Mihin perustuu se, ettei rikoksesta epäillyn tarvitse puhua totta poliisikuullustelussa ja voi valehdella ? Rikoksen uhrilla ja todistajilla on totuudessapysymisvelvollisuus rangaistuksen uhalla. Rikokset selviäsivät paremmin, jos epäilyllä olisi totuudessapysymisvelvollisuus.
Kumpaa uskotaan enemmän epäiltyyn tai uhriin ?
Vaikka epäilty valehteli ja uhri puhui totta, tutkinnanjohtaja sanoi "väite vastaan väite".
Mihin tuo tutkinnanjohtajan väite perustuu. Ei ainakaan elämän-ja virkakokemukseen.
Kumpaa uskotaan enemmän epäiltyyn tai uhriin ?
Vaikka epäilty valehteli ja uhri puhui totta, tutkinnanjohtaja sanoi "väite vastaan väite".
Mihin tuo tutkinnanjohtajan väite perustuu. Ei ainakaan elämän-ja virkakokemukseen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sana sanaa vastaan ei johda tuomioistuimessa mihinkään, eikä se ole uskon asia.
Tietysti kaikki perutuu lakiin eli rikoslain 15 lukuun. Jos muu, kuin rikoksesta epäilty valehtelee tai ilman laillista syytä salaa asiaan kuuluvan seikan, niin hänet on tuomittava perättömästä lasumasta viranomaismenettelyssä sakkoon tai enintään kahdeksi vuodeksi vankeuteen.
Rikoslaki
15 Luku
2 §
Perätön lausuma viranomaismenettelyssä
2) muu kuin rikoksesta epäilty rikosasian esitutkinnassa henkilökohtaisesti läsnä ollen kuulusteltaessa.
Rikoksesta epäillyllä ei ole velvollisuutta pitäytyä kertomuksessaan totuudessa. Se perustuu siihen, että rikoksentekijällä ei ole velvollisuutta toimia itselleen haitallisesti eli auttaa oman rikoksensa selvittämistä. Epäillyllä ei ole tunnustamispakkoa.
Totuusvelvollisuuden puuttuminen lisää tunnustuksen arvoa, koska rikoksen tunnustaminen on vapaaehtoista.
Lähtökohtaisesti asianomistajan kertomus on hieman painavampi kuin epäillyn, mutta niiden ollessa keskenään ristiriidassa ja muun näytön puuttuessa pelkkä asianomistajan kertomus ei yleensä vastaa täyttä näyttöä, joka vaaditaan tuomitsemiseen.
Poliisin tai tutkinnanjohtajan tehtävänä ei ole näytön arviointi. Tosin tutkinnanjohtaja on ilmeisesti tarkoittanut, että osapuolten keskenään ristiriitaisten väitteiden tueksi ei ole saatu kerättyä muuta näyttöä. Tutkinnanjohtajan väite lienee perustunut kokemukseen rikosten tutkinnasta ja oikeudenkäynneistä.
Kannattaa myös muistaa, että vaikka asianomistaja ei saa valehdella, hänellä on kuitenkin oikeus olla vastaamatta kysymyksiin.
Valehtelemista on rikosoikeudessa kahta lajia.
1. Suoranainen valehteleminen.
2. Ilman laillista syytä salaa
Eli, jos asianomistaja salaa jonkin ratkaisevan seikan kuulustelussa, jättämällä vastaamatta, niin läheltä silloin liippaa, ettei joudu sytteeseen. Poisluettuna tietysti, että on itse vaarassa joutua epäillyksi.
Asianomistajan totuusvelvollisuudesta säädetään esitutkintalain 25 §:ssä. Se kuuluu seuraavasti:
Asianomistajan sekä tämän laillisen edustajan ja asiamiehen on pysyttävä totuudessa tehdessään selkoa tutkittavasta asiasta ja vastatessaan esitettyihin kysymyksiin.
Yllä siteeratussa lainkohdassa ei velvoiteta asianomistajaa vastaamaan kysymyksiin. Kertoisitko mihin lainkohtaan perustuu se, että asianomistaja ei saisi esitutkinnassa kieltäytyä vastaamasta hänelle esitettyyn kysymykseen?
"Kumpaa uskotaan enemmän epäiltyyn tai uhriin ?"
Jos uskotaan vahvemmin uhriin, niin tutkija ottaa jo tutkinnan alussa sellaisen kannan että epäilty olisi syyllinen jo ennen kuin asiaa on edes tutkittu.
Esimerkiksi riitatilanteessa se joka ehtii ensimmäisenä tehdä asiasta rikosilmoituksen, ei tee hänestä yhtään sen luotettavampaa.
(ehkä useinkin) että poliisi uskoo vahvemmin ilmoituksen tekijään eli tutkija on asennevammainen.
Minulle kävi siten että poliisi sai vain puheluita ja sillä perusteella kirjasi rikosilmoituksen. No poliisihan vei asian syyttäjälle saakka vaikka ei löytänyt näyttöä rikoksesta. Ehkä poliisi ei pystynyt tunnustamaan että "veikkasi väärä hevosta". No syyttäjälle tapaus oli helppo tehdä syyttämättäjättämispäätös. Ikävinta asiassa on että tiedän että asiassa valehtelivat asianosaiset, todistajat ja jopa poliisi valehteli(tosin myöhemmissä asian käänteissä). Itse selvisin vaikka vastasin rehellisesti kaikkiin poliisin kysymyksiin ja kerroin avoimesti mitä olin tehnyt ja mitä en.
Kun tein kirjallisen tutkintapyynnän väärästä ilmiannosta poliisi ei halunnut tutkia asiaa vaan kirjasi "Ei rikosta". Valheellisten väitteiden tekijää poliisi ei halunnut ilmoittaa vaan vetosi poliislain §44:n ja täten salasi ns nimettömän vihjetiedon antajaa.
Että tälläinen poliisivaltio suomi on ja asennevammsisia poliiseja on täällä liikaa.
Jos poliisi on asennevammainen niin yleensä uhrin puolella oleva asennevammainen poliisi ei pääse tekemään hallaa epäillylle joka voi olla tappaja, varas tai raiskaaja. Laki suojelee epäiltyä sana vastaan sana tilanteessa. Hieno homma. Laki on jees. Älkää siis rosvot valittako. Teitä käsitellään silkkihanskoin. Jos kiinni jäätte on se omaa tyhmyyttänne ja asennevammainen poliisi :) on niskan päällä. Tyytykää siihen ja hajotkaa tyhmyyteenne.
Oikeus ei ole asennevammainen vaan se silkkihanska.
asennevammainen poliisi ei sitä katso velvollisuudekseen noudattaa. Joskus vaan ei ole aivan selkeää kuka on uhri ja kuka epäilty saati syyllinen. Jos ei ole rikosta ei ole myöskään rikoksen uhria, eikä siinä poliisin asennevamma ainakaan tilannetta mitenkään paranna.
"Oikeus ei ole asennevammainen vaan se silkkihanska." Taidat olla niin pahasti asennevammainen että et sitä pysty huomaamaan. Ehkä tosiaan kuvittelet tietäväsi kuka on syyllinen ja kuka syytön. No onneksi et päätä asioista, vaan siihen on ihmisiä jotka tuntevat asiat paremmin ja ovat huomattavasti koulutetumpia ja fiksumpia kuin sinä.