Oon pitkän matkan kuumeilija.. oma lapsi on ollu haaveissa jo kauan, vuosia, mutta toistaseks on elämän realiteetit pitäneen ehkäisyn kuvioissa mukana. Oon opintojen ohessa tehnyt lastenhoitohommia. Tänään tein pitkän kymmentuntisen päivän 4kk vanhan pikkuneidin kanssa. Tytön äiti oli englannista tullut Suomeen työnsä takia, imettämistä harjoitettiin aina sopivassa välissä. Niin sitä vaan muuallla maailmassa eletään, kaukana meikäläisten vanhempainlomista ja kotihoidontuista. Aika hurjalta tuntuu näin suomalaisen silmin, mutta ihan hyvin tuntui äitiys kuitenkin toimivan ja lapsi tuntui olevan onnellinen. Oma kuumeiluni vaan kohosi entisestään... En aiemmin ole ollut noin pienen lapsen kanssa tekemisissä noin pitkää aikaa. Rankkaahan se oli, mutta se veikeä suloinen hymy oli aikasta palkitsevaa. Haluan kokea oman lapsen ihmeen... Vauvakuumettani ei yhtään alenna sekään että avomieheni saa pikkusiskon/veljen :)
Lastenhoitohommissa
kuumeilija ´80
1262
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
... kasvaa, se ei aina ja ikuisesti ole pieni suloinen nyytti. Lapseen sitoudutaan loppuelämäksi, ei vain 20 vuodeksi, vaan se on loppuelämän projekti.
Edessä on vielä monta paljon kinkkisempää tilannetta kuin yövalvottamiset. Uhmaikä on pientä siihen verrattuna kun nuorelle revähtää murrosikä päälle - ja sitä kestääkin sitten monta vuotta!
Uhmaikäisen voi vielä kainalossaan kantaa sinne minne pitääkin, mutta murrosikäisen kanssa on yhtä taistoa..
JOOOO, minäkin kuvittelin, ettei omillani ole mitään repivää kamalaa murrosikää huutoineen, rääkymiseen, valituksineen, uhmineen, kaikkine temppuineen ja kartsalla heilumisineen, ei ole valittamista ja syyttelyä ja vaatimuksia jne, koska meillä oli kaikki toisin kuin minulla itselläni, koska meillä oli keskusteluyhteys, oli ollut iltasatua, eväsretkiä, yhteistä aikaa, rajat ja säännöt ja kehuja..
vaan PYH! se kaikki hyvä unohotuu (näköjään) kun murrosikä tulee päälle.
Toisella lapsella se on helpompi, mutta ihan riittävästi uhmaa (irtautumista) on hänessäkin..
No, se on vain yksi osa vanhemmuutta. .. tarkoitus on vaan muistuttaa, että se vanhemmuus on tedellakin loppuelämän mittainen projekti ja vaativa, siinä luovutaan itse niin paljosta, niin monesta, ettei sitä tajuakaan kun vauvakuumeessa pyörii.
Minusta(kin) muuten juuri tuo vauva-aika oli kaikkein ihaninta. Tiesi, ettei vauva turhasta kitise. jne.