Olen aina halunnut arkkitehdiksi, ja minulla on myös luontaista kykyä alalle. Pohjapiirrustuksia piirrellyt niin pienestä kuin muistan. Nyt vain kävi niin, että pääsy Tampereen teknilliseen jäi muutamasta pisteestä kiinni, ja Turun AMKin rakennustekniikan linja kutsui.
Alkuperäinen suunnitelmani oli hakea keväällä heti uudestaan mukaan pääsykoeruljanssiin, mutta nyttemmin olen tullut skeptisemmäksi. Ehkä kannattavampaa onkin jäädä raksalinjalle?
Jäämisen puolesta:
- Aikaa kuluu vain 4 vuotta, vs. arkkitehdin 7-10
- Valmistuttua pääsee suoraan (käsittääkseni???) opiskelemaan DI:ksi, jolloin AMK-paperit vastaavat DI-kandin papereita. Aikaa kuitenkin kuluu vain 7 vuotta.
- Tulee halvemmaksi, kun ei tarvitse muuttaa toiseen kaupunkiin
- Arkkitehdeille ei ole töitä
- Ne jotka saavat töitä, joutuvat alistamaan mielikuvituksensa armottomasti rahan voimalle
- Rakennusinsinööreistä on huutava työvoimapula, vuosittain alalta poistuu 1000 ja tulee 800.
- En pidä nykyarkkitehtuurista, josta pitämään arkkareita aivopestään se kymmenen vuotta (luin tämän pääsykokeissa arkkitehtien lehdestä).
- Rakennusinsinööritkin saavat leikkiä arkkitehtia silloin tällöin.
- Pääsykokeet ovat pitkät, stressaavat ja kalliit
Jäämistä vastaan:
- Olen aina halunnut arkkitehdiksi!
- Arkkitehti on aina arkkitehti (mm. suurissa projekteissa).
- Itsetuntoa kaivelee opiskella feikkiyliopistossa (University of applied sciences sössönsössön...)
- Muutto toiseen kaupunkiin mullistaisi kyllä sosiaaliset kuviot ja ehkäpä parempaan suuntaan
Kertokaapa te, arkkarit ja raksainssit, pidemmällä opiskeluissa olevat tai vasta-aloittaneet, mitä mieltä olette?
Alkuperäinen suunnitelmani oli hakea keväällä heti uudestaan mukaan pääsykoeruljanssiin, mutta nyttemmin olen tullut skeptisemmäksi. Ehkä kannattavampaa onkin jäädä raksalinjalle?
Jäämisen puolesta:
- Aikaa kuluu vain 4 vuotta, vs. arkkitehdin 7-10
- Valmistuttua pääsee suoraan (käsittääkseni???) opiskelemaan DI:ksi, jolloin AMK-paperit vastaavat DI-kandin papereita. Aikaa kuitenkin kuluu vain 7 vuotta.
- Tulee halvemmaksi, kun ei tarvitse muuttaa toiseen kaupunkiin
- Arkkitehdeille ei ole töitä
- Ne jotka saavat töitä, joutuvat alistamaan mielikuvituksensa armottomasti rahan voimalle
- Rakennusinsinööreistä on huutava työvoimapula, vuosittain alalta poistuu 1000 ja tulee 800.
- En pidä nykyarkkitehtuurista, josta pitämään arkkareita aivopestään se kymmenen vuotta (luin tämän pääsykokeissa arkkitehtien lehdestä).
- Rakennusinsinööritkin saavat leikkiä arkkitehtia silloin tällöin.
- Pääsykokeet ovat pitkät, stressaavat ja kalliit
Jäämistä vastaan:
- Olen aina halunnut arkkitehdiksi!
- Arkkitehti on aina arkkitehti (mm. suurissa projekteissa).
- Itsetuntoa kaivelee opiskella feikkiyliopistossa (University of applied sciences sössönsössön...)
- Muutto toiseen kaupunkiin mullistaisi kyllä sosiaaliset kuviot ja ehkäpä parempaan suuntaan
Kertokaapa te, arkkarit ja raksainssit, pidemmällä opiskeluissa olevat tai vasta-aloittaneet, mitä mieltä olette?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tee siten, että luet AMK:ssa kevään raksapuolta ja vaihdat sitten DI-puolelle, pääset lukemaan alaa paremmalta pohjalta kuin intistä/lukiosta tulleet. Ei mene ahkeralta opiskelijalta kuin 4.5 DI:n papereihin.
"- Rakennusinsinööreistä on huutava työvoimapula, vuosittain alalta poistuu 1000 ja tulee 800."
Tosielämässä homma menee niin, että mistään suunnittelijoista ei ole pulaa vaan mestareista. Ja rakennusfirmoille ei tahdo kelvata työmaamestareiksi AMK-inssit ja taas insseille ei kelpaa mestarin hommat. Pulaa ei siis ole insseistä vaan mestareista. Jokaiseen suunnittelijan paikkaan hakee kymmeniä hakijoita.
Jää vaan inssiksi. Ihan oikeesti.
Mikä siinä opetuksessa mättää, noin sisällä olevan näkökulmasta? Haluaisin tietää.
No kun kerran kysyt: kyllähän siinä monikin asia mättää suuntaan ja toiseenkin, mutta pyrkimystä asioiden kehittämiseen on myös.
Ymmärsit varmaan pointtini väärin: suosittelin jäämään insinööriopintojen pariin kirjoituksestasi saadun mielikuvan - en omien kokemusteni - perusteella.