Nuorna osasi sitä olla rohkea ja uhmamielinen. Monasti oesi soattanu vaekka hirvellä ratsastoa, voemaesa tunnossa.
Van kun näetä vuosie on tullunna ja tuota turhanpäeväestä varovaesuutta,
nii ei kykene enneä mihinkään.
Sitä vaen miettii tässä mukavuusvyöhykkeellä, jotta pitäsikkö ja pitäsikkö. Sovittelloo ihtesä kansa asiojoeta ja sulukoo uhmamieleltä suun tukkoon. Mielipitteitä soapi vaehtoa aenaa ja alati tässä samassa rinnassa.
Vaekka pitäsi olla sitä lempimässä, joka on vangittuna silimäterrään
Sannoot, jotta pitäsi muita katella
joeta tuossa kulukoo.
Mitä minä niillä?
Kun minullon vaen yhen ihmisen suhteen putkinäkö.
Helppoahan seon nuijen sanoa ja ookata minnuo,
jotta eläkä enneä höperehi turhie, mee ja sano
ei kaet sitä voe rymisteä etteepäen näessä asijoessa.
Pijan säekähtää jos liijan innokas on. Luuloo vaekka jotta peijoan.
Van jottae pitäsi soaha aekaseksi. Nurkkiisa en lähe hiipimää. Nätisti pitäsi, jottei säre mittää. Sovitella, jotta muoto passovaa.
Van kun näetä vuosie on tullunna ja tuota turhanpäeväestä varovaesuutta,
nii ei kykene enneä mihinkään.
Sitä vaen miettii tässä mukavuusvyöhykkeellä, jotta pitäsikkö ja pitäsikkö. Sovittelloo ihtesä kansa asiojoeta ja sulukoo uhmamieleltä suun tukkoon. Mielipitteitä soapi vaehtoa aenaa ja alati tässä samassa rinnassa.
Vaekka pitäsi olla sitä lempimässä, joka on vangittuna silimäterrään
Sannoot, jotta pitäsi muita katella
joeta tuossa kulukoo.
Mitä minä niillä?
Kun minullon vaen yhen ihmisen suhteen putkinäkö.
Helppoahan seon nuijen sanoa ja ookata minnuo,
jotta eläkä enneä höperehi turhie, mee ja sano
ei kaet sitä voe rymisteä etteepäen näessä asijoessa.
Pijan säekähtää jos liijan innokas on. Luuloo vaekka jotta peijoan.
Van jottae pitäsi soaha aekaseksi. Nurkkiisa en lähe hiipimää. Nätisti pitäsi, jottei säre mittää. Sovitella, jotta muoto passovaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
mukavuusvyöhykkeelle. Onhan se niin, että jokainen huolehtii omista sydeämen asioistaan itse. Minäkin vuosikaudet olen kuullut samaa hoentaa "ota nyt itsellesi joku". No minkähän takia, kun en ole ketään kaipaillut vaivoikseni. Ihan hyvä on ollut vaihteeksi itsekseen elellä. Ja sitten vielä kun sellaisen otettavaksi haluttavan löysin, niin hän olikin jo otettu. Niin että olen sen yhden perään haikaillut, kuin lehmä tuoretta ruohoa. Varovainen eteneminen onkin hyvästä, jos epäilee, että toinen säikähtää.
Niihä seon jotta itehän sitä on oltava oma onnesa seppä. Sitä kun on jonniimoesta elämänkouluo käöny jo, niin sitä tulloo varovaeseksi ja liijannii varovaeseksi. Ei kaet se viisaos sitä tarkota, että jo tietää ennalta jokapaekan. Tässä ihteäni moetin, en sinnuo. Itelläni oli puoliso, mutta siinä tapahtu ikävieä asijoita. Sillon ajattelin, jottei enneä ikänään tule ketteä. Van niin soo jotta aeka parantaa. Monimutkaseksihan se mennöö jos toesella on jo joku. Mutta eipä tuota tiijä vielä miten tuo keäntyy, jos vaekka on sillä samat tunteet sinuo kohtaan. Jos se jostaen tulloo se erikoenen, niin ei sitä niin vaen käskystä muuteta. Mutta pysytelläähä tässä vielä aesoessa ja katotaan mite tämä etennöö. Ei tämoo tämä haekaelu meillä yhtä tyhjän kansa, vaekka siltä soattaa vaekuttoakkin.
Sinä kirjotat hyvien runoja ja minoon niitä monesti ajatellu jottae sannoa, van kun seon niin hijasta tämä minun kirjotutus näellä vehkeillä. Kelleehä nämon tehty, näessäkun on niin mitättömät nämä nappulat jottei taho sormet sujuo millää näehe. Kiitoksie sinulle toas.
Näitä runoja luen kyyneleet silmissä. Koti-ikävä Kainuuseen on vaivannut minua jo monta vuotta. Paljon muistoja tulvahti taas mieleen. Kiitos lukuhetkestä.
Kiitoksie kiittämisestä. Monethan neon joutunneet muuttammaan teältä poes, mutta kaepuu on näehin voaramaesemiin ussealla. Kiitoksie.
San se! Tiäräks ko määki oli nuren melkose rohkee - ei semmottis tilannet ko mää e olisis ollu nokka erel mukan - kaik piti tiätä, koke ja tehr, neeki ko olisis saanu jäär tekemät... tämmöttis jälkikäte katottunas =)
Mut emmää karu yhtikäsvert - siint ei o kysymys !
Kai see vaa oli sitä aikaa ja tää tätä - rohkeut o viäläki mut elämäs o oppinu simmosenki ihmeellise viisaure ko et hötkymäl ei tul ko niit yhelaissi tenavii... =)
Mun yks hyvä tuttun sanos ain et; taivaasee ei hualit ja piru tiätää saavans, täs sit mittä miält o polviniveliäns enempi notkistel - munst see oli laittamattomaste sanottu!
Mää täs omiani jaarittele - ko pitäsis sana taik kaks sanno täst Sun runostas...
Mahottoman kovaste mää tykkää ko kirjotat omal murteel näit juttuja - see antaa niinko kaikupohjan Sun viisauresanoilles ja mukavaste tukee kirjotukse sanomaa!
Mää toivota Sul mahottoma sukkelaa päivää sin kainuusse - siältä Sää näit jaarituksi laittelet(?)
pohjoissavolaeselta. Ja minähän jotta vuan tiiän, että Kaenuun ja pohjoissavon raja on syvä, iätein puolelta. Hyvee ol palajon. Sommoo ol.
Ootkona se sama äläkky toas, joka väetit minnuo savolaiseksi. Kaenuusta minoon, van en tiijä jotta miten ne mennöö sammaan nämä puhheet. Enhän minä ossoa ventäeä sillälaella ku savolaeset. Sommoa on ja paljon, siitä ollaan samoa mieltä.
Minoon aevan pökerryksissä näestä sannoesta. Niitä melekeen hikipeässä teällä tavasin. Hienoa on sinun murre ja tuopi aijompana sinut tähän lähelle. Alakaa säkenöijjä sannoessaan.
Kaenuusta minoon. En tarkempoa kirkonkyleä kehtoa paljastoa. Vielä alakaat kahtoa pökijöksi minnuo teällä jos soavat tieteä, jotta minä runoja kirjotan. Ei herkie aeka tuo oo tottakaan.
Vähän huumorintapasta tähän.
Paljonhan myö teällä kirjotettaan.
Kiitoksie Mysteriet ja mukavoa päeveä etelleen.