Tämä puremis ja raapimisvaihe tuntuu kuuluvan kehitykseen kaikilla tässä 1-vuoden tienoilla, meillä se on nyt. Tyttö repii minua tukasta, naamasta, nipistelee, puree kun siihen on tilaisuus ja kiellettäessä ilme on oikeen ilkikurinen ja naureskeleva. Miten tähän pitäisi suhtautua? Toki kiellän heti kun puree (kielto tulee väkisinkin kun käy niin pirun kipeetä=)mutta tähän asti ainakin kiellot ovat vain yllyttäneet tyttöä. Onko tähän jokin muukin keino vain kiellänkö vain niin kauan että joskus tottelee? Milloin tämä vaihe menee ohi?
repii, raapii, puree
1 vuotiaan äiti
63626
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Meillä ainakin annetaan.
Ei todellakaan samalla mitalla takaisin! Siitä lapsi oppii vain että pureminen, raapiminen ym. on luvallista. Meillä loppu nipistely ja pureminen kun sitä ei huomioinut mitenkään. Vaikka sattu ihan p...sti niin naama peruslukemilla vaan. Viikossa parissa loppu pureminen ja nipistely :)
Sen kyllä tiiän että samalla mitalla en tietenkään anna takaisin!! Taisitkin olla provo!
huomioi lasta muuten. Sen sijaan anna lapselle paljon mukavaa huomiota kun hän tekee jotain oikein, ja jos sellaisessa tilassa repii tms., lopeta huomion antaminen. Tuonikäinen lapsi ei muista kieltoja jne. pitkään, mutta kaipaa huomiota, ja oppii kyllä, miten saa äidiltä huomiota.
Minä tein niin, että kielsin ja sit olin surullisen näköinen ja käännän katseen pois. Samaa mieltä oon edellisen kanssa tuossa huomio- jutussa, toimii. Huomiota saa positiivisista jutuista, mutta repimisistä ym ei mitään.
Kommenntti tuohon samalla mitalla juttuun:
Mitä viestität lapsellesi, kun annat samalla mitalla takaisin? Että satuttaminen on sallittua, kun isi tai äitikin tekee niin...
...ja hänellä on tapana yrittää purra, jos estetään tekemästä jotakin tai kielletään tekemästä jotakin (ei aina...). Ja kun on neljä hammasta alhaalla ja neljä ylhäällä, se todellakin tuntuu, kun hän puree! Jos ketään ihmistä ei ole lähettyvillä, hän yrittää purra milloin mitäkin: mattoa, lattiaa, pöytiä, ovenpieliä, pinnasängyn reunaa, omaa kättänsä... Ja kun yrittää purra jompaa kumpaa meistä ja kielletään, nauraa käkättää ja yrittää entistä kovemmin!
Neuvolassa otin sen puheeksi ja kyllä oli neuvolatädillä naurussa pitelemistä, kun meidän poika kiukuspäissään yritti peppu pystyssä purra lattiaa...! :D Neuvolassa sanottiin, että esineiden puremiseen ei sinänsä tarvitse puuttuua (kunhan katsoo, ettei lapsi vahingoita itseään), mutta ihmisten puremiseen PITÄÄ puuttua, kieltämällä ja siirtämällä lapsi mahdollisuuksien mukaan kauemmaksi... Pureminen on kuulema yleinen tapa näin pienelle lapselle ilmaista negatiivisia tuntemuksiaan, hän kun ei vielä tiedä muita tapoja osoittaa niitä kuin puremalla, raapimalla, nipistelemällä, yms...
Olen myös kuullut, että jotkut lapset osoittavat kiintymystään nipistelemällä... Mielestäni hieman erikoinen tapa sekin, mutta tiedä nyt sitten varmuudella tuollaisen pienen ihmisen aivoituksia... :) Meilläkin poika on välillä äärettömän kiinnostunut kasvoistani: tunkee sormiaan suuhuni, vääntää nenästä, nipistää poskesta ja repii hiuksista... Ja jos mukamas nipistät takaisin, nauraa vaan, joten meillä se vaihtoehto ei ainakaan toimi...
Odotan innolla, että tämä vähemmän ihana vaihe menee ohitse ja sitten varmaan vuorossa onkin "ah niin ihana" uhmaikä... ;)
Mutta hankalista hetkistä huolimatta pikku vampyyrimme on rakkainta ja suloisinta, mitä maa päällään kantaa... :)