..kysyä teiltä, että mitä sellaista työtä tai työn ootte joskus tehneet, että sen jälkeen ootte päättäneet, että tätähän hommaa en kyllä ikuna enää tee.
Viimeksi kuluneina kolmena päivänä oon kyllä visusti tullut siihen tulokseen, että tapettien nyppiminen, postimerkin kokoisina paloina, seinästä ei kyllä todellakaan ole minun "heiniäni".
En myöskään pese veneen alustaa levästä ym liasta pelkästään rättiä ja omia käsivoimia käyttäen. Tuhottoman inhottava ja aikaa vievä työ. Siihen hommaan pitää olla työkone ja painepesuri.
Viimeksi kuluneina kolmena päivänä oon kyllä visusti tullut siihen tulokseen, että tapettien nyppiminen, postimerkin kokoisina paloina, seinästä ei kyllä todellakaan ole minun "heiniäni".
En myöskään pese veneen alustaa levästä ym liasta pelkästään rättiä ja omia käsivoimia käyttäen. Tuhottoman inhottava ja aikaa vievä työ. Siihen hommaan pitää olla työkone ja painepesuri.
Vastaukset 10
Vanhimmat
loppui minulta noin 10 vuotta sitten ja muistan kuinka minulla ärsytti viimeisen kerran kun päätin että ei koskaan enää. Vene otetaan nykyisin painepesurilla ja se käy äkkiä. Sitten tuo lehtien haravoiminen on tullut kanssa kurjaksi hommaksi vuosien mittaan, ennen tykkäsin että se oli kivaa mutta en enää.
äidin avuksi ja jo silloin päätin että minusta ei karjatilan emäntää tule ikinä. Tykkäisin kyllä asua maalla, mutta ilman elukoita.
Sisätyö,tapettien nyppiminen.:)
Kyllä sitä ennen viisasteltiin kun lannan ajossa
oltiin.Kumpa pääsisi sisä töihin.:)
Kovin herkkua ollut varsinkaan sen yh
den ittiään alustan tyhjennys öh höh.
Varmaan on tässä aikojen kuluessa tullut monta
monituista kertaa sanottua samoin kuin sinä.
Mieleen on painunut juttu kun lupauduin kerran
kokiksi eräälle leirille viikonlopuksi.
Oli talvi,helmikuuta.Päätöstäni helpotti kun oli
ollut hyvin hyvät aurinkoiset ja lauhat ilmat.
Kokkaaminen tapahtui armeijan keittimillä ulkona
taivas alla.
Kuinka ollakkaan just viikonlopuksi pukkasi tosi
tuiskun tuulen ja pakkasen.
Paikka oli vielä järvenrannalla ja tuuli kävi just
järveltä päin.
Aamu jo alkoi huonosti nousin klo 4.00 keittämään
aamuvelliä.
Kun piti alkaa tulta rikittelemään keittimeen,ei
löytynyt halon halkoa,eräät telttamajoituksesta
olleista olivat varastaneet yöllä keittopuut.
Ensin van pilkkoman äkkiä puita ja sitten tulta
pesään.
Kun oli niin kylmä ja kova viima,keitin ei
meinannut lämmetä ei sitten niin millään.
Silloisissa keittimissä oli kaksi vaippaa ja
välissä klyseriiniä joka johti lämmön tasaisemmin
padan sisä puolelle.
No niin aika alkoi jo käydä vähiin kun mannavelli
ei alkanut kuumeta ja kypsyä..
Minä löysin sitten tervaksia puita ja pilkoin
niitä pieneksi että sain hyvän voimakkaan liekin
aikaiseksi.Siinä kiireessä jäi sitten keittimen
valvonta vähän heikommalle ja yks kaks alkoikin
kiehuman ja painetta tuli niin paljon että alkoi
ampumaan varoventtiilistä mannavelliä ympäristöön.
Aivan hetkeen ei ollut asiaa siihen lähelle.Niitä
jälkiä putsatessani päätin että tästä kun selviän
niin uudestaan en kyllä lupaa enää iki kuuna
päivänä mennä keittimen lähellekkään.
Porukka kyllä sai vellinsä,vain parituntia
myöhässä aikataulusta.
Eikä minun päätöskään sitten pitänyt jo keväällä
olin taas keitimen kimpussa.:))))
Leijuin mielikuvituksen siivin kärpäseksi kivelle katselemaan kokkaamistasi. Enkä meinannut pysyä kivellä, nauroin käppyränä. Voin tosiaan kuvitella miten inhottavaa oli ennen kukon laulua ruveta sytyttelemään pannua semmoses säässä. Ja mannapuuron kiehumiset. Ei tainnut "naarattaa" silloin. Jälkikäteen kylläkin. Menit kuitenkin rohkeasti uudelleen. En tiedä olisinko minä rohjennut.
En ollut ekaa kertaa pappia kyydissä.
Keittimien käyttö oli mulle jo ennestään tuttua touhua.
Tulla kärpäselle kiire kiveltä,sen verran keitti ja
kuohu itelläkkii.DDD
kanssa pestiin pari kesää sitten isoa n. 2,40x3,60 m2:n suuruista aitoa villaista äidin plyysimattoa. Matto oli kyllä pesun tarpeessa ja harvemmin sitä uloskaan kannettiin, eikä ollut pesulaa lähimailla. Se painaa kuivana paljon, saati sitten märkänä.
Velipoika on aika riski mies, mutta otti se voimille, kuten myös mulla. Ei ikinä enää sitä.
muistan kun nuorempana olin einestehtaalla liukuhihnalla 2 päivää ja mulle riitti, hain äkkiä uuden työpaikan ja sainkin sen heti.
Eihän kaikkia töitä rakasta,mutta kun on oikea asenne,niin oppii siltä kannalta ajattelemaan,
että on taas elämä yhtä kokemusta rikkaampi.
Kaikki kokemukset läheskään ei ole mukavia,mutta kokemuksia kuitenkin.Ja tähän ikään mennessä on oppinut,että kaikki kokemukset oikealla asenteella tuo kasvua ja viisautta.Ja ihmeesti sitä ikävääkin työtä voi kehittää tehdessän helpommaksi,jos asenne vaan on kohdallaan.
Positiivista ja mukavaa iltaa sinulle!
enää hartiapankkitaloa, kaksi tehty - ja kolmatta ei koskaan, sen päätin tätä toista tehessä.