kahdella kädellä* Maanantaita, padme_ ja hyvää sellaista! :D
Häpeillen tunnustan, että idea pälkähti päähäni Aku Ankasta tietsikan vieressä ; )
Vedellä on todellakin uskomaton voima. Sehän halkaisee kalliotakin jäätyessään. Mutta miten ihana on heittäytyä veden vietäväksi. Kelluminen virtaavassa vedessä on mahtavaa.
Kiitos taas kommentistasi.
Virran vauhtia... viuuh =)
Et ehkä ole ensimmäinen joka on virran juoksua verrannut... mutta taatusti paras olet =)
Mä muuten en uskaltais edes rannalta katsoa... :/
virrat ovat pelottavia!
No mutta - ihanaa päivää sinne =)
aivan liian ylitsevuotava arvostelu tuhertelustani. Nykyisin tyydyn katselemaan ja kunnioittamaan rannalta virtaavaa vettä, kun sen empiirisesti olen havainnut voittavan voimani. Onneksi suojelusenkelini oli silloin valppaana.
virta vie..
Näinhän se on, että virta tuo ja virta vie, eikä virran voimaa voi vastustaa.
Aurinkoista syyspäivää