ihan paskaa! ei loppujen lopuksi kiinnostaisi yhtään opiskella, mennä töihin, etsiä vaimoke ja perustaa perhe.. autokoulukin pelottaa.. Ollapa vielä se 5-8 vuotias poika joka leikkii jokapäivä kavereiden kanssa metsässä merijalkaväki vs. vietkong tai hyppii trampoliinillä tms...... paskaa tää nuoruus ja aikuistuminen.. Taidan tästä mennä leikkimään, kun vielä muistan miten..
tuntuuko muista samalta???
tuntuuko muista samalta???
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niinpä. En jaksa olla kiinnostunut tulevaisuudesta. Opiskella pitäisi vielä monta vuotta, mutta motivaatio on aivan olematon. Ei ole mitään haaveammattia tai opiskelupaikkaa, jonka vuoksi jaksaisin opiskella. Ihan sama kunhan jonkunlaista palkkaa tulisi, ettei sossulle tarvitse mennä.
Ja autokoulu.. olen helvetin iloinen päästyäni ykkösvaiheen läpi. En siksi, että erityisemmin halusin ajokorttia tai että tarvitsisin nykytilanteessa autoa yhtään mihinkään, vaan siksi ettei tarvitse enää mennä sinne.
Tai miksi ne sanovat, että nuoruus on muka parasta aikaa elämässä? Vitut ole. Ei riitä ettei ole enää yhtään kaveria, vaan pitää vielä tuntea jotain hellyydenkipeyttä, vaikkei tällainen tyyppi voi edes tyttöystävää mistään saada.
"pitää vielä tuntea jotain hellyydenkipeyttä, vaikkei tällainen tyyppi voi edes tyttöystävää mistään saada. "
-tuo juttu multa unohtukin mainita vielä...
ja ei se raksakaan mun haaveeni ole, mutta likinäön takia en pääse sukeltajaksi... ja rahkeet ei riitä rak.insinööriksi.. Pakko kai vain yrittää kestää ja heilutella vasaraa, kun en itse myöskään kehtaa mennä sossun luukulle.
Kuulostaa ehkä aivan tyhmältä, mutta ainoa mikä lähinnä kiinnostaa on se intti, perustelu; ei tarvisi miettiä omilla aivoilla että mitä tänään pukisi päälle ja ennemmin nyt sitten vaikka leikkii sitä sotaa oikeilla aseilla kuin mielistelee jotai herra rakennusinsinööriä ja tekee räntäsateessa jotai h****tin valumuottia. tosin varmaan tuolla intissäkin joutuu mielistelemään, mutta se on eri asia ja siellä pääsee purkamaan paineita mettässä paremmin kuin jossai hikisessä amiksessa...
Ei tietotakaan minne menisin yläasteen jälkeen. Pian alkaa olemaan kiire. Ei edes kiinnostaisi. Todellaki kaipaan aikoja, jolloin kaikki oli hyvin. Päivät kului leikkien kavereiden kanssa. Joiden kanssa oli niin helppoa. Nykyään vaan riitoja riitojen perään, ihan tyhmistä asioistakin!
Ja kundit. En vain ymmärrä heitä. Omat tunteet ovat ihan selvät kylläkin, mutta kundeista ei tiedä. Välillä osoittaa kiinnostusta toisinaan ei edes huomaa olemassa oloani. Pitäis vaan unohtaa hänet ja ottaa vaikka kaverini, joka on ihastunut minnuun, mutta tunteet on erimieltä.
Kotona menee ihan päin honkia. Enää en meinaa tulla toimeen äitini kanssa. Kaikki mitä teen on väärin. Ja tulee riita.
Pääosin viikonloputkin menee nykyään ryyppäämiseen. Aina vain kun mahdollista niin pää täyteen, unohtaapa hetkeksi murheet.
"Pääosin viikonloputkin menee nykyään ryyppäämiseen. Aina vain kun mahdollista niin pää täyteen, unohtaapa hetkeksi murheet."
- Get a life!
ei aina jaksa olla susta kiinnostuneita, niin tuosta ryyppäämisestä... jos alaikäsenä on pakko juopotella, niin kohtuudella, itse aion odottaa kiltisti siihen 18-vuotispäivään ja silloinkin kohtuudella vain...
Mikäköhä on sun kasvatuksessa menny pielee, jos elämänhalu on jo tossa vaiheessa lähes olematon.