Tässä nyt tämmöistä omaa kirjoittamaani
"huumoria"...
Ennen ensimmäistä aikaa eräs umpityhmä pimeyden ruhtinas joutui huonoihin väleihin sen aikaisen haltia kunkun kanssa.Erimielisyydet johtivat konfliktiin ja lopulta avoimeen sotaan.
Tätä pimeyden ruhtinas varmasti halusikin tyhmä kun sattui olemaan.Ruhtinaan örkki-ja peikko joukot kärsivät ylivoimaisen tappion haltioiden ylivoimaisia joukkoja vastaan.Sinä synkkänä hetkenä ruhtinas pakeni lähimpään kraateriin ja
takoi sormuksen,johon hän vuodatti kaiken tyhmyytensä(ja sitä riitti).
Hänet kukistettiin,mutta sormus hävisi sotatantereelle.Myöhemmin sen löysi eräs hilpeä veikko peikon päitä keräillessään.Tuon tyypin nimeä ei ketään tiedä,eikä välitäkkään tietää.
Se vain tiedettiin,että tämä heppu oli uhkapeluri
ja,että hänellä oli erittäin vahva lääkitys.
Hän hävisi myöhemmin sormuksen korttipelissä...
Jumalan selän takana on paikka,jossa asuu pieni ja vähemmän sitkeä hobbotti yhteisö,joten paikan
nimeksi on annettu omaperäisesti Hobbottila.
Hobbottilan vähiten pidetty ja eniten vihattu henkilö on ehdottomasti Hiblo.
Hän asuu koko hobbittilan hienoimmassa talossa.
Huhutaan,että hän on tehnyt osakekauppoja ulkomailla tai,että hän olisi ollut turvamiehenä haltia casinolla.Villeimmästä päästä oli huhu, että hän kuuluisi klux-klux klaaniin.
Aamulla hän tuttuun tapaansa heräsi varhain, istuskeli puutarhassa ja katseli aamun ohjelmat.
Koko viime viikon hän oli vältellyt ryhtymästä kirjoittamaan kutsuja tuleviin syntymäpäivä juhliinsa.Hiblon tuumasi,että pitäisi lähettää jokaiselle oma kutsu,jottei postilaatikko täyttyisi kirjepommeista.
Juuri kun hän oli tarttumassa kynään,oveen koputtettiin.
Hiblo meni avaamaan ja työnsi paksun naamansa oven raosta ulos.Etupihalla seisoi pitkä velho violettiin kaapuun pukeutuneena.
-Grundalf!Hiblo parkaisi.
-Terve Hiblo,velho sanoi vaivautuneesti.
Velho asteli sisälle kuin olisi omistanut koko mörskän ja paineli keittiöön.
Hiblo inhosi näitä Grundalfin yllätys visiitejä, ottaen huomioon sen tosiseikan,että äijä oli vanha kuin saapas ja melkein yhtä viisaskin.
Grundalf viipyi monta päivää ja kuorsasi niin,
että puoli hobbottilaa valvoi ja onnistui miltei syömään Hiblon vararikkoon.Eräänä iltana he istuivat talon terassilla ja Grundalf kyseli loputtomia kysymyksiä Hiblon sormuksesta.
Sormuksesta,jonka Hiblo oli voittanut korttipelissä eräältä veijarilta.
-Mitä muistat tuosta tyypistä,jolta voitit tuon sormuksen?Grundalf tiedusteli.
-En muuta kuin,että hänellä oli repullinen peikonpäitä selässään ja sen,että hän hymyili maanisesti.
-Oletkos käyttänyt sormusta lähiaikoina?
-Tuossa jokunen vuosi takaperin...
-Mitä silloin teit?
Grundalf muuttui vakavaksi.
-Hyppäsin vajan katolta päälleni ja ammuin itseäni
jousella jalkaan.
Silloin Grundalf pomppasi ylös tuolistaan ja riensi viinikellariin ja heitti reppuunsa pari pulloa hyvää vuosikertaa.Sitten hän juoksi takaisin terassille.
-Pidä sormus salassa,hän kehotti Hiblolle.
Hiblo ei edes kerinnyt kysyä mitään repussa olevista viinipulloista,kun Grundalf jo rynnisti
illan hämärään.Hän melkein juoksi pihamaata ylittävän puutarhatontun yli.
Hiblo katsahti ihmeissään sormukseen ja työnsi
sen taskuunsa.Grundalfin askeleet loittonivat, kunnes niitä ei enää kuulunut.
Hiblo kuuli enää vain sirkkojen iloista sirinää ja puutarhatontun villin kiroilun.
No kannattaako jatkaa?
"huumoria"...
Ennen ensimmäistä aikaa eräs umpityhmä pimeyden ruhtinas joutui huonoihin väleihin sen aikaisen haltia kunkun kanssa.Erimielisyydet johtivat konfliktiin ja lopulta avoimeen sotaan.
Tätä pimeyden ruhtinas varmasti halusikin tyhmä kun sattui olemaan.Ruhtinaan örkki-ja peikko joukot kärsivät ylivoimaisen tappion haltioiden ylivoimaisia joukkoja vastaan.Sinä synkkänä hetkenä ruhtinas pakeni lähimpään kraateriin ja
takoi sormuksen,johon hän vuodatti kaiken tyhmyytensä(ja sitä riitti).
Hänet kukistettiin,mutta sormus hävisi sotatantereelle.Myöhemmin sen löysi eräs hilpeä veikko peikon päitä keräillessään.Tuon tyypin nimeä ei ketään tiedä,eikä välitäkkään tietää.
Se vain tiedettiin,että tämä heppu oli uhkapeluri
ja,että hänellä oli erittäin vahva lääkitys.
Hän hävisi myöhemmin sormuksen korttipelissä...
Jumalan selän takana on paikka,jossa asuu pieni ja vähemmän sitkeä hobbotti yhteisö,joten paikan
nimeksi on annettu omaperäisesti Hobbottila.
Hobbottilan vähiten pidetty ja eniten vihattu henkilö on ehdottomasti Hiblo.
Hän asuu koko hobbittilan hienoimmassa talossa.
Huhutaan,että hän on tehnyt osakekauppoja ulkomailla tai,että hän olisi ollut turvamiehenä haltia casinolla.Villeimmästä päästä oli huhu, että hän kuuluisi klux-klux klaaniin.
Aamulla hän tuttuun tapaansa heräsi varhain, istuskeli puutarhassa ja katseli aamun ohjelmat.
Koko viime viikon hän oli vältellyt ryhtymästä kirjoittamaan kutsuja tuleviin syntymäpäivä juhliinsa.Hiblon tuumasi,että pitäisi lähettää jokaiselle oma kutsu,jottei postilaatikko täyttyisi kirjepommeista.
Juuri kun hän oli tarttumassa kynään,oveen koputtettiin.
Hiblo meni avaamaan ja työnsi paksun naamansa oven raosta ulos.Etupihalla seisoi pitkä velho violettiin kaapuun pukeutuneena.
-Grundalf!Hiblo parkaisi.
-Terve Hiblo,velho sanoi vaivautuneesti.
Velho asteli sisälle kuin olisi omistanut koko mörskän ja paineli keittiöön.
Hiblo inhosi näitä Grundalfin yllätys visiitejä, ottaen huomioon sen tosiseikan,että äijä oli vanha kuin saapas ja melkein yhtä viisaskin.
Grundalf viipyi monta päivää ja kuorsasi niin,
että puoli hobbottilaa valvoi ja onnistui miltei syömään Hiblon vararikkoon.Eräänä iltana he istuivat talon terassilla ja Grundalf kyseli loputtomia kysymyksiä Hiblon sormuksesta.
Sormuksesta,jonka Hiblo oli voittanut korttipelissä eräältä veijarilta.
-Mitä muistat tuosta tyypistä,jolta voitit tuon sormuksen?Grundalf tiedusteli.
-En muuta kuin,että hänellä oli repullinen peikonpäitä selässään ja sen,että hän hymyili maanisesti.
-Oletkos käyttänyt sormusta lähiaikoina?
-Tuossa jokunen vuosi takaperin...
-Mitä silloin teit?
Grundalf muuttui vakavaksi.
-Hyppäsin vajan katolta päälleni ja ammuin itseäni
jousella jalkaan.
Silloin Grundalf pomppasi ylös tuolistaan ja riensi viinikellariin ja heitti reppuunsa pari pulloa hyvää vuosikertaa.Sitten hän juoksi takaisin terassille.
-Pidä sormus salassa,hän kehotti Hiblolle.
Hiblo ei edes kerinnyt kysyä mitään repussa olevista viinipulloista,kun Grundalf jo rynnisti
illan hämärään.Hän melkein juoksi pihamaata ylittävän puutarhatontun yli.
Hiblo katsahti ihmeissään sormukseen ja työnsi
sen taskuunsa.Grundalfin askeleet loittonivat, kunnes niitä ei enää kuulunut.
Hiblo kuuli enää vain sirkkojen iloista sirinää ja puutarhatontun villin kiroilun.
No kannattaako jatkaa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihana!! Jatka ihmeessä (naurua)!pelastit päiväni (tai illan).
Sinun palautteesi puolestaan pelasti minun illan!
Kiitoksia!Jatkoa pitäis tulla piakkoin...
aivan loistavaa tekstiä jatka samaan malliin