Kyllä on paha olo. En tiedä, mikä olen naisiani. Yritin seurustella naisen kanssa mutta ei siitä mitään tullut. En voi hyväksyä rakkaussuhdetta kahden naisen välillä vaikka siitä haaveilenkin. Minun on pakko kieltää itseni siltä osin. Taidan olla liian ankara itselleni ja myös hänelle. Ei tästä tule ikinä mitään. Antaa olla. Menköön koko elämä vaikka harakoille mutta naiseen en enää sorru. Pukeudun jouhipaitaan ja ruoskin itseäni tai valvon joka toinen yö rukoillen mutta siihen syntiin en mene enää. Minulle opetettiin lapsena, että sekin on väärin, jos on miehen kanssa. Saati sitten, jos on naisen kanssa. Siitä ei edes puhuttu. Isoäitini kummittelee minulle Raamattunsa kanssa hautansa takaa. Hän tiesi, mikä on väärin, muttei sitä, mikä on oikein. Sitä hän ei minulle ainakaan kertonut. Oppi on mennyt perille. Mikään ei voi minun mieltäni muuttaa, ei edes psykiatri. En tiedä, menettääkö kukaan loppujen lopuksi mitään. Ei rakkaus yhtä naista kaipaa.
Yhtä sanonko mitä
Kärsinyt
131006
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Me kaikki ihmiset kaipaamme rakkautta. Meidät on "luotu" sellaisiksi. Me tarvitsemme rakkautta elääksemme, voidaksemme hyvin ja ollaksemme täytenäisiä ihmisiä.
Se mitä isät ja äidit sanoivat joskus hamassa menneisyydessämme tai isoäitimme Raamattuineen tai muine oppeineen kuuluvat menneisyyteemme ja siihen osaan elämää, jossa luodaan arvomaailmaamme. Mutta emme saa jättää näitä arvomaailman silmälaseja koko elinkaareksemme silmille, sillä iänkin myötä näkömme muuttuu ja meidän on aika käydä optikolla ja hän määrää meille ihka uudet silmälasit.
Sinunkin on helpompi nähdä näiden uusien lasien läpi todellinen elämäsi monimutkaisuuksineen.
Elämä on sinun. Elä sitä tänään.
Rakkaus ja seksuaalisuus kuuluvat aikuisen ihmisen elämään.
Myös kärsimys kuuluu rakkauteen ja elämään.
Kärsimyksen kautta kasvamme. Tulemme vahvemmiksi ja herkemmiksi tajuamaan omat tarpeemme.
Kuulostaa, että olet matkalla. Jatka siitä.
Vaikuttaa siltä että olet jäänyt yksin noiden ajatustesi kanssa vai olet voinut punua tuosta kumppanillesi? se ehkä kannattaisi. Hän ehkä ymmärtää sinua paremmin kuin voit kuvitellakaan.
Älä anna periksi, ei ihmisen ole hyvä olla yksin vaikka se ei ole aina helppoa.
Ei minulla ole ketään kumppaniksi luokiteltavaa eikä sellaista tulekaan. En välitä siitä, ymmärtääkö joku minua vai ei, jos en itse ymmärrä itseäni. Itse asiassa en halua muuttua. Jokaisen pitää tehdä niin kuin ITSE katsoo oikeaksi. Minusta tämä yksinäisyys ei ole ollenkaan niin paha asia kuin luulisi, sillä olen tähän jo niin tottunut. En näe, että minun elämäni menee hukkaan, jos se on näin tarkoitettu. En usko, että Raamattu on mikään täysin turha kirja. Joskus joutuu kieltämään itsensä. Minä teen sen nöyrästi ja suorastaan melkein ilolla. Heikkoja hetkiä on kaikilla, varmaan myös rakkaussuhteessa elävillä. En tiedä, tarvitseeko kukaan tällaista uhrilahjaa, mutta luullakseni isoäitini on tyytyväinen minuun; edes yksi ihminen, tosin hänkin jo kuollut. Minun elämäni on välillä vaikeata, mutta se ei johdu yksinäisyydestä vaan muista asioista. En halua jakaa näitä huonoja asioita kenenkään kanssa. Jokaisella on kuitenkin omat ongelmansa. Minun pitää kantaa omat taakkani yksin. Minut saa vaikka kirota, ei haittaa. Pakko tunnustaa, että luotan itseeni enemmän kuin mihinkään muuhun. En usko tekeväni väärin ketään kohtaan. Olen varmasti oikeassa tässä asiassa omalla kohdallani. Toiset saavat tehdä elämällään mitä haluavat. Varmasti on myös muita, jotka ajattelevat samoin kuin minä, joten tuskinpa minäkään sentään ihan yksin olen.
Miksi kirjoitit tarinasi tälle palstalle?
Ja miksi hän ei olisi saanut kirjoittaa tänne? Luulisi
juuri että täältä saa palautetta lesboilta omiin
pohdintoihin. Kaikilla ei naissuhteet mene yhtä
yksiviivaisesti. On hyvä että saa ajatuksensa
purettua.
Kovasti vaikuttaa se lesbojen ns. suvaitsevaisuus
olevan hakusessa useinkin. Vai osuiko nuo hänen
pohdintansa arkaan kohtaan?
Toivon hyvää jatkoa alkuperäisen tekstin
kirjoittaneelle miten elämäsi päätätkin elää!
No joo, en kirjoita enää. En edes kirjoita. En tiedä, mille palstalle minun pitäisi kirjoittaa. En ole oikea uskovainenkaan vaikka isoäitini opetukset ovatkin menneet perille, ainakin mitä tulee noihin kietoihin. Onhan paljon hyviäkin asioita! En halua pahoittaa kenenkään mieltä, joten poistun mielipiteineni. Muistutukseksi kuitenkin, että niitäkin lesboja on, jotka eivät näe mitään muuta vaihtoehtoa kuin kieltää itsensä. Mitähän heille kuuluu? Tännekö ei saa tulla kertomaan?
Tottakai saat kirjoittaa ja hyvä, että kirjoitat tuntemuksistasi, mutta haluan kysyä sinulta, että mitä haet kirjoituksellasi.
Et halua rakkautta. Et halua antautua rakkauteen. Sinun on ihan hyvä olla ilman rakkautta ja olet hyväksynyt sen.
Kyllä minun on edelleen kysyttävä, miksi kirjoitit tuon kaiken palstalle.
Kun kysyn sinulta suoraan tätä asiaa, niin vaikka se saattaa tuntua epämukavalta, niin tarkoitukseni on saada sinut miettimään asiaa.
Ei suinkaan olla kirjoittamatta palstalle - siihen kysymykseni ei viittaa ollenkaan.
Kirjoitin siksi, että minusta tuntui sillä hetkellä siltä ja halusin kertoa sen. En hae tältä keskustelupalstalta rakkautta, vaan asiallista keskustelua. Ehkä tuohon omaan mielentilaani vaikuttaa uni, jonka näin sitä edeltävänä yönä: olin isoäitini haudalla. Oli alkukesä, kuten nytkin. Hautakivi oli jäässä. Kullatut kirjaimet olivat jään alla. Hautakiven ympärillä oli kukkia. Minulla oli ikävä isoäitiä. Ja on edelleenkin. Ehkä hän rakasti minua, vaikka joskus sitä epäilinkin.
Mikä juttu tää nyt oli?
Pelkkää paskaa joka ei kiinnosta ketään.
Vielä sanon tämän ennenkuin vaikenen.
Sinun tekstistä saa sellasen kuvan jotta etsit omakohtaista ratkaisua asioihin kaikesta huolimatta. Nyt siellä kummittelee mummin opetukset sinun elämässä. Minusta olis tärkeää että löytäisit omakohtaisen ratkaisun ja henkilökohtaisen Jumalan. Jumala on luvannut voiman jokaiselle päivälle ja jos sinut on tarkoitettu elämään yksin niin siihenkin hän on luvannut antaa voimansa, lisäksi hän haluaa antaa niin paljon että olemme kiitollisia hänelle ei jatkuvaan kärsimyksen tilaan.
Usein Jumalasuhteessamme ja ihmissuhteissamme meidän on hyvä tarkkkailla itseämme, missä ehkä voisin tehdä toisin tai olen jymähtänyt vanhoihin kaavoihin.
Tuo meidän menneisyys ja kotikasvatus on aika tiukassa meissä jos sitä ei rupea oikein pilkkomaan ja ajattelemaan mitä minä voisin tehdä toisin ja mikä on minun elämälle hyvä.
Raamatussa lukee jotta Jumala loi meidät omaksi kuvakseen. Jokainen meistä on erinäköinen ja erilaisen elämän omaava oma persoonansa. Näin ollen Jumalan on jokaista ihmista johdatettava
persoonallisesti vaikka raamatun sana onkin sama kaikille.
Jokaisen on löydettävä oma Jamalansa ja henkilökohtainen johdatuksensa.
Sinua siunata tahdon!!!!!
ketä sinun juttusi kiinnostavat?
No mikäs sinua sitten kiinnostaa? Sano aihe, ja kerro, minkätyylisen jutun haluat, niin minä yritän kirjoittaa sellaisen tarinan, mikä miellyttää sinuakin. Voi tietysti olla, että joudun käyttämään mielikuvitustani ja jutusta tulee täysin epäuskottava, sillä kokemuspiiriini kuuluu enimmäkseen tätä samaa mitä edellä. Eipä silti, jos minulla olisi parempia juttuja kerrottavana, en ehkä kirjoittelisi täällä ollenkaan. Toivottavasti sekin päivä koittaa joskus. Siihen asti pakko vaan yrittää selvitä näillä tosiasioilla. Totuus se ei taida miellyttää ketään. Minun on vaan pakko kestää itseäni joka päivä vuodesta toiseen. Mörkö ei kestänyt edes yhtä juttua. Pelottavaa.
Tässä on nyt hyvät kanssaihmiset yksi esimerkki siitä mitä yhteiskunta, joka ei hyväksy erilaisuuttta, saa aikaan. (Ja vielä selvennykseksi yhteiskunta olemme me ihmiset, ei mikään kasvoton "möhkäle")
Kaikesta päätellen kirjoittaja ei (onneksi) ole mikään teinityttö, arvaisin että ainakin 30.
Nykynuoriso saa jo vapaammin kasvaa omaksi itsenäiseksi, itsensä hyväksyväksi ja sitten itsensä näköiseen suhteeseen pystyväksi ihmiseksi, vähän suvaitsevammassa ympäristössä.
Nyt sentään voidaan jo keskustella vaikka näin, eipä ollut nettiä kun itse olin teini...eli 80 luvun puolivälissä.
Esim. jokaisen lesbon on käytävä itsensä hyväksymisprosessi ensin läpi ennen kuin kuin kannattaa parisuhteeseen mennäkään. Eli kärsinyt - älä hätäile, kunniota itseäsi ja omia ajatuksiasi ja EHKÄ joskus olet kypsempi ja vapaampi aloittamaan suhteen naisen kanssa.