1. tapaus:
Joku lapsen hankkimista suunnitteleva käytti nimimerkkiä adoptio/sijaisvanhempi. Hyvin kuvaavaa tämän päivän lasten asemasta sijaishuollossa, että joku asettaa nuo kaksi vanhemmuuttaa samalle viivalle keskenään.
On helppo arvata, kumpi vanhemmuus voittaa, koska parhaimmillaan lapsen saa omaksi molemmissa tapauksissa, mutta sijaislapsesta maksetaan kulut ja sijarille palkka. Ja jos lapsi on kovin hankala, hänet voi aina antaa kierrätykseen lastensuojeluun, mutta adoptio on paljon vaikeampi purkaa. Lisäksi vaikeasta lapsesta voi aina syyttää hänen vanhempiaan (oli huostaanoton syy mikä tahansa), mutta adoptio-lapsesta luopumisessa on aina myös adoptoijan epäonnistuminen, mitä ei ole kiva myöntää kenenkään kasvattajan.
Näyttää täysin hämärtyneen se tosiasia, että lain mukaan sijaislapsen on määrä kotiutua mahdollisimman pian omaan kotiinsa! Eikö sijais- ja adoptio-vanhempia valitsevien sossujen pitäisi hallita edes alkeet tässä tulevien vanhempien arvioinnissa. Mutta heidän arviointinsa nyt ovat niin metsään menneitä vanhemmuuden arvioinneissa, kuten huostaanottotilanteetkin siitä todistavat.
Ja kun tuo kyseinen nimmari vielä suhtautui erittäin vihamielisesti kaikkiin huostaanottovanhempiin, olisi lasten näkökulmasta tuollaisen tyypin pysyttävä sijaislapsista niin kaukana kuin itä on lännestä! Mutta nykyisillä lapsikauppamarkkinoilla ovat mahdollisia miten törkeät lain rikkomukset tahansa - näköjään alkumetreiltä ja kaikissa mahdollisissa suhteissa.
Joku lapsen hankkimista suunnitteleva käytti nimimerkkiä adoptio/sijaisvanhempi. Hyvin kuvaavaa tämän päivän lasten asemasta sijaishuollossa, että joku asettaa nuo kaksi vanhemmuuttaa samalle viivalle keskenään.
On helppo arvata, kumpi vanhemmuus voittaa, koska parhaimmillaan lapsen saa omaksi molemmissa tapauksissa, mutta sijaislapsesta maksetaan kulut ja sijarille palkka. Ja jos lapsi on kovin hankala, hänet voi aina antaa kierrätykseen lastensuojeluun, mutta adoptio on paljon vaikeampi purkaa. Lisäksi vaikeasta lapsesta voi aina syyttää hänen vanhempiaan (oli huostaanoton syy mikä tahansa), mutta adoptio-lapsesta luopumisessa on aina myös adoptoijan epäonnistuminen, mitä ei ole kiva myöntää kenenkään kasvattajan.
Näyttää täysin hämärtyneen se tosiasia, että lain mukaan sijaislapsen on määrä kotiutua mahdollisimman pian omaan kotiinsa! Eikö sijais- ja adoptio-vanhempia valitsevien sossujen pitäisi hallita edes alkeet tässä tulevien vanhempien arvioinnissa. Mutta heidän arviointinsa nyt ovat niin metsään menneitä vanhemmuuden arvioinneissa, kuten huostaanottotilanteetkin siitä todistavat.
Ja kun tuo kyseinen nimmari vielä suhtautui erittäin vihamielisesti kaikkiin huostaanottovanhempiin, olisi lasten näkökulmasta tuollaisen tyypin pysyttävä sijaislapsista niin kaukana kuin itä on lännestä! Mutta nykyisillä lapsikauppamarkkinoilla ovat mahdollisia miten törkeät lain rikkomukset tahansa - näköjään alkumetreiltä ja kaikissa mahdollisissa suhteissa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
menettämäänsä sijaislasta. Tilanne oli hänen kertomansa mukaan sellainen, että lapsen kotitilanne oli niin sekaisin, että sinne palaaminen oli mahdotonta, mutta jostain syystä lapsi oli kuitenkin vaihdettu uuteen sijaisperheeseen. Voi voi, monessa mielessä.
Jos takana oli lapsen vanhempien toive uudesta sijaispaikasta, niin tilannetta on tarkasteltava kahdesta näkökulmasta. 1) Sijaisperheen vaihdolle oli hyvät perusteet, koska ensimmäinen perhe ei oikeasti ollut tehtäviensä tasalla. Tai 2) Vaihto oli aiheeton ja kumpusi vanhempien turhasta huolesta lapsen sijaisperhettä kohtaan.
Kun lapsen omat vanhemmat surevat menettämäänsä lasta, heille annettu sijarin tyyppillinen ohje kuuluu: 'Luovu lapsestasi! Anna hänen kotiutua uuteen paikkaan, etkö ymmärrä, että suurinta rakkautta voi olla antaa lapsi parempaan perheeseen. Ei lasta aiheetta pois oteta, olet kyvytön näkemään omia virheitäsi.' Olisiko sijarin aiheellista ottaa tämäkin näkökulma huomioon myös omalla kohdallaan?
Silloin kun kyse on aiheettomasta huostaanotosta tai lapsen aiheettomasta siirrosta sijariperheestä toiseen, on kyse pelkästään viranomaisten ammattitaidottomuudesta, josta tuokin kyseinen lapsi oli varmasti joutunut kokemaan jo aiemmissa vaiheissaan tavalla tai toisella. Nimittäin JOS siirto oli aiheeton.
Merkillisintä näillä palstoilla on kuitenkin se, että oman vanhemman suru oman lapsensa kohtelosta on ihan kuin kielletty aihe, mutta voi taivas, minkä sympatiamäärän nuo lapsen menettäneet sijarit saivat toisella palstalla osakseen! Ei yhtään tarvitse ihmetellä, että kotiuttamiset viivästyvät vuosia monesti silloinkin, kun huostaanoton syyt ovat sossujenkin mukaan poistuneet. Tai niitä ei ole ikinä ollutkaan, vaan lasta olisi autettu paremmin joillain muilla tukitoimilla.
Vuosia on paasattu lastensuojelun epäkohdista, eikä valoa paljon näy kuin korkeintaan pieni pilkahdus kerrallaan. Jo pelkästään ne asenteet, joita sijaishuoltoon on iskostettu kuvaavat niin mahdottoman hyvin sitä todellista lapsen edun katoamista, josta ei ole ollut tietoakaan suuressa osassa huostaanottoja enää vuosiin.
sijaisvanhempien sopimattomuus jolloi lapsi siirretään toiseen paikkaan.
Omat vanhemmat eivät saisi surra lainkaan.
Pimeää touhua.
Tässä yhteiskunnassa ei ole lainkaan käsitelty sellaista asiaa, joka on mukana jokaisen naisen arjessa teini-ikäisestä lähtien: Naisten välinen äitiyden kateus.
Tämä kateus saa naisen vahingoittamaan toista naista, tiedostetusti ja tiedostamatta.
Äidinrakkauden olemassaolo julistettiin olemattomaksi 1960-luvun lopulla itäisen mallin mukaisesti, koska lapset haluttiin haalia yhteiskunnan valitsemien ammattilaisten kasvatettaviksi päiväkoteihin.
Äidinrakkauden olemassaoloa ei ole palautettu.
Tältä pohjalta bioäidin on luvatonta kiintyä lapseen, eikä sellaista kiintymystä hyvällä katsota.
Samalla äitiyttä kadehtivan sijais/adoptioäidin kiintymistä toisen naisen lapseen pidetään hyväksyttävänä ja tuetaan.
Onko bioäidinrakkaus uhka yhteiskunnalle edelleen?
Sossun mielestä on huono asia,että on
lapsen kanssa liian läheiset välit.
Normaalista tehdään epänormaalia.
Mielipuolista tuollainen tukeminen
vieras ei koskaan voi korvata
omaa äitiä.
stakesin yms. entiset hipit/70 -lukulaiset jää kohta eläkkeelle.
Meidän teini oli sijoitettuna noin puoli vuotta ammatilliseen perhekotiin, josta hänet kauhean taistelun jälkeen pois saatiin. Perhekodin äiti oli todella kylmä ihminen ja täysin häikäilemätön sekä lapsen itsensä että minun (äidin) suhteen. Hän harrasti henkistä väkivaltaa lapseen päin ja minulle suoranaista valehtelua ja asioiden vääntelyä. Mutta, mutta, yllätys, yllätys, lapsen isälle hän oli oikein lipevä ja sirkutti kaikki asiat parhain päin. Nämä sijaisvanhemmat olivat itse lapsettomia ja tyttäreni kertoman mukaan ovat asiasta avoimesti sijaislapsille puhuneet sekä tuoneet julki myös sen, miten kipeä asia se on. Koin heti alusta lähtien, että tämä sijaisäiti ei hyväksynyt minua sen takia, että välitän lapsestani todella paljon ja näytin sen avoimesti. En arvannut, että rakkaus omaan lapseen olisi pitänyt piilottaa sijaisäidin takia. No, onneksi tämä on historiaa, mutta olen sitä mieltä, että sijaisvanhemmiksi ei pitäisi päästää sellaisia, joilla ei ole omia lapsia. Lapseton ihminen ei pysty mitenkään ajattelemaan tunnetasolla samoin kuin biologinen vanhempi.
kylmät välit omaan lapseen.