Hei
Mielipiteitä kaipailtaisiin. Meillä on perheessä nyt 2- vuotias narttu koira. Mieheni on sen omistaja. Puhetta on että tahtoo pennuttaa koiran seuraavista juoksuista eli ilmeisesti ensi kevään aikana. Itse en ole yhtään innokas hommamaan koiralle pentuja.
Mieheni perustelee pennuttamista sillä että koira ei myöhemmin saisi kohtutulehduksia. Leikkauttaisi koiran pennuttamisen jälkeen.
Samoin sillä että minun ei tarvitsisi niitä ns. hoitaa kun ne tulisivat sopivasti hänen kesäloman ajaksi. Neljä viikkoa ei riitä, jos koira on luovutus iässä 8 viikkoinen. Eli minä ne joutuisin kumminkin hoitamaan.
Korjatkaa jos olen väärässä mutta koiran pennut tarvitsevat huolenpitoa paljon, mm yö haräämisiä ja syöttöjä ja ulkoiluttamista. Ja entä jos emo koira ei olekkaan äidillinen. Eikö niinkin voi käydä että emo ei vain osaa hoitaa tai halua hoitaa pentujaan??
Tarkoittaen että miehen kesäloma menisi koiranpentujen hoitamiseen, ei matkusteluja ja kala reissuja?? Koirille olisi kuulemma kyllä jo ostajat, tuttava piiristä. Ja isä ehdokaskin jo löytyy.
Minun mielestä meillä vaan ei ole tarpeeksi resursseja pennuttamiseen. Koira on sekarotuinen, se on vasta 2 vuotias, me asutaan kaden koian kanssa kaksiossa kerros talossa ja meille on tammikuussa tulossa vielä omakin vauva, minä tiedän etten tosiaan jaksa hoitaa enää 6-10 pentua sitä 8 viikkoa!!
Onko muistakin ihan tyhmää pennuttaa tässä tilanteessa? Mies ei ota EI- vastausta kuuleviin korviinsa. Rakastan koiriani, mutten silti ole valmis pennuttamaan.
Mielipiteitä kaipailtaisiin. Meillä on perheessä nyt 2- vuotias narttu koira. Mieheni on sen omistaja. Puhetta on että tahtoo pennuttaa koiran seuraavista juoksuista eli ilmeisesti ensi kevään aikana. Itse en ole yhtään innokas hommamaan koiralle pentuja.
Mieheni perustelee pennuttamista sillä että koira ei myöhemmin saisi kohtutulehduksia. Leikkauttaisi koiran pennuttamisen jälkeen.
Samoin sillä että minun ei tarvitsisi niitä ns. hoitaa kun ne tulisivat sopivasti hänen kesäloman ajaksi. Neljä viikkoa ei riitä, jos koira on luovutus iässä 8 viikkoinen. Eli minä ne joutuisin kumminkin hoitamaan.
Korjatkaa jos olen väärässä mutta koiran pennut tarvitsevat huolenpitoa paljon, mm yö haräämisiä ja syöttöjä ja ulkoiluttamista. Ja entä jos emo koira ei olekkaan äidillinen. Eikö niinkin voi käydä että emo ei vain osaa hoitaa tai halua hoitaa pentujaan??
Tarkoittaen että miehen kesäloma menisi koiranpentujen hoitamiseen, ei matkusteluja ja kala reissuja?? Koirille olisi kuulemma kyllä jo ostajat, tuttava piiristä. Ja isä ehdokaskin jo löytyy.
Minun mielestä meillä vaan ei ole tarpeeksi resursseja pennuttamiseen. Koira on sekarotuinen, se on vasta 2 vuotias, me asutaan kaden koian kanssa kaksiossa kerros talossa ja meille on tammikuussa tulossa vielä omakin vauva, minä tiedän etten tosiaan jaksa hoitaa enää 6-10 pentua sitä 8 viikkoa!!
Onko muistakin ihan tyhmää pennuttaa tässä tilanteessa? Mies ei ota EI- vastausta kuuleviin korviinsa. Rakastan koiriani, mutten silti ole valmis pennuttamaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kieltämättä kuulostaa mahdottomalta. Kerrostalo ja vielä vauvakin tulossa. Yhdyn sinun kanssa, että ei kannata teettää pentuja, mutta on se tietenkin mahdollista. Ja emän kohdalla on mahdollista, että se ei ole äidillinen. Teinä minä odottaisin parempaa ajan kohtaa tosin eikö se ole niin, että kahden vuoden iässä on hyvä pennuttaa?
Miksi YLEENSÄKIN pennuttaa sekarotuista koiraa, en tajua??!!
a) nekin ovat koiria
b) sekarotuiset koirat ovat monesti terveempiä
c) tulee ihania lajiyhdistemiä
Miksi seropeja ei saisi pennuttaa???
tarpeeksi kodittomia koiria ilman tarkoituksenmukaista seropien pennuttamistakin! Totuus on että seropi joutuu rotukoiraa useammin tietämättömän tai välinpitämättömän omistajan käsiin.
Ei jos pyytää maksun. Tusin sitä jätetään heitteille jos siitä joutuu maksamaan n.100 € tai jotain semmoista.
Eipä nykyään enää paljonkan ole tarjolla ilmaisia seropeja. Silti koirakodeissa on paljon seropeja, jotka etsii uutta kotia. Koirakodit löytää omistajan paljon helpommin puhdasrotuiselle, kuin sekarotuiselle koiralle.
T: puhtaan ja sekarotuisen omistaja. Seropi pelastettu koirakodista.
Pennuttaminen on työläs ja vaativa prosessi. Onko mitään mieltä pennuttaa sekarotuista koiraa? Pennuttaminen ei ainakaan kohtutulehdusta estä. Tuttavani koira jouduttiin leikkaamaan heti pennutuksen jälkeen, koska sai kohtutulehduksen pennutuksen seurauksena. Antibioottikuurit eivät tilaa parantaneet. Koiran voi hyvin leikkuuttaa vaikkei sitä ole koskaan pennutettukaan.
Pentujen hoitaminen on myös koiran omistajalle ympärivuotokautinen homma, vaikka emokoira hoitaisikin pennut omalta osaltaan mallikkaasti. Tilanteenne on tosi vaativa tulevan vauvankin suhteen, ja tiedän miten asiat hoituvat miesten kanssa. Harvempi valvoo öitä edes vauvan kanssa, puhumattakaan koiranpennuista. Kokemusta on itselläni muutamasta vauvasta - koiranpennusta ja miehestä, joka karjuu yöt, että hiljaa minulla on aamulla töihin lähtö.
pennuttamisella EI OLE MITÄÄN TEKEMISTÄ sen kanssa etteikö koira saisi kohtutulehdusta!!! Ainoa varma kohtutulehduksen esto on koiran sterilointi eli kohdun poistaminen! Miehelläsi on päässään ns. vanhan kansan viisauksia joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Pentujen hoitamisessa on TODELLA paljon työtä ja vastuuta! Miksi ihmeessä teettää pentuja sekarotuisella??? Miten aiotte selvitä pentujen hoidosta ja kasvatuksesta kerrostalossa ja vielä vauva tulossa??? Hei nyt järki käteen!!!
Jep, kiitos että puolsitte kantaani! Olen nyt 100% varma että meille ei koiran pentuja ensi keväänä tule! Ja jos haluaa teettää minun kiellostani ja kannastani huolimatta niin hommatkoon oman yksiön ja viekööt koiransa mukanaan. Minä en tähän leikkiin ryhdy, tiesin koko idean tyhmäksi ja kiitos että paukutitte milipiteitänne näinkin suoraan!!
Onhan koiranpennut kivoja, huolimatta roduista. Sekarotuinen tai ei niin en silti halua alkaa siihen hoito rumbaan.
Muuten tilanne olisi hyvä jos meille ei tulisi vauvaa. Meillä ehkä on kerrostalo asunto mutta se on tarpeeksi tilava. Ja jos aikaa olisi olisi kivakin hoitaa ja kasvattaa pentuja. Mutta vauvan tulon myötä tiedän että yö heräämiset ja hoivaamiset menee lapselle ja niin pitäisi miehenkin se nähdä.
Ja tiedän ettei pennut jäisi heitteille vaan jokainen saisi hyvän kodin. MNÄ huolehtisin siitä.
Mietinkin että onko 3 tai 4- vuotias koira vielä muka liian vanha saamaan pentuja? En sinänsä tyrmää koko ajatusta, haluan vaan lykätä sitä.
kasvatusta... Mihin rajaisitte pennuille kaksiossa tilaa? Ei niitä voi häkissä pitää! Antaisitteko olohuoneenne koirien pissa- ja kakkapaikaksi? Oletteko valmiita raahaamaan vaikkapa 8 pentua ulos joka päivä että ne tottuisivat ulkoilmaan ja maailmaan ennen luovutusikää?
Ja miten siis selittää miehelle järkevin perustein että uskoo sen olevan kaikkien parhaaksi?! On nimittäin niin pinttynyt tähän ajatukseen että riita siitä syntyy jos ja kun otan asian esille?
Esimerkiksi kannattaako tehdä paperille plus ja miinus lista, ihan kuin kiukuttelealle lapselle? ;)
MIEHET!!!!! :D
Kerro miehellesi, että hän voisi käydä kasvattajakurssin. Itsekin heräsin siellä todella miettimään pennuttamista, sen tuomaa moraalista vastuuta, juridista vastuuta, mitäs jos emä ei hoidakaan pentuja, pentujen oikeanlainen ruokinta, pentujen sosiaalistaminen, kantavan oikea hoito, synnytys, synnytyskomplikaatiot.....kaikki käydään läpi ja mieltä askarruttavista asioista voi kysellä. Kurssilta saa myös loistavaa kirjallista materiaalia kys. asiasta.
Ennen kurssia olin teetättänyt jo yhden pentueen, joka oli täysi fiasko luovutusikään saakka! Emä ei hoitanut pentujaan lainkaan, ei edes nuollut pentujaan puhtaaksi synnytettyään ne. Kolme viikkoa valvoin ja nukuin kahden tunnin pätkiä, 24h vuorokaudessa, syötin, pissatin ja kakatin itse pennut, emää ei kiinnostanut. Olin täysin raunio kun pennut lähtivät seitsemän viikkoisina.
Nyt vieläkään paria vuotta myöhemmin en voi ajatella tuota aikaa ja pentuja ihanana kokemuksena tai aikana. Helvettiä se oli!
Nyt katsotaan, jos uskaltaisi vielä astuttaa toisen nartun...mutta tietäen mitä se voi pahimmillaan olla!
miettimään sellaista tilannetta,että pentuja syntyy 10 ja vain 4 pentua saa uuden kodin. Mitä vanhemmiksi pennut tulevat,sitä vaikeampaa niitä on saada kaupaksi. koiralauman hoitaminen vie aikaa tuhottomasti eikä ole ilmaistakaan.
Vaikka miehesi kuinka väittäisi että pennuille on valmiina ostajat, niin pakota hänet miettimään mitä tehdään jos pentuja jää käsiin:)
No ei tuohon tilanteeseen, noihin tiloihin (anteeksi vaan, mutta ei pahalla) ja täysin vailla tietoja ja taitoja siitä, mitä koiran pennuttaminen on ja mitä se vaatii. Avio- (tai avo?) eron saisitte pennuttamisella aikaiseksi. Toki sen voi hoitaa sittenkin, kun koira on vuoden vanhempi...
Täällä onkin jo nippu hyviä ei-syitä, mutta jatkanpa samaa linjaa: aluksi, ennen pentujen suunnittelua pitäisi olla tietoa isä- ja emäkoiran todellisesta terveydentilasta. Tottakai 2-vuotias on sinänsä terve, että tuskin se on sokeutumassa tai vaikka olisi lonkkavikainen tms., niin ei vielä tuossa vaiheessa useinkaan näy tai vaivaa.
Emokoiran hoito kantoaikaan valmistautuessa tulee alkaa ajoissa, jo paljon ennen astutusta: ravinto, rokotukset, madotukset tms. seikat tulee olla tiedossa ja kunnossa tulevaa raskautta silmälläpitäen.
Miten osaatte hoitaa synnytyksen, jos se onkin ongelmallinen? Pitää osata auttaa emoa pentujen vastaanottamisessa, olla valmistautunut viemään koira sektioon vaikka keskellä lauantaiyötä, hoitaa jo mainitut pissatukset ja kakatukset, lääkitsemiset ja lisäruokinta, jos emo joudutaan leikkaamaan tai se menehtyy synnytyksessä.
Missä koira ja pennut mahtuvat elelemään seuraavat kahdeksan viikkoa? Pennut vaativat tilaa, ne tarvitsevat vedottoman tilan (ei tuuletella), ne tarvitsevat ympärivuorokautista vahtimista muutaman päivän vaikka kaikki menisikin synnytyksessä hyvin ja emo tarvitsee rauhallisen paikan hoitaa pentujaan. Emottomien pentujen emona toimitte sitten te ihmiset, 24 tuntia vuorokaudessa.
Neljästä viikosta eteenpäin pennut tarvitsevat vielä enemmän tilaa, ne metelöivät öin ja päivin, ne pissaavat ja kakkaavat alituiseen (asuntonne haisee koiranpennuille ja -kakalle, vaikka miten siivoaisit ja sitähän teettekin jälkimmäiset neljä viikkoa miljoona kertaa vuorokaudessa ;), ja pennut ja emo tarvitsevat myös oikeanlaisen ravinnon. Pentujen lisäruokinnan aloitatte, rodusta riippuen, 2-4 viikon iässä, vaikka siellä emo olisikin, sillä sen ravinto ei riitä kasvaville pennuille ja 5-6 viikkoiset pennut pitää jo vieroittaa emostaan, eli se emokin tarvitsee sellaisen tilan, josta ei pääse pentujaan lutkututtamaan (jos edes haluaa) eikä myöskään saa menettää vieroituksessa hermojaan. Sitten on madotusten hoitaminen niin emolle kuin pentulaumallekin. Mietin vaan, että kaksio, kaksi aikuista ja lapsi tuskin mahdollistavat asioiden hyvää hoitoa.
Sitten seuraavaksi mietitte miten ohjeistatte tulevat pennunottajat. Mitä ruokaa pentujen pitää syödä koteihinsa muuttaessaan (määrä, laatu, ruokamerkki?) ja miten muuten itse osaatte pennut ruokkia oikein, jos ei ole mitään käsitystä pentujen hoidosta tai ravintotarpeista? Ruokinta voikin olla erikoinen pala purtavaksi, koska monirotupentueessa teidän tulee tietää taustalla olevien rotujen erityisvaatimukset - ei niistä sekarotuisistakaan terveitä kasva pelkällä pyhällä hengellä ja arpapelillä. Paljonko aiotte uhrata rahaa pentuihin itse ennen kuin ne ovat 7-8-viikkoisia? Ruoka maksaa, tarvikkeet maksavat, eläinlääkärintarkastukset maksavat...
Huh, mielestäni tuo aloittajan suunnittelema yhtälö on mahdoton toteuttaa siten, että kaikki osapuolet olisivat tyytyväisiä ja että asiat tulisi vielä hoidettua siten, kuten kuuluukin myös emokoiran ja pentujen osalta.
Jos olisin te, leikkauttaisin narttukoiran ja nauttisin siitä perheeni kanssa sellaisenaan, kuin se on alunperin hankittaessa tarkoitettukin: seuralaisena ja lenkkikamuna pelkäämättä, että koira saisi kohtutulehduksen (jota ei pennutus todellakaan estä) tai tulisi vahingossa tai "vahingossa" tiineeksi jatkossakaan :)))