vain Kotikoiraksi ?

meillä on ainakin kotikoirana dobermanni. 7 puol vuotias uros.
pienenä käytiin koiratreeneissä, mutta lopetin sen koska siellä oltiin turhan kovakouraisia koiria kohtaan. meidän koiraa ei ainakaan muut potki.
käydään lenkillä 3 kertaa päivässä ja muuten poika suunnilleen löhöilee sohvan nurkassa. käydään välillä metsässä jolkottelemassa. se on niin stressierkki ettei sitä viittiny pljoa käyttää näyttelys, käytiinköhän 3 kertaa pienenä ja ihan hyvin arvosanoin.

olen tullut siihen tulokseen että mitä kovemmin koulutat koiraa sitä äksympi ja vahtiviettisempi siitä tulee. meille riittänyt ainakin perus opetukset.
hyvin osasi pennusta asti asua kerrostalossa, ei juuri ole möykännyt vaikka olikin välillä yksin. muutakun jos ovikello soi ni sit piti haukkua.

kyllä minä ainakin suosittelen että voit ottaa kotikoiraksi dobberin. mitä ihanin koira voi vain olla.

Todella suosittelen doobermannia. Perheelläni( Vanhemmat ja neljä lasta) on doobermanni ja se on mitä ihanin otus. Nimi on Linda.
Kävimme Lindan ollessa pieni pentukoulutuksessa, mutta myös siellä käsittely oli varsin kovakouraista, joten lopetimme sen ja koulutimme koiramme itse ja se luonnistui varsin hyvin:) Koira täyttää 9 v. uutenavuotena:D
Asumme maalla ja koiran kanssa peuhataan ulkona n. parin tunnin verran per pv. Ovathan dobberit "vaativia" energisyytensä takia, mutta vastoin mainettaa enemmän kotikoiria kuin esim. dalmatialaiset( olen kuullut kauhujuttuja..)
Vanhetessa dobbiksille tulee usein nivelvaivoja, johtuen liikunnallisuudesta, mutta erikoismuroilla on meillä selvitty aika hyvin:D
Jos haluaa dobberin lapsiperheeseen kannattaa ottaa narttu, sillä niille ei tule samanlaista uhmaa ja ne ovat äidillisempiä...Meidän koiraa saa pienet lapset käsitellä aika "kovakouraisestikin" eikä se suutu:D
Eli erittäin lämpimästi suosittelen:D

AngelCurl kirjoitti:

Todella suosittelen doobermannia. Perheelläni( Vanhemmat ja neljä lasta) on doobermanni ja se on mitä ihanin otus. Nimi on Linda.
Kävimme Lindan ollessa pieni pentukoulutuksessa, mutta myös siellä käsittely oli varsin kovakouraista, joten lopetimme sen ja koulutimme koiramme itse ja se luonnistui varsin hyvin:) Koira täyttää 9 v. uutenavuotena:D
Asumme maalla ja koiran kanssa peuhataan ulkona n. parin tunnin verran per pv. Ovathan dobberit "vaativia" energisyytensä takia, mutta vastoin mainettaa enemmän kotikoiria kuin esim. dalmatialaiset( olen kuullut kauhujuttuja..)
Vanhetessa dobbiksille tulee usein nivelvaivoja, johtuen liikunnallisuudesta, mutta erikoismuroilla on meillä selvitty aika hyvin:D
Jos haluaa dobberin lapsiperheeseen kannattaa ottaa narttu, sillä niille ei tule samanlaista uhmaa ja ne ovat äidillisempiä...Meidän koiraa saa pienet lapset käsitellä aika "kovakouraisestikin" eikä se suutu:D
Eli erittäin lämpimästi suosittelen:D

Lue lisää

Et voi suositella muuta kuin omaa koiraasi noilla perusteilla.
Dobermann on aktiivinen rotu joka tarvitsee johdonmukaisen kasvatuksen ja lempeä mutta päättäväisen kurin. Itse en myisi perheeseen missä monta pientä lasta koska dobermann on yhtä peräänkatsottava kuin lapsetkin :) Eli jos ei pennulle järkkää puuhaa ja tekemistä ihmisten kanssa niin se kyllä keksii omat juttunsa eivätkä ne taida olla kovin mukavia meidän ihmisten mielestä. Ja ehdottomasti kannattaa käydä pentukursseilla yms koska niissä opetetaan koira sosiaaliseksi ja kuuntelemaan omistajaansa. Jos joku on kovakourainen omalle koiralleen niin ei se tarkoita että sinun täytyy tehdä samalla tavalla! Ei koiraa tarvitse hakata että se oppisi asioita vaan sitä täytyy palkita ja kehua oikeasta suorituksesta ja väärästä voi vaikka vain ärähtää että mitä teet. Aloittajalle: dobermann on hieno koira oikein kohdeltuna ja koulutettuna! Mutta jos ei ole kiinnostusta eikä aikaakaan (varsinkin ensimmäisen vuoden aikana) niin suosittelen jotai vähemmän aktiivista rotua.

mali kirjoitti:

Et voi suositella muuta kuin omaa koiraasi noilla perusteilla.
Dobermann on aktiivinen rotu joka tarvitsee johdonmukaisen kasvatuksen ja lempeä mutta päättäväisen kurin. Itse en myisi perheeseen missä monta pientä lasta koska dobermann on yhtä peräänkatsottava kuin lapsetkin :) Eli jos ei pennulle järkkää puuhaa ja tekemistä ihmisten kanssa niin se kyllä keksii omat juttunsa eivätkä ne taida olla kovin mukavia meidän ihmisten mielestä. Ja ehdottomasti kannattaa käydä pentukursseilla yms koska niissä opetetaan koira sosiaaliseksi ja kuuntelemaan omistajaansa. Jos joku on kovakourainen omalle koiralleen niin ei se tarkoita että sinun täytyy tehdä samalla tavalla! Ei koiraa tarvitse hakata että se oppisi asioita vaan sitä täytyy palkita ja kehua oikeasta suorituksesta ja väärästä voi vaikka vain ärähtää että mitä teet. Aloittajalle: dobermann on hieno koira oikein kohdeltuna ja koulutettuna! Mutta jos ei ole kiinnostusta eikä aikaakaan (varsinkin ensimmäisen vuoden aikana) niin suosittelen jotai vähemmän aktiivista rotua.

Lue lisää

Meillä on alle vuoden ikäinen toopetyttö, kyllä on ihan hyvin viihtynyt kotikoirana kerrostalossa. Noin tunnin lenkillä käydään päivittäin (näin pentuna, aikuisena toki enemmän!), muutaman kerran viikossa koirapuistossa parikin tuntia juoksemassa. Joka päivä otetaan kotona tottelevaisuuskoulutusta, leikitään ja etsitään tavaroita. Pentukurssilla piipahdettiin, mutta näytti että meidän toope enemmän stressaantui siellä käymisestä. Mieluummin touhuillaan keskenään. Ei dobermanni ole minusta vaativampi kuin muutkaan koirat, mutta on hyvä jos on aikaisempaa kokemusta koirista ja tajuaa jotain koirapsykologiasta. Kirjoja kannattaa lukea :) Kunhan löytyy intoa kouluttaa ja ymmärtää lempeän johtajuuden perusteet niin kyllä suosittelen kotikoiraksi. Yleinen harhaluulo on että dobermanni pitää kouluttaa kovin ottein, mutta oikeasti tarvitaan vain psykologista valtaa, ei väkivaltaa. Ja tuosta aktiivisuudesta, eniten koiraa rasittaa aivotyöskentely. Erilaiset älytehtävät ja nenänkäyttötehtävät ovat hyvää rasitusta. Ei siellä lenkillä siis tarvitse koko päivää juosta. Ihan hyvin on meillä ainakin sujunut :)