Pitkien vuosien jälkeen mietin,
annoinko sittenkään mitään,
muistella ja kaivata.
Unettomia öitä olen valvonut,
miettien mitä tekisin toisin,
mitä tekisin samoin.
Vieläkö tulisin ensi tapaamiseen,
ihastuisin sinun hymyysi.
Antaisinko ensi suudelman,
pehmeille huulillesi.
Pitäisinkö sinua lähelläni,
ottaisinko sinut syliini.
Haluaisinko sinut uniini,
aamuun kanssani heräämään.
Kaikki oli välillä kaunista,
jotkut päivät yhtä juhlaa.
unohtumatonta onnea.
Mutta moni hetki musta,
valheilla täytettyjä päiviä,
öitä yksinäisen pettyneen.
Paljon anteeksi annettavaa,
monen itkun kyyneleitä,
monia pyhiä lupauksia.
Menneitä itkuja
ja tulevia iloja.
Annoinkohan mitään muistella.
annoinko sittenkään mitään,
muistella ja kaivata.
Unettomia öitä olen valvonut,
miettien mitä tekisin toisin,
mitä tekisin samoin.
Vieläkö tulisin ensi tapaamiseen,
ihastuisin sinun hymyysi.
Antaisinko ensi suudelman,
pehmeille huulillesi.
Pitäisinkö sinua lähelläni,
ottaisinko sinut syliini.
Haluaisinko sinut uniini,
aamuun kanssani heräämään.
Kaikki oli välillä kaunista,
jotkut päivät yhtä juhlaa.
unohtumatonta onnea.
Mutta moni hetki musta,
valheilla täytettyjä päiviä,
öitä yksinäisen pettyneen.
Paljon anteeksi annettavaa,
monen itkun kyyneleitä,
monia pyhiä lupauksia.
Menneitä itkuja
ja tulevia iloja.
Annoinkohan mitään muistella.
Vastaukset 2
Vanhimmat
uskoisit jo, sä sanoit muistatko, en halua olla missään tekemisissä kanssasi. Alan jo uskoa.
Voi sinua kössikkä!
kauniisti ja herkkyydellä olit kirjoittanu muistoja kultaisia, kiits**
ja vain vatsauksen voi antaa hän kysymykseesi,,
oikein mukavaa syssyn jatkoo
sinne kaenuusen, just viime viikolla ajelin siitä ohi ja vilkutin sulle *huomasithan* yötirpusen?