Hei,
Osa sijaisperhesijoituksista päättyy lapsen sijoittamiseen toiseen sijaishuoltopaikkaan. Tämä voi herättää eri osapuolissa monenlaisia kokemuksia ja tunteita. Olen omassa sosiaalityön pro gradu –tutkielmassani kiinnostunut sijaisäitien kokemuksista em.tilanteessa. Tutkimukseni koskee siis katkenneita sijaisperhesijoituksia, erityisesti lapsesta luopumisen kokemuksia sijaisäitien näkökulmasta. Tutkimusaineistoni koostuu sijaisäitien kirjoituksista.
Kirjoittaisitko minulle kokemuksistasi, mikäli olet/olet ollut sijaisäitinä ja kokenut perheeseenne sijoitetun lapsen lähdön uuteen sijaishuoltopaikkaan. Kirjoittaessasi kokemuksistasi voit kuvata lapsen lähtöön liittynyttä tilannetta, tunteita ja reagointiasi lapsesta luopumiseen. Voit myös pohtia oliko Sinulla tarvetta saada erityistä tukea lapsen lähtöön liittyen ja kertoa millainen suhde Sinulla on uuteen sijaishuoltopaikkaan muuttaneeseen lapseen nykyään. Käytän tutkimuksessani äitiysidentiteetin käsitettä, joten voit myös pohtia muuttiko sijoitetusta lapsesta luopuminen käsitystäsi itsestäsi äitinä ja jos muutti niin millä tavoin?
Toivoisin, että liität kirjoituksen alkuun lyhyen kuvauksen historiastanne sijaisperheenä. Kirjoituksesi pituudella, muotoseikoilla, tai sillä onko se käsin vai koneella kirjoitettu, ei ole merkitystä. Tärkeintä on, että kirjoitat niistä asioista, jotka koskettivat ja mietityttivät juuri Sinua lapsen lähtöön liittyen. Käsittelen kaikki kirjoitukset ehdottoman luottamuksellisesti. Lopullisessa tutkimuksessani ei tule näkyviin asioita, joista tutkimukseen osallistuneet voitaisiin tunnistaa. Voit lähettää kirjoituksesi minulle nimettömänä tai nimelläsi varustettuna alla olevaan osoitteeseen 20.11.07 mennessä. Kirjoituksen voit lähettää minulle myös sähköpostitse.
Sydämellisesti kiitoksia korvaamattomasta avustasi.
Ystävällisesti,
Yht.yo Maria Autio
Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitos
33014 TAMPEREEN YLIOPISTO
Sähköpostiosoite: [email protected]
Osa sijaisperhesijoituksista päättyy lapsen sijoittamiseen toiseen sijaishuoltopaikkaan. Tämä voi herättää eri osapuolissa monenlaisia kokemuksia ja tunteita. Olen omassa sosiaalityön pro gradu –tutkielmassani kiinnostunut sijaisäitien kokemuksista em.tilanteessa. Tutkimukseni koskee siis katkenneita sijaisperhesijoituksia, erityisesti lapsesta luopumisen kokemuksia sijaisäitien näkökulmasta. Tutkimusaineistoni koostuu sijaisäitien kirjoituksista.
Kirjoittaisitko minulle kokemuksistasi, mikäli olet/olet ollut sijaisäitinä ja kokenut perheeseenne sijoitetun lapsen lähdön uuteen sijaishuoltopaikkaan. Kirjoittaessasi kokemuksistasi voit kuvata lapsen lähtöön liittynyttä tilannetta, tunteita ja reagointiasi lapsesta luopumiseen. Voit myös pohtia oliko Sinulla tarvetta saada erityistä tukea lapsen lähtöön liittyen ja kertoa millainen suhde Sinulla on uuteen sijaishuoltopaikkaan muuttaneeseen lapseen nykyään. Käytän tutkimuksessani äitiysidentiteetin käsitettä, joten voit myös pohtia muuttiko sijoitetusta lapsesta luopuminen käsitystäsi itsestäsi äitinä ja jos muutti niin millä tavoin?
Toivoisin, että liität kirjoituksen alkuun lyhyen kuvauksen historiastanne sijaisperheenä. Kirjoituksesi pituudella, muotoseikoilla, tai sillä onko se käsin vai koneella kirjoitettu, ei ole merkitystä. Tärkeintä on, että kirjoitat niistä asioista, jotka koskettivat ja mietityttivät juuri Sinua lapsen lähtöön liittyen. Käsittelen kaikki kirjoitukset ehdottoman luottamuksellisesti. Lopullisessa tutkimuksessani ei tule näkyviin asioita, joista tutkimukseen osallistuneet voitaisiin tunnistaa. Voit lähettää kirjoituksesi minulle nimettömänä tai nimelläsi varustettuna alla olevaan osoitteeseen 20.11.07 mennessä. Kirjoituksen voit lähettää minulle myös sähköpostitse.
Sydämellisesti kiitoksia korvaamattomasta avustasi.
Ystävällisesti,
Yht.yo Maria Autio
Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitos
33014 TAMPEREEN YLIOPISTO
Sähköpostiosoite: [email protected]
Vastaukset 9
Vanhimmat
kun saisit sen sijaisäidin kirjoittamaan joka oli
sanonut kokemuksensa perusteella ettei ota enää koskaan sijaislapsia.
jos epäonnistuu tehtävässään,muttei biovanhemmille?
Lapsihan ei ole sijaisäidin.
ei kukaan niin hullu ole jotta menee kirjoittamaan epäonnistumisistaan.
Ei ainakaan noi.
Etkö voi vaihtaa tutkimusaihetta, tutki vaikka kuinka paljon sijaisäidit ovat tarvinneet psykiatrista hoitoa?
on varmasti vaiettu salaisuus. Siitä huolimatta toivon tukea heille kasvatustehtävässään. On kuitenkin tilanteita, että ilman sijaiskodin tukea ei olisi selvitty. Ylemmyydentuntoihin tuskin on varaa, se rikkoo vaan suhteita.
suuremmalta osalttan eivät ole selväjärkisten ihmisten kirjoituksia.
Eli meinaatko tehdä tyhjänpäiväisen tutkimuksen?
Käytetäänkö tutkimusta jossain?
Jos näin on, niin, voi vain ihmetellä onko muutkin tutkimukset tehty yhtä huteroista ihmisistä ja kevyesti teittäen tuosta vain lehtien palstoihin toivomuksen?
Meinaatko saada oikein selväjärkisiä vastauksia?
Ensinnäkin kiitoksia kriittisestä pohdiskelusta. Kysymyksesi ovat varmasti varsin aiheellisia. Tutkimuksia on hyvin monenlaisia ja myös hyväksyttyjä aineistonhankintatapoja on monia. Yksi niistä on kirjoituspyyntö, joka voidaan laittaa vaikkapa lehteen tai näin nykyaikana jopa nettiin.
Tottakai tulen lopullisessa tutkimusraportissani kertomaan miten olen aineiston hankkinut ja pohdin myös tulosten luotettavuutta ja yleistettävyyttä monelta näkökannalta. Luotettavuuden lisäämiseksi tulen käyttämään myös muiden "kanavien" kautta hankittuja kirjoituksia. Tutkimukseni tulee olemaan laadullinen tutkimus, eli en pyri mihinkään tilastolliseen yleistettävyyteen. Tutkimukseni ei myöskään ole miltään organisaatiolta saatu toimeksianto, jonka mukaan sitten suoraviivaisesti suunniteltaisiin joitain palveluja tms. joten siitä Sinun ei tarvitse kantaa huolta.
Mitä selväjärkisten vastausten saamiseen tulee,voin sanoa, että odotan suurella mielenkiinnolla.
Hei Maria! Ehkä kannattaa tiedottaa asiasta Perhehoitoliiton sivustolla. Tälle palstalle kirjoittavat pääosin ihan muut henkilöt kuin sijaisvanhemmat/perhehoitajat.
Yritän saada vastauksen aikaan tutkimusaineistoosi, sillä meillä on kokemusta siitä että jouduimme luopumaan sijoitetusta lapsesta. Kokemus oli rankka, sillä ei ole helppo myöntää ettei rahkeet riitä vaikka yritystä ja halua hoitaa olikin.
Nämä "psykiatriset" yms. tapaukset joita täällä liikkuu voi jättää omaan arvoonsa. Asenteissa olisi korjaamisen varaa, perhehoitajista on pulaa ja tehtävään voi yrittää hakea jos luulee selviävänsä. Tervetuloa vaan hommiin.
johonkin asiaan tarvitsisi psykiatrin apua on varmasti siihen, miten kestää kaikki biojen "touhut".
Valehtelut sijaisperheestä, haukut ja uhkailut.
Sijaisvanhemmille pitäisi maksaa tuplasti enemmän vaarallisen työnlisää ja tälläisen uhan alaisena elämisen lisää.
????Pelkäätkö omia kierouksiasi?