Miten menetellä kun murkkuikäisen lapsen uusi äitipuoli yrittää sotkeä isän ja lapsen välit,lapsen äitikään ei saa lapsen asioissa enään pitää yhteyttä isään, koska äitipuoli mustasukkainen miehensä menneisyydestä! isällä ja äidillä ei ole ollut mitään yhteistä paitsi lapsi 15 vuoteen! kaikki sujunut ongelmitta ennen. lapsi ei haluaisi käydä enään isällään, koska nainen siellä ahdistaa häntä niin paljon.
Isän käytös muuttunut hyvin negatiiviseksi..
Ja tämä äitipuoli jarjestää riitoja ja ryyppää keskellä päivää lapsen olessa siellä.kutsuu lasta äpäräksi yms.
Isän käytös muuttunut hyvin negatiiviseksi..
Ja tämä äitipuoli jarjestää riitoja ja ryyppää keskellä päivää lapsen olessa siellä.kutsuu lasta äpäräksi yms.
Vastaukset 11
Vanhimmat
jo, että yhtään ei lisää tarvitse. Mitä pitemmälle se ehtii sen pahempaa se on, vihellä peli heti poikki. Keskustele lapsen isän kanssa etti lapsi tule sinne jos se nainen silellä rellestää. Lapsi tarvii rakkautta ja tukea, ei enempää sotkuja sen elämään.
Jos lapsen elämään on tullut uusi noin voimakkaasti negatiivisesti vaikuttava tekijä, on yhteydenpitoa syytä rajoittaa tai toimittaa se muualla kuin ko. tekijän vaikutuspiirissä. Ehdota että isä käy lasta katsomassa luonanne? Puhukaa kaikki kolme (minkä ikäinen lapsi on?) keskenänne asia auki ja tehkää ratkaisut sen mukaan.
Saavutat paljon jos maltat olla isälle haukkumatta tätä uutta puolisoa, faktat pöytään ja lapsen parhaasta keskustelette, anna lapsen sanoa toiveensa ja perustelunsa isän kuullen.
Kiitos vatauksistanne, tilanne todella ikävä.Isän hankala tulla meidän luoksemme tapaamaan, koska minulla uusi puoliso,,,, tosin hänellä ei olisi asiaa vastaa tuskin mitään.
Uusi puoliso ei anna isän pitää yhteyttä joten kovin hankala sopia asioita. Tutkii teksiviestitkin ja vastailee niihin exäni nimissä. Asiat koskevat aina lasta, muuten ei pidetä yhteyttä. Taitaa olla erittäin sairaalloisen mustasukkainen nainen, vaikutti tosin aluksi minusta kovin mukavalta ihmiseltä, toisin kävi!! en koskaan isälle haukkunut uutta, vain maininnut miten lapsi kokee tämän kaiken..
terv. alkuperäinen
Hei! Ajattelinkin että kaipa näitä muitakin on joilla vastassa "aikuinen"jolla kasvun paikka. Minulla 13 vuotias poika joka ei ole koskaan päässyt isänsä luokse. Vaimo oli aluksi ok asioiden suhteen, sanoikin niin minulle face to face, poika saa tavat isäänsä ja mennä heille. Mutta mutta.....asioita kun alettiin sitten suunnittelemaan, laittoi vaimo jarrut päälle. Ei vastannut miehelleen sopiiko pojan tulla, siinä jo heidän ystävänsäkin yritti saada naiselta vastauksia. Sitten kun vaimo ilmoitti että joo sopii, oli jo liian myöhäistä. Olimme isän kanssa sopineet että vähintään viikkoa aikaisemmin ilmoitetaan menemisistä jne. Vaimokin tiesi tämän. Hyvä oli vaimon jälkikäteen ihmetellä mikseis poika tullutkaan? Vaimo lopetti ilman mitään syytä yhtäkkiä yhteydenpidon minuun, ei vastannut puheluihini tai viesteihini. Kaikki oli hyvin kun viimeksi nähty kasvotusten.
Onneksi pojan koti ja isän työpaikka lähellä toisiaan, näkevät toisiaan lähes päivittäin ja ovat yhteydessä työaikaan toisiinsa.
Valitettavasti asiat hoidettava pikkusen salassa, ettei vaimolla kilahda.....
että ylipäänsä pitää miehen uudelta puolisolta kysyä, saako lapsi tavata isäänsä!?
Eikös sen pitäisi olla itsestään selvä asia, kun lapsellisen miehen ottaa?
Ei minulta ole kukaan koskaan kysynyt, haluanko mieheni lapsen käyvän (tai tätä nykyä asuvan) meillä, mutta eipä kyllä olisi tullut mieleen kieltäkään... tiesin tämän miehen "ottaessani", että hänellä on lapsi, jota tapaa ja tulee jatkossakin tapaamaan. Ei kai uuden rakkauden löytäminen häivytä elettyä elämää?
erotuksena että lapsi 10v.
Mennyt 5 vuotta ihan hyvin ja lapsi käynyt siellä joka toinen viikonloppu. Aivan puuntakaa viime kesänä uusio soitti ilta 22 ja huusi puhelimessa miten lapsi pitää viedä kasvatusneuvolaan ja on epäsiisti yms. Mitään viestiä ennen tätä ei tullut kertaakaan 5:een vuoteen.
Emme ole puheväleissä joten minunkaan tekemisistä ei voi olla kyse..
Kamalinta oli kun kuulin lapsen itkevän taustalla. Oli menossa kesäloma ja käskin tuoda lapsi heti kotiin jotta ei turhaan siellä kärsi mutta yhä paikataan näitä ikäviä asioita. huomaan että lapsi on menettänyt itseluottamusta haukkumisista..
Ymmärrän että annetaan palautetta mutta ei ikinä huudeta ja meuhkata lapsen kuullen.
Sinunkin lapsi on herkässä ja tuollainen "ei hyväksyntä" voi tehdä lapselle juuri tuossa iässä todella paljon hallaa.. Älä anna tuon tapahtua.. älä päästä lastasi sinne jos fiilis noin negatiivinen vaan kannusta lasta pyytämään isänsä kanssa tapaamisia kodin ulkopuolella (leffaa, konsertteja, hamppareita, ulkoilua) mitä nyt keksitäänkin
Nyt kaksi viimeistä tapaamista mennytkin niin, että ovat tavanneet niin ettei uusi vaimoke kotona, ennen hänen tuloaan lapsi lähetetty takaisin äidille. ja kerran viikonloppu tapaaminen vain leffa ja mäkkäri ja siiinä se. Todella kurjaa, kun kaikki mennyt niin sujuvasti ennen ilman ongelmia... Miten ihmeessä ihmiset voivat olla noin mustasukkaisia toisen menneisyydestä, että sotkee kaikki asiat... Jokaisella meistä on menneisyys ja ei sitä voi unohtaa /sivuuttaa. Jos valitsee miehen jolla lapsia, pitäisi se hyväksyä jos ei pysty niin etsiä mies jolla ei lapsia ole!
Minun uusi kumppani on hyväksynyt lapseni ja tulevat loistavasti toimeen keskenään, tosin ollaan aikuisten kesken sovittu pelisäännöt ja niistä pidetään kiinni.Minulle lapsi menee aina edelle ja jos uusi mieheni ei sitä hyväksyisi ei oltaisi edes yhdessä...
ihminen kiusaa lapsia, oli ne omia tai vieraita. Mä en ole koskaan edes laskenu omia lapsia isän luo jos uusikoita on talo täynnä. Jos isä lapsistaan välittää, hän tulee heidän luo, eikä lapset mene isän luo. Isähän se pois lähti.
Uusikot on niin epävarmoja, sairaita ja katkeria ja heidän täytyy jollain tavoin yrittää estää lasten ja isän tapaaminen. Harmi et onnistuu melko usein. Jos mies ei laita hanttiin, niin muutama viikko, ja lapset ovat vieraantuneita isästä. Kannattaa tehdä jotain ja pian, ennkuin tilanne riistäytyy todella käsistä.
Pitäisi pystyä ajattelemaan aina ensin lapsen etua, mutta kaipa niin kauan on ongelmia kun on ihmisillä tunteita, olkoonkin että joskus ne tunteet eivät ole terveitä .....
Meillä poika kävi tänään isänsä kanssa tapaamassa isänsä äitiä. Kesken työpäivän, ilman vaimoa...
Ei onnistu meillä että isä lähtisi iltaisin tai viikonloppuisin mihinkään yhdessä lapsen kanssa.
Onneksi on lapsen koti ja isän työpaikka lähellä toisiaan!
Pääsevät joka päivä silti tapaamaan.
Ei toteudu tässäkään se yleistys että automaattisesti aina lapsen äiti olisi kasvua vailla, lapsellisesti pitäisi kiinni lapsestaan ja exästä.
En estä menemästä, olemasta, tapaamasta isän sukua jnejne. Lastenvalvoja tosin totesi että kunnioittaa minua kun annan lapsen mennä ja olla. NO haloo??????En todellakaan ymmärrä muunlaista käytöstä, tottakai annan lapselle luvan tutustua sukuunsa myös isänsä puolelta. Toisaalta kai lastenvalvoja tietää mitä puhuu, nähnyt kaiketikin yhtä sun toista.
Lapsi myös kasvaessaan tulee itse ottamaan yhteyttä isään, näissä tapauksissa siis, ja keksivät sitten yhdessä keinot olla yhdessä.
Ei ole lapsen edun mukaista sekään että laittaa lapsen tai päästää sellaiseen ilmapiiriin mistä lapsi itsekin vaistoaa olevansa ei-toivottu.
Näin meillä kun kävi, lapsen paras ettei mene katselemaan naaman nyrpistelyä ja pakkopullaa vaimolle lapsen olemisesta heillä. Ei vaikka kuinka yrittäisi emäntä hampaat irvessä ettei vaan isäntä hermoooostu.
Tsemppiä sulle ja voimia keksiä lapsen kannalta paras ratkaisu!!!
Luulis isän olevan lapsensa puolella, jos häntä todella rakastaa.
Jos ei, niin on suotavaa että äidillä hälytyskellot soivat ja pian, jotta aikaisessa vaiheessa voi vielä lapsen pelastaa, ennenkuin kiusaaminen menee liian pitkälle.
Turha on miesten huutaa, ettei lapset tule luokse, jos vastaanotto on pelottava ja koko ajan yritetään etäännytttää lasta isästä.
Kukaan täysjärkinen ihminen ei kiusaa toista ihmistä! En minä ole tullut uuden rakkaan elämään kiusaajaksi enkä kuisattavaksi. Tottakai mulla on mielipiteeni kasvatuksesta, tapaamisista ym. Tilaisuuden tullen asioista keskustellaan ja mietitään toimivia ratkaisuja. Mies hoitaa kanssakäymisen lasten äitiin mielestäni aivan loistavasti. Selväähän se on, että lapset heijastavat vanhempiensa mielialoja ja välejä. Kun äiti voi hyvin, lapset voivat hyvin. Kun on isää ikävä, soitetaan tai tullaan käymään.
Ainoa, minkä voin kuvitella meillä tulenaraksi aiheeksi on uskonto. Eikä sekään varmaan maata kaada, kun kristittyjä kaikki ollaan - hän enemmän ja me vähemmän.