Kyselen teiltä hyvät kanssaihmiset mistä pointtia elämään kun minulla reippaalla ja iloisella ihmisellä masennus hiipii pintaan?
Olen täällä oleville nettiäisille kertonut joskus elämän tarinani. Se on lyhykäisyydessään seuraava.
Loukkannuin liikenne onnettomuudessa 6 vuotta sitten niin,että halvaannuin vyötäröstä alaspäin
liikunta kyvyttömäksi. Lähes sietämättömällä rääkillä ja kovalla kuntoutuksella toivuin kepin kanssa käveleväksi. Muistoksi jäi kroonien kipu selkään ja toiseen jalkaan joka on enempi halvaantunut. Kuntoni ylläpitämiseksi minun on
tehtävä paljon treenejä kuntoutusta joka päivä.
Olenkin ollut iloinen ja tyytyväinen elämääni ajoittaisista lyhyistä masennuksista huolimatta.
Osallistun eri järjestöjen toimintaan ja olenkin ollut kannustamassa muita ihmisiä vaikeuksista valoon systeemillä ,kuten itsekin olen tehnyt.
Mottoni on ollut : Panen päivät pääletysten,päälimmäisiksi paremmat.
Nyt on itselläni ollut muutaman viikon masennus kausi joka ei ota ohi mennäkseen entisillä keinoilla. Teen kyllä treenini ja päivän askareet
rutiinomaisesti hyvin ja tunnollisesti.
Kuitenkin koko ajan käy mielessä miksi juuri minun pitää olla koko ajan niin vahva?
Taustalla saattaa olla pojan perheen muutto
4 vuodeksi Kanadaan. Pienen puolitoista vuotiaan kullan nupun ikävöinti . Lisäksi tyttären perheessä tuli työttömyyttä asuntolainojen keskelle jne..
Nämä asiat ovat järjellä ratkaistavissa ,mutta
miksi ei kuitenkaan mene perille kaaliin ,että minun mielipaha ei paljon auta. Tuntematon synkkyys vaan vaanii koko ajan ja tekisi mieleni
ajelehtia tekemättä mitään. Onko kenelläkään vastaavia kausia ollut elämässä? Haluaisin selvitä tästä omin neuvoin kuten vaikeammistakin paikoista tähän asti. Kertokaa selviytymiskeinoja?
Olen täällä oleville nettiäisille kertonut joskus elämän tarinani. Se on lyhykäisyydessään seuraava.
Loukkannuin liikenne onnettomuudessa 6 vuotta sitten niin,että halvaannuin vyötäröstä alaspäin
liikunta kyvyttömäksi. Lähes sietämättömällä rääkillä ja kovalla kuntoutuksella toivuin kepin kanssa käveleväksi. Muistoksi jäi kroonien kipu selkään ja toiseen jalkaan joka on enempi halvaantunut. Kuntoni ylläpitämiseksi minun on
tehtävä paljon treenejä kuntoutusta joka päivä.
Olenkin ollut iloinen ja tyytyväinen elämääni ajoittaisista lyhyistä masennuksista huolimatta.
Osallistun eri järjestöjen toimintaan ja olenkin ollut kannustamassa muita ihmisiä vaikeuksista valoon systeemillä ,kuten itsekin olen tehnyt.
Mottoni on ollut : Panen päivät pääletysten,päälimmäisiksi paremmat.
Nyt on itselläni ollut muutaman viikon masennus kausi joka ei ota ohi mennäkseen entisillä keinoilla. Teen kyllä treenini ja päivän askareet
rutiinomaisesti hyvin ja tunnollisesti.
Kuitenkin koko ajan käy mielessä miksi juuri minun pitää olla koko ajan niin vahva?
Taustalla saattaa olla pojan perheen muutto
4 vuodeksi Kanadaan. Pienen puolitoista vuotiaan kullan nupun ikävöinti . Lisäksi tyttären perheessä tuli työttömyyttä asuntolainojen keskelle jne..
Nämä asiat ovat järjellä ratkaistavissa ,mutta
miksi ei kuitenkaan mene perille kaaliin ,että minun mielipaha ei paljon auta. Tuntematon synkkyys vaan vaanii koko ajan ja tekisi mieleni
ajelehtia tekemättä mitään. Onko kenelläkään vastaavia kausia ollut elämässä? Haluaisin selvitä tästä omin neuvoin kuten vaikeammistakin paikoista tähän asti. Kertokaa selviytymiskeinoja?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Et ole varmaan ainoa, joka kärsii masennuksesta. Minulla, lähes ikäni vammaisella, on usein vaikeitakin masennuskausia. Päinvastoin kuin Sinä, ei minulla enää ole niitä kipuja, joista niin pahasti lapsena ja nuorena kärsin. Pahaa oli se, ettei vaivoista saanut lapsena kertoa, valittaa, vaan kivut oli kestettävä riippumatta siitä miten tuskaisia ne olivat. Harrastukset ovat asia, joka varmasti on auttanut ja auttaa Sinua selviytymään elämässä.
Sinun kaltaisiasi, vaikeasti liikkumaan pääseviä, on etelässä talvehtimassa itseni tavoin. Lämpö laajentaa, pidentää lihaksia, ja vähentää näin kipuja. Liukkaudettomuus ja kylmyyden poissaolo ovat myös helpottavia tekijöitä liikkumista ajatellen. Jos haluat kokeilla etelän lämmön vaikutusta, mene Kanarialle. Las Palmas tai Playa del Ingles olisivat Sinun paikkojasi tasaisine maastoineen. Itsekin harkitsen muuttoa mäkisestä Benalmadenasta vaikkapa rakastamaani Puerto de la Cruziin. Minunkin liikuntaani vaikeuttaa kyllä leikattu polvi mutta ei merkittävästi, pääsenhän tanssimaankin. Kävin muuten torstaina naisten tansseissa ja ämmät, joilla tarkoitan ihania naisia, tanssittivat minut näännyksiin. En meinannut saada seuraavana yönä nukuttua, voimakkaan jalkasäryn takia. Kramppauskin oli aivan kamalaa. Tiistaina on taas naistentanssit ja Sinne, itsetuntokin paranee kun tytöt hyvin muistavat. Että näin me elämän murjomat vaivaiset. Olen pahoillani, etten voi auttaa muuta kuin myötäelämisen yrityksellä, ehkä muut osaavat. Hyviä kesäpäiviä ja kirjoittele kanssamme!
On kamalan vaikee antaa selviämis keinoja jos ei oo omakohtasia kokemuksia. On sulla pahasti käynyt. Mutta oot ollu tosi sisukas, kun olet kuntouttanut itsesi kävelemään, se on takuulla vaatinut paljon. Hyvä MUMMELI1.
Paljon tunnut ottavan osaa myös järjestö toimintaan ja auttanut muita, se onkin hyvä asia.
Mutta miten hoidat itseäsi? Milloin viimeksi olet nauranut katketaksesi? Tehnyt jotain ihanaa, mutta typerää? Onko sinulla ystävää, jonka saisit mukaan omaan itsen hemmotteluun tai hullutteluun. Tee jotain sellaista mikä tekee sielulle hyvää.
Mulle tulee myös joskus masennusta muutamiksi päiviksi, mutta se on yleensä seurausta ylipitkistä työpäivistä. Mun on jaksettava kuitenkin viellä ensi lukukausi, jolloin poika valmistuu.
Mulla on kauheen hyvä kaveriporukka lähi bubissa. Käyn usein työn jälkeen juomassa kaljan ja juttelemassa. Se porukka on pitänyt mut järjissä nämä hullut työn vuodet.
Nyt kun tulee kauniit ilmat suosittelen vaikka Terassille menoa, juttelemaan ja nauramaan ihmisten kanssa. Ole hyvä itsellesi, mutta jos masennus jatkuu on paras mennä lekuriin. Enpä muuta osaa neuvoa, halusin kuitenkin vastata koskettavaan kirjoitukseesi ja toivottaa tsemppiä.
Olen seurannut Sinun kirjoittelua tällä palstalla ja ihaillut suunnattomasti sinnikkyyttäsi taistelussa kuntosi puolesta. Tuskin voin paljonkaan lohduttaa Sinua sillä olen ollut onnekkaampi mutta yhteistä meillä on kuitenkin lapset. Ymmärrän että ajatuksesi kohdituvat lapsiin, sillä vaikka lapset ovatkin jo aikuisia äidin sydän on sellainen että se viimeiseen asti ajattelee lastensa parasta.
Tiedän sen kokemuksesta, sillä itselläni on useampia lapsia ja lastenlapsia useammassakin maassa ja siitä huolimatta että he jo ajat sitten ovat olleet omillaan ei kulu päivääkään ettei jokainen heistä jokaisena päivänä viivähtäisi mielessäni. En millään tavalla puutu heidän elämäänsä vaan seuraan sitä sivusta.
Sinulla on nyt pieni luopumisen paikka pienestä silmäterästäsi, mutta jos ajattelet perheen muuttoa siltä kannalta, että se on heille iso tapahtuma, antaa heille uusia ulottuvuuksia ja elämyksiä ja on sillätavalla heille merkityksellinen, niin varmaan kestät pikkuisen ikävänkin. Sitäpaitsi nykyajan sähköiset kommunikointivälineet tuovat heidät lähellesi joka päivä. Toista oli minulla kun ensimäiset lapset neljäkymmentävuotta sitten lähtivät ulkomaille asumaan. Oli vain kirjeet ja nekin kulkivat hitaasti. Neljän vuoden kuluttua juoksee vastaasi tomera, kielitaitoinen pikkumies jonka kanssa voit viettää vielä monta ilon hetkeä.
Työttömyys on tänäpäivänä lähellä liian monia perheitä ja se romuttaa monen nuorenparin elämänhaaveet. Sille ei meikäläinen löydä selitystä. Se on vain murheella todettava.
Jos masennus todella iskee niin tiedät varmaan itsekin, että silloin on paras kääntyä lääkärin puoleen, sillä sekin on elimellinen sairaus johon on hyvät lääkkeet.
Toivon Sinulle kestävyyttä edelleenkin ja kaikkea hyvää sekä aurinkoisia kesäpäiviä.
Kiitos viesteistänne. On aina mukavaa kun joku lohduttaa. Nyt alkaa tuntua taas iloisemmalta.
kaksi lasten lasta on käymässä ja illalla kuuntelimme sateen ropinaa vierivieressä peiton alla ja toinen lapsista 4 v.sanoi .Tässä on ihana olla. Joten mitä minä voin kuin olla tyytyväinen.
Tuo edellinen kirjoitus syntyi ehkä hetken masennuspuuskassa . Yleensä ottaen löydän aina jotain auringon paistetta risukasastakin.
Hyvää kesää alkua kaikille ,tämähän on ´vuodenaikojen kauneinta aikaa mielestäni.