Minulla on ihana mies, lapset, koti ja kaikki kunnossa ja silti en ole tyytyväinen tähän hetkeen.
Mikä minua vaivaa, kun en osaa nauttia tästä hetkestä vaan pakonomaisesti etsin jotain ehkä kuitenkin tavoittamatonta onnellisuuden tilaa. Huomaan vaan, että tunnit, päivät ja kuukaudet vain vilisevät onnen etsinnässä. Luulin, että löydän täältä chätistä sen elämäni miehen ja eväät sisäisen tyydyttyneisyyden tilan saavuttamiseen, mutta...törmään aina vaan seksin metsästäjiin... neuvokaa mua keski-suomalaista rauhatonta hupakkoa jollain tavoin pääsemään sisäiseen rauhaan!
Mikä minua vaivaa, kun en osaa nauttia tästä hetkestä vaan pakonomaisesti etsin jotain ehkä kuitenkin tavoittamatonta onnellisuuden tilaa. Huomaan vaan, että tunnit, päivät ja kuukaudet vain vilisevät onnen etsinnässä. Luulin, että löydän täältä chätistä sen elämäni miehen ja eväät sisäisen tyydyttyneisyyden tilan saavuttamiseen, mutta...törmään aina vaan seksin metsästäjiin... neuvokaa mua keski-suomalaista rauhatonta hupakkoa jollain tavoin pääsemään sisäiseen rauhaan!
Vastaukset 64
Vanhimmat
Ahneella on paskanen loppu! Niin siinä just käy kuten kerroit, että vain ajan kuluneet, lapsiesi kasvaneen ja muistat vain mahdottomat ponnistelusi tavoittamattoman onnesi etsinnässä. Joten se siitä ja äläkä tule tänne itkee...
katkeroitunut ihminen kirjoittaa noin. Muistathan, että katkeruus syö eniten sitä henkilöä itseään, joka kantaa katkeruutta sisällään.
löytyy vain Golgatan ristin luota.
Jeesus Kristus on ainoa, joka voi lahjoittaa niin sinulle kuin kaikille muillekin sellaisen sisäisen rauhan, joka kestää tämän maailman myrskyt ja myllerrykset. Edelleen tämä Rauhan Ruhtinas lupaa iankaikkisen elämän Jumalan taivaassa kaikille niille, jotka täällä vain rahtusen aikaa kestävän maallisen matkanteon aikana antavat oman pienen elämänsä suuren Jumalan käsiin.
Tekstistäsi olen lukevinani sellaisen viestin, että Jumala kutsuu sinua yhteyteensä. Et löydä lepoa ja rauhaa mistään maallisesta. Et löydä sitä täältä etkä sieltä. Et löydä sitä läheltä etkä kaukaa.
Jumala on istuttanut taivaskaipuun jokaisen ihmisen sisimpään. Jossain elämän vaiheessa Jumala koskettaa ihmisen sisintä ja tämä taivaskaipuu ikäänkuin aktivoituu. Silloin ihminen joutuu tekemään itse ratkaisun, haluaako hän nöyrtyä Jumalan edessä ja luovuttaa elämänsä ohjakset taivaallisiin käsiin, jotka kantavat yli vaikeimpienkin esteiden ja tilanteiden.
Nyt sinulle on koittanut päätöksenteon aika. Toivon, että tämä pieni viestini on omiaan ohjaamaan sinua tekemään hyviä päätöksiä, joilla on merkitystä sekä ajallisuudessa että iäisyydessä.
Siunausta sinulle ja hyvää kesää!
Hyvin sanottu ja sanoma jonka välitit tuntui hyvälle!
Kiitos sinulle "Kestävä neuvo" hyvästä ja tarpeellisesta kirjoituksesta. Minä löysin avun omaan sisäiseen rauhattomuuteeni 7 vuotta sitten, jolloin sain antaa elämäni Jeesuksen Kristuksen käsiin. Ihminen voi saada todellisen rauhan vasta kun hänellä on rauha Jumalan kanssa.
Hyvää kesää ja Taivaan Isän siunausta teille kaikille!
...kristinuskokin on pelkkää huuhaata, ihan niinkuin muutkin uskonnot. Mistä näitä hörhöjä oikein riittää?
Kyllä sen rauhan ja elämän tarkoituksen voi löytää ilman tekaistuja uskomuksiakin.
nimimerkkiä "Totuus", vaikka kirjoitat pelkkää valhetta?
Melkoinen ristiriita.
Myös minä olen löytänyt rauhan Jumalasta ja se on kestävää.
Minun mielestäni meillä on jokaisella elämässämme ristin-muotoinen reikä, johon ei muun malliset palaset käy. Puuttuva palanen aiheuttaa sellaista sisäistä kutinaa, joka ajaa etsimään. Puuttuva palanen on Jeesus.
"Mistä näitä hörhöjä oikein riittää?"
on jossain elämänsä vaiheessa kohdannut Jeesuksen Kristuksen oman elämänsä pelastajana ja vapahtajana.
Nyt kukin "hörhö" haluaa omalla tavallaan viedä eteenpäin evankeliumin ilosanomaa Jumalan rakkaudesta, joka on tarjolla jokaiselle ihmiselle.
Tässä selitys sinulle totuuden etsijä siihen, miksi meitä "hörhöjä" on siellä ja täällä sekä vähän siellä sun täällä.
Heitä on maailmassa monta sataa miljoonaa. Oletko sinäkin pian yksi heistä?
pitää tähän nyt laittaa oma näkemys... Valitettavan moni on niin heikko että luulee pääsevänsä jonnekkin "parempaan paikkaan" kuoltuaan mutta totuushan on se, että se on vain, isän sanoja lainatakseni, "kertapierasu" mitä me täällä maan päällä ollaan. ja kun kuollaan niin meidät joko poltetaan tai haudataan jolloin madot sun muut meidät syövät... ja tuha alkaa selittämään että joku henki sitten leijailee tuonne taivaaseen ja niin pois päin. elämä on tasan verrattavissa halpaan sähkölamppuun. se kestää sen ajan kun se kestää ja lopulta palaa ja heitetään jätteen mukana maatumaan kaatopaikalle josta se häviää olemattomiin. Tottakai siinä päälle 70 ikäisenä, joillakin aiemmin, on ruvettava ajattelemaan että pääsee pois taivaaseen koska itsekutakin rupeaa hieman pelottamaan kun loppuu koko oleminen kohta... "I don't see any god up here." -Yuri Gagarin, speaking from orbit in 1961
joo et tällasta. linkki: http://www.pornstarguru.com/page.php?x=188998&m=2
kirjoittelet.
Sori vaan.
on säälittävää faktaa näissä kysymyksissä.
olen jo pitemmän aikaa rukoillut Jumalaa auttamaan näissä kaikissa vastoinkäymisissä, jotka elämääni ovat kohdanneet... huolta ja murhetta joka päivä... vastausta en ole saanut mitä pitäisi tehdä, jotta saisin "sisäisen rauhan". Eikö Jumala kuule minua,vai missä on vika?? Mitä täytyisi tehdä ja minne mennä???
Voisitko rukoilla puolestani? nimim."Kestävä neuvo" Omat voimani alkavat olla lopussa...
Me emme läheskään aina ymmärrä Jumalan tarkoitusperiä eri elämämme tilanteissa. Osa asioista selviää täällä alhaalla, mutta paljon jää myöskin kysymysmerkkejä, joihin saadaan ehkä vastaukset joskus aikanaan siellä toisella puolella.
Fakta on se, että uskovaisen ihmisen elämä ei ole helppoa. Ei se ole sen helpompaa kuin kenenkään muunkaan ihmisen. Noin arkisesti ajateltuna. Työtä ja tuskaa, hikeä ja kyyneleitä.
Mutta on siinä vissi ero ei-uskovaiseen ihmiseen verrattuna. Kuten eräässä laulussa sanotaan suunnilleen: "Kun on turva Jumalassa, turvassa oon paremmassa".
Kun me olemme erään kerran antaneet oman pienen elämämme Jumalan suuriin käsiin, niin silloin olemme myöskin saaneet varmuuden siitä, että Hän pitää meistä huolen.
En tiedä tuon lyhyen viestisi perusteella, mitkä ovat lähinnä niitä sinun vastoinkäymisiä. Onko sairautta, onko taloudellisia huolia, mitä on? Sinä itse tiedät sen puolen.
Sen verran voin raottaa oman elämäni verhoa, että olen itse käynyt läpi "maanpäällisen helvetin" tiettyä onnettomuutta seuranneiden kuukausia jatkuneiden hermosärkyjen sekä lääkäreiden tietämättömyyden johdosta. Kunnes sanoisinko ollessani aivan kuilun reunalla Jumala ihmeellisellä tavalla puuttui peliin, ohjasi minut muita taitavamman lääkärin luo, joka löysi rankat hermosäryt aiheuttaneen vian ja korjasi sen.
Aiempien lääkäreiden tekemien virheiden johdosta minulla on koko ajan tietyt säryt, mutta sen kanssa pystyy aivan hyvin elämään.
Jumala laittaa meidät ihmispoloiset joskus myöskin tuleen. Ja jokainen meistä tietää, että siellä tulessa ei ole kovinkaan mukava olla. Mutta se tuli puhdistaa. Tämän voin sanoa omalta kohdaltani. Joskus Jumala pysäyttää meidän kiireisen oravanpyörän ja laittaa meidät vähän miettimään asioita.
Mutta tässäkin on taas hyvä muistaa, että "Isä tietää mitä lapsi sietää".
Voidaan ajatella myöskin niin, että jos meillä menee asiat "liian" hyvin, me emme tarvitsekaan Jumalaa. Me mennä porskutamme omassa voimassamme ja Jumala jää taka-alalle. Jumala ei halua tätä. Jumala haluaa, että me muistamme mistä kaikki hyvyys tulee. Siksi Hän joskus muistuttelee meitä.
Kysyt, mitä sinun pitäisi tehdä ja minne mennä. Edelleen kyselet, eikö Jumala kuule sinua.
Jälkimmäiseen on helppo vastata: Kyllä Jumala kuulee sinua. Aivan varmasti! Miksi Hän sitten sallii sinulle tällä hetkellä paljon murhetta? Tuopa onkin melko vaikea kysymys vastattavaksi.
Lähinnä sanoisin niin, että Jumala näkee asiat myöskin pidemmällä aikajänteellä eteenpäin. Mitä me ihmiset emme tee. Niinpä tämän hetken asioilla (sekä iloilla että suruilla) saattaa olla kauaskantoisempia vaikutuksia, joita me emme kykene juuri nyt ymmärtämään.
Minne menisit? Mene Jumalan tykö ja kysele avoimin sydämin Isältä elämäsi asioita ja kerro, että sinun voimasi tahtovat huveta. Kyllä Hän sen tietää kertomattakin, mutta Isä tahtoo, että lapset lähestyvät Häntä sekä ilojen että surujen, rukouksen ja kiitoksen kera.
Jeesus sanoo Joh. 14:27: "Rauhan minä jätän teille; minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö."
Rukoile ystäväni, että Jeesus juuri sillä hetkellä, kun luet tämän viestini, laskisi tuon valtavan rauhan sinun sydämeesi. Rauhan, joka ei järky, vaikka maailma ympärillä myllertää.
Minä muistan täällä päässä sinua rukouksin.
Muistetaan myös se, että kerran solmut aukeavat ja kaunis kukkainen kumpu peittää meidän maallisen majamme, mutta sielu kiitää kohti Jumalan taivasta, jos olemme maallisen matkamme aikana luovuttaneet elämämme Jumalan hyvään hoitoon.
Siellä ovat sitten aikanaan surut ja murheet poissa. Tiedän, että tämä saattaa kuulostaa melkoiselta kliseeltä, jos ihminen on itse tällä hetkellä "Jumalan jyrän alla". Mutta totta tuo kirjoittamani on. Ja se "Jumalan jyrä" ei murskaa ihmistä. Ja Jumalan tuli ei polta ihmistä poroksi. Ne vain tekevät sitä tehtävää, minkä Jumala hyväksi näkee, vaikka itse emme sitä sillä hetkellä välttämättä ymmärrä.
Siunausta sinulle ja hyvää kesän jatkoa!
Niinpä niin, kyllähän näiden hörhöjen piti sitten alkaa vastaamaan retoriseen kysymykseen...
Ja kun tuo sanavalinta nyt herätti niin ihmetystä, niin miksi muuksi voisi kutsua ihmistä joka alkaa palvoa 2000v sitten kuollutta ihmistä jumalana (tai jumaluuden osana kai kristittyjen itsensä mielestä) ja pitävät muinaisen kirjan oppeja elämänsä johtotähtenä? Ja lähtökohtana on vielä se että he ovat tehneet jotain väärää kun ovat tänne syntyneet (perisynti).
Tokihan heitä riittää, siitä pitää huolen ihmisen kuoleman- ja jatkuvuuden pelko. Monille kun on liikaa käsittää se, että elämän tarkoitus on elämä itse. Ja että se elämä päättyy kuolemaan jonka jälkeistä elämää ei ole.
nimimerkkiäsi, koska valehtelet koko ajan. Tai et tiedä asioista yhtään mitään.
on loppupelissä tarjolla aina vain häviäjän rooli.
Kiitos kovasti kauniista sanoistasi...
liikuttavaa luettavaa...
toivon todella , että saisin apua sinun neuvoistasi...
kuinka monta kertaa olenkaan Jumalalle kertonut
voimieni olevan loppumaisillaan...
olen kiitänyt häntä myös elämän hyvistä asioista
silloin kun niitä on ollut... en varmaan kuitenkaan aina ole muistanut rukoilla kun
"aurinko on paistanut"
yritän vielä... jos vaikka joskus tämäkin ovi aukeaisi...
Miten olis päiväkahvit, sen jälkeen maailmankuvasi muuttuu... luultavasti miehes kyvyt ei vertaa mun kyvyille (tiedät mitä tarkoitan). Haluan auttaa teitä onnen etsijänaiset, tulkaa ja ottakaa hihasta kiinni chätissä, niin nautitaan onnen hetkistä jo tänään...;-))
Mielenkiintoista, kerro niccis, mistä ja mihin aikoihin voin sua tavoitella...
hetken hekumaa. Avaaja etsii jotakin muuta.
itseään kehuskelevat retostelijat osoittautuvat useimmiten loppupelissä tyhjäksi kuplaksi. Tuskin tämäkään tapaus muodostaa poikkeusta.
venäläiseltä huor....
tukee ajatusta.
Rasismia.
vaan ikävää idän totuutta täällä Suomessa.
ei kiinnosta.
Mulla ei ole kokemusta tilanteestasi, sillä mulla on vielä avioelämä, lapset ym. vasta edessä. Mutta ajatuksia voin silti esittää, eikö vain...
Ystäväni häistä muutama vuosi sitten minulle jäi mieleen yksi lause. Sulhasen uskovaiset vanhemmat antoivat nuorelle parille elämänohjeita ja yksi oli tämä: "muistakaa, tärkeimmät olette te kaksi, vasta sen jälkeen tulevat lapset, perhe ym." Ensin ajattelin, että mitä, eikö lapset olekaan etusijalla??? Mutta ajateltuani asiaa, ymmärsin sen olevan hyvä neuvo. Kun ajattelen esim. omia vanhempiani, he ovat omistautuneet meille lapsille koko elämänsä. Nyt kun olemme aikuisia ja muuttaneet pois kotoa, he ovatkin "vieraantuneet" toisistaan. Oma suhde siis on jäänyt hoitamatta, kun aika on käytetty meihin lapsiin. Vanhempien suhteen hoitaminen ja rakkauden ylläpitäminen siis todellakin menee lastenkin edelle, että se onni voisi jatkua lasten jälkeenkin. Olisiko teillekin kenties käynyt näin?
Mielestäni sun kannattais löytää miehestäsi uudelleen ne piirteet, joihin aikoinaan hänessä rakastuit. Löytäkää toisenne uudelleen, tai jotain...
Et sinä yksin kipuilusi kanssa ole. Mutta etsinnän huumassa kannattaa kuitenkin (ihan oikeasti) arvioida ja läpikäydä se mitä itsellä on. Ja vielä tärkeämpää on miettiä mitä jos minulla ei enää huomenna ole tätä - mitä sitten ? Ja voinko minä tälle suhteelle joka minulla nyt on - rakentaa jotain uutta. Onni ei tule itsen ulkopuolelta. Ei kukaan toinen tuo tai tarjoile sitä. Jokainen on vastuussa omasta onnestaan ja etsintänsä seurauksista. Mutta totta sekin, että joskus etsintä voi tuoda kohdalle timantin (joko omasta itsestä tai sitten jostain muualta).
Onnea sinulle ja viisautta.
.. olisi tuo sinun tekstisi ollut!
Sillä erotuksella tosin, että minulla tuo olotila on nyt suurimmaksi osaksi taaksejäänyttä elämää. Luulin myös löytäväni jotain elämää suurempaa netistä. Aikani kohelsin ympäriinsä, kunnes mittani tuli kertakaikkisen täyteen.
Mitä epätoivoisemmin hain muka-sielunkumppania, sitä pahemman olon itselleni tein. Älä kävele siihen ansaan.
Nykypäivänä olen todella onnellinen siitä, että en aikoinani kärähtänyt säheltämisestäni. Vasta ajan kuluessa tajusin mieheni olevan rakkain ja tärkein minulle.
Lopputulos kaikesta oli siis MUN kohdallani se, että se partnerin vaihto ei todellakaan mitään olisi auttanut. Minussa se paha olo kyti, luulin vain vian olevan kaikkialla muualla.
Kerro miten aloitit sen uuden elämän tämän hullun sättielämän jälkeen? Minäkin päätin tänään aloittaa elämäni ensimmäsen päivän lähtemällä lenkille mutta muuta mulla ei ole suunnitelmissa. Voi kun voisin saada perhe-elämäni raiteilleen.
En ole yksin syyllinen enkä voi miestäni muuttaa mutta yrittäisin kaikkeni jotta kaikki tulisi hyväksi. Ystäviäkin voisi jostain etsiä, siinä on mulla hommaa, teen kotona 100% työt ja ulkopuolinen elämä on aivan nollassa.
Yrittänyttä ei laiteta.
Ihmisen onni ei ole toisesta ihmisestä kiinni. Usein vasta suurten menetysten jälkeen huomaa, mitkä asiat on elämässä tärkeitä. Etsi omia vahvuuksiasi ja omia juttujasi, mutta älä unohda miestäsi ja lapsiasi! Amerikkalaisessa tutkimuksessa selvisi, että esim. avioliitto nostaa ihmisen onnellisuustasoa vain hetkellisesti.
Parastahan olisi, jos syntymälahjanaan olisi saanut onnellisen ja iloisen mielenlaadun, mutta näinhän meille kaikille ei valitettavasti ole käynyt. Onnea yrityksiisi olla onnellinen!
Olen myös miettinyt samoja asioita kuin sinä Terttu, ja mietin edelleenkin. Olen saanut kuitenkin apua etsintöihini Tommy Helstenin kirjoista, varsinkin:"Elämän pardoksit"- saat sen mistä luovut, sekä "Tietäjä".
Kun voin elää tässä ja nyt, enkä liikaa katso menneisyyteen eikä tulevaisuuteen, silloin koen eläväni- sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta ei se ole aina niin yksinkertaista.. mutta etsitään......toivottaa: etsijä
Mennyt aika on taaksejäänyttä, tulevaisuus on edessä ja emmekä siihen voi vaikuttaa. Elämä jota voimme elää on tämä hetki eikä mitään muuta sekuntti kerrallaan eteenpäin ja sen juuri me kaikki yleensä unohdamme odotamme vain tulevaisuutta ja murehdimme menneisyyttä.
Terttu! Elä tätä päivää miehesi, lastesi ja muiden hyvien asioiden kera, muuten käy juuri niin että jatkuvan etsinnän tuloksena huomaat vuosien päästä, että elämä jäi elämättä!!!
elämyksiä... mutta vain itseäsi... kun luet kirjan esim. Cathrine Milleti`n "SeksuaalieläMä" tai Clark Accord`n "Paramaribon kuningatar"... huomaat.. että oletkin vain ihminen vietteineen.. Yhteiskunta siitä ongelman tekee!!! Jaksamista! Onnea!
ollut liian helppoa elämäää joten teeppä se että pilaat kaiken perhe elämän joha tulee vipinää ja ikävää elämään kun sitä toivot . Meillä monella ois kyllä antaa sulle osakin huolista ja murheista . Miten arvostankaan sitä että elämä on kunnossa järjestyksessä mutta ihminen joka ei ole mihinkään tyytyväinen huomaa kuinka tyhjä sitä onkaan ollut ja pinnallinen kun vain on hakemassa jotain eikä koskaan nauti siitä mitä on olemassa.
Voithan lukea vaikka satuja ja voit mennä vaikka jonnekin reissuille ja jos haluat että perheessä elämä teillä o parempaa oisko syuytä puhua keskenän ja miettiä mitä tehdään ja suunnitella asioita jos niin tavanomaista ja ykstoikkoista on
Mä toivon sulle vastoinkäymisiä ne kummasti pistää laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen ja pysäyttää ainakin vähän.
Olet ilmeisesti elämäsi elänyt pumpulissa vain
Miten mahtaa perhe ajatella nyt onko he tyytyväisiä vai onko heilläkin turhautunut olo
Puhukaa keksikää käyttäkää mielikuvitusta ainakin
onhan se todella ikävää kunon asiat kunnossa ja elämä järjestyksessä ihmettelen kyllä tuollaista.
Voithan sinä tehdä ihan mitä huvittaa seikkailla jos niin tykkäät laita kaikki ihan äärirajoille ota riskejä ja niin on jännittävää .
Chattiseikkailu todelliseksi kyllä niitä piisaa jotka haluaa hetken hurmaa jaleikkiä kenenkanssa vaan . onko se sitä mitä haluat siihen on joka päivä mahdollisuuus mutta älä valita sitte jos se ei enää palaa takaisin se turvallinen rauhallinen elämä joka oli ehkä kuitenkin parasta ,sehän on silloin menetettty ikuisiksi ajoiksi . Jatka sitte seikkailua älä marise
"Mä toivon sulle vastoinkäymisiä"
toivoo toiselle vastoinkäymisiä? Millainen ihminen kirjoittaa noin oudon viestin?
Itse tiedät varmasti parhaiten, millainen ihminen olet.
Millainen?
Kateellinen ja katkeroitunut.
Vain ihminen jolla on kaikkea voi nurista pikku asioista. Olen samaa mieltä kanssasi, että sellaisen ihmisen pitää laittaa pakka sekaisin. Ihminen on niin tyhmä ettei usko mitä muut ovat kokeneet, kaikki pitää kokeilla itse kantapään kautta. Lähellä oli etten itse tehnyt sitä mokaa, mutta onneksi jokin herätti tajuamaan mitä menetän ja siinä olisi mennyt paljon: 20 vuoden yhteen kasvaminen ja perheen perustaminen hienon miehen kanssa (jonka kanssa haluan viettää tällä hetkellä päivät, kun lapset on pois kotoa), perhe olisi hajonnut ja lapset kärsineet (en onneksi tiedä nyt kuinka paljon, mutta varmaan paljon) koska en mennyt niin pitkälle.
Mulla on ihan sama tilanne ja samanlaiset ajatukset.
Ratkaisua en ole vielä keksinyt.
Itteensäkkin välillä ärsyttää kun ei osaa olla mistään onnellinen.
Mukavaa kesää sulle ja tsemppiä.
muruseni, siehän haet vaan rakkautta tai rakastumisen tunnetta eli sitä huumaa jonka muistat,,, ja se on luonnollista meidät on rakennettu niin että aina haluamme lisää hyvän olon tunnetta ja siinä ei mitään pahaa ole..
meillä on vain yksi elämä joten kokeile siipiäsi mutta muista ettet polta siltoja takaasi..
mukavaa kesän jatkoa,,,))
Eipä tuota voisi paremmin ja lyhyemmin sanoa.
Ehkä siinä on totuuden perääkin että sulla on ollut liian "helppo" elämä.
Olet nuorena jättänyt elämättä ja valinnut helpon tavallisen tien; aloit seurustelemaan poikaystävän kanssa, muutitte yhteen, molemmat opiskelitte ammatit ja menitte naimisiin. Sitten tulivat lapset ja sinusta tuli äiti.
Elämä on mennyt niinkuin se yleensä menee, ei mitään suuria vastoinkäymisiä tai onnettomuutta. Jossain vaiheessa ihmiselle tulee kuitenkin aika jossa se tahtoo jotain muuta. Harmi että löysit sen vasta nyt etkä silloin kun sinulla ei vielä lapsia ollut, nyt sinulla on liikaa vastuuta joka sinun täytyy kantaa.
En tiedä onko tämä sinun tapauksesi, mutta ainakin monen tuttuni laita on näin. Onneksi itse heräsin vielä kun olen nuori, ja olen siitä lähtien yrittänyt tehdä kaikista unelmistani totta..jotkut niistä ovat jo toteutuneetkin, opiskelen nyt Aasian maassa ja olen onnellinen. Sitten kun/ jos menen naimisiin ja saan lapsia minun ei tarvitse surea mennyttä nuoruuttani/ elämääni vaan voin nauttia kaikista hetkistä.
auttaa tekemään päätöksiä. Yhden illan eroottinen nautinto vs. onnellinen avioelämä!
Mitä ihmettä olet tehnyt 19 vuotta, jos pystyt sanomaan ja tuntemaan noin. Etkö ole nauttinut elämästä vapaaehtoisesti valitsemastasi puolison kanssa elämän ala- ja ylämäissä. Nykyään pakkoavioliitot ovat erittäin harvinaisia.
Taisin ymmärtää väärin, kun nyt tarkemmin lukee. Eli tarkoitatko yksi eroottinen ilta missä ajassa on onnellinen avioliitto: Kerran viikossa, kuukaudessa, vuodessa vai 19:sta vuodessa.
Tarkoitin tällä sitä, että onko tälläinen ihminen valmis uhraamaan lähes onnellisen avioliiton virtuaalituttavuuden päätteeksi tapahtuneen sekstailun jälkeen, jos sen paljastuminen johtaisi miehen taholta välittömään avioeroon...Mieti sitä!
... se, ettei ihminen kestä perusonnellisuutta, tasaista ja turvallista elämää, vaan kaipaa aina jotain muuta: voimakkaampia tunteita, jotain arkielämää suurempaa. Tämä on varsin surullinen ilmiö, onnellisuus tulisi löytää juuri tuon arjen keskeltä.
Kaikilta se ei onnistu, mutta monet kuitenkin onnistuvat. Mutta sätistä onnea tuskin löytyy, jos et pysty olemaan onnellinen muutenkaan elämässäsi.
Onnea kuitenkin etsintään toivottaa keskisuomalainen mies, joka ei hae seksiä sätistä.
Kuulostaa tutulta, ainoastaan sä puhut niinkuin mun avovaimo vois puhua. Tänäpäivänä eroamisesta on tehty moraalisesti helppo "juttu". Ei ole ihmeellistä että äiti tai isä lähtee chatti tuttua tapaamaan ja jää sille tielleen. Tietenkin sen voi tavata kapakassa tai missä vaan.
Pointti on siinä ettei tarvitse yrittää huonossa suhteessa. Ennen oli pakko puhua ja yrittää, nyt luetaan naisten lehdistä ja chatista lumoavan kauniita tarinoita kuinka uusi rakkaus löytyi ja uusi elämä liitti kahden risan perheen lapset. Kuinka moni näistä liitoista hajoaa, vai onko sillä niin väliä, koska se on moraalisesti hyväksyttävää että äiti tai isä saa etsiä onneaan. Entä lapset?, seuraava sukupolvi ei välitä yhtään mistään.
hgrege
Minulla on sama tunne kuin sinulla,ja se ei oo kivaa.On koko ajan niin rauhaton olo,se poistuu joskus kun tapahtuu jotain kivaa,josta pidän.Minä en tiedä millanen lapsuus sulla on ollu,mutta minulla on ollu kovaa.olen hakenut apua monta vuotta,kun ei jaksa elää tän olon kaa.porukassa ollessa toiset nauraa ,minä myös mut miks tuntuu kun olisin ulkopuolella jotenkin on suru koko ajan.Ei mua ikinä vanhemmat halannu yksin itkin kun kaaduin,sitten tuli niille ero,samassa menetin 8 siskoo ,jouduin moneen kasvatusperheeseen.mulla on lapsia kans ja mies,mut ois tärkeetä että joku ymmärtäs,kun on olo tälläi.Ei sille ite voi mitään.Ei vaan tunne onnee missään se tunne puuttuu.
Tässä sitä saa lukea siitä "elämäntarkoituksesta",jota haette-ei kateeksi käy!Useat jauhaa siitä,kuinka "elämä on tässä ja nyt,muuta ei ole,eikä tule".Jauhetaan sitä,kuinka"lapsissa on tulevaisuus"..Voi hyvä ihme.Mitäs niitä kersoja sitten pitää saattaa maailmaan tällaisten ihmisten touhuista kärsimään?
Eikö ihmiset osaa käyttää omia aivojaan vai pitääkö se rautalangasta vääntää?Jokainen tehköön kuten haluaa niin kauan kuin haluaa,mutta tulee se tilinteon hetkikin jossain vaiheessa!
Ihmiset kuvittelee,että kun elämässä on saavutettu hieno ok-talo,hyvä palkkainen työ ja lapset niin siinä on kaikki.Niin siinä monelle onkin,ihan tarpeeksi.Ja hyvä näin.En ole kateellinen niin kuin moni voisi luulla.
En ole kateellinen ihmisille,joiden elämä pyörii oman navan ympärillä,joilla ei todellisia sydänystäviä ole ja joiden elämässä ei ole todellista sisältöä.Jos olisi,niin miksi oirehtia?
On hyvä,että joku kuitenkin pysähtyy miettimään näitä asioita.On hyvä,että huomataan se tosi asia,että elämällä voisi todellakin olla tarjottavanaan jotain muutakin kuin pelkkää pintaliitoa.
Mietit selvästi elämän todellista tarkoitusta,mutta se ei ole sinulle vielä avautunut.Syystä,että on niin monta mieltä kuin miestäkin,vai mitä? Kaikkiahan ei voi miellyttää,täytyy etsiä ne omat ratkaisut asioihin.
Luuletko,että löydät elämäsi tarkoituksen jonkun vieraan miehen sylistä?Niin,se voi olla sinun elämäsi tarkoitus. Täytyy vaan sanoa,että vähään tyydyt.Niin kuin moni muukin täällä kirjoitteleva.
Nyt varmaan joku alkaa arvostella omaa näkökantaani-ei se mitään,sillä jokaiselle on todellakin annettu vapaa tahto tehdä mitä lystää,eikö olekin hienoa,mutta niin kuin sanoin:jokaisella teolla on seurauksensa-itsehän valintanne teette.
Pitääkö tämän jutun alullepanija tekstin tyyppisestä naisesta pitää kiinni vai onko miehen kannalta parempi jos hän tekisi oman ratkaisunsa ja hakisi avioeron. Kysyn tätä siksi kun kirjoitaja voisi olla oma vaimoni. Jutun perusteella minusta tuntuu, että kirjoittaja ei haluaisi tehdä niin.
Tuttua jokaiselle. Kun kattoo puolisoa, miettii, että tuollainen tavallinen, harmaa ihminen... jonnekin hävis se seurusteluajan ihanne jonka piti mullistaa koko elämä läsnäolollaan.
Totuushan on että mitään kummallista ei maailmassa ole, vaan ainoastaan kuvitelmia jotka muuttuvat arkiseksi todellisuudeksi kun ne tavoittaa. Ellei nauti siitä arjesta, niin aina saa juosta jonkin tavoittamattoman perässä. Mutta kuinka sit osais lopettaa etsimisen??? ja nauttia siitä mitä on, ... tai muuttaa sen arjen joksikin muuksi... Enpä tiedä... kait se ratkaisu löytyy omasta päästä jos löytyy
Tekstistäsi saa sellaisen vaikutelman, että hyväksyt sen arjen, mutta kuitenkin siitä puuttuu se jokin !!!
Hyvin sanottu Pekka.
Tulostin tekstin vaimollenikin, ehkä siitä on apua omiin ongelmiinikin.
Eipä hassummin sanottu.
kannabista.... suosittelen.. oikeesti!!!!!!
tuollaisia sekopäitä. En suosittele!
lue bhakti jooga
löydät sisäisen minäsi
taattua onnea
pelkkää PASKAA!
sinä rauhan perikuvahan olet hyvä sanomaan. Sukellappa nyt sinne materiaaliseen maailmaasi takaisin nukkumaan.
sinä rauhan perikuvahan olet hyvä sanomaan. Sukellappa nyt sinne materiaaliseen maailmaasi takaisin nukkumaan.