Olemme uusperhe. Lapsen äiti asuu eri paikkakunnalla.
Isällä ja lapsen äidillä on yhteishuoltajuus. Äiti suorastaan manipuloi perhettämme eikä suostu kertomaan milloin tahtoo tavata lastaan. Hän ei noudata sopimusta joka toinen-viikonloppu. Hän ei osallistu lapsen matkustuskustannuksiin millään tavoin. Isä on kuljettanut lapsen omalla autollaan monet vuodet ja vaatinut äidin osallistumista kustannuksiin, mutta äiti ei suostu. Nyt ilmoitimme hänelle muutama viikko sitten, että emme enää aio kuljettaa lasta, vaan hän saa tulla hakemaan lapsen kodistamme ellei ala osallistumaan matkustuskustannuksiin. Äiti kosti tämän meille niin, että ei ole ottanut lasta sen jälkeen ollenkaan luokseen.
Äiti ei ole koskaan soittanut lapselleen eikä ostele hänelle juuri ollenkaan mitään. Monet kerrat äiti on esim. antanut lapsen vaatteita ilman lupaamme eteenpäin eikä osta tilalle uusia, vaan me joudumme sen tekemään. Huomautimme tästä ja lapsi sai syyt niskoilleen eli äiti ei taaskaan halunnut nähdä lastaan muutamaan viikkoon.
Äiti on työtön eikä halua ottaa lastaan luokseen vaan vetoaa taloudellisiin seikkoihin, jotka taas ovat meidän mielestämme taas aivan suoraa valehtelua, koska äiti matkustelee paljon ja ostelee uusia huonekaluja sekä vaatteita itselleen.
Olemme toivoneet, että äiti ottaisi lapsen kahdeksi viikoksi luokseen kesälomallamme, mutta äiti ei ole antanut meille minkäänlaista vastausta pyyntöömme. Päätimme, että jos äiti ei ota lasta lomamme aikana, emme vie häntä sinne koko kuukauden aikana.
Suurin ongelmamme on se, että me tavallaan joudumme "kyttäämään" koko ajan milloin äiti ottaisi lapsen luokseen emmekä pysty suunnittelemaan omia viikonloppujamme juuri ollenkaan. Jos olemme suunnitelmia tehneet ja äiti haluaisi just sinä viikonloppuna lapsen, niin hän suuttuu kun emme vie lasta sinne ja ei sitten ota lasta moneen viikkoon luokseen.
Lapsi ei halua soittaa äidilleen ja pyytää äidin luokse, koska ne kerrat jolloin lapsi on soittanut, niin äiti on kieltäytynyt ottamasta häntä luokseen. Samoin on käynyt meille kun olemme yrittäneet ehdottaa lapsen ottamista hänen luokseen.
Mitä tekisimme, olemme yrittäneet kaikkemme ja vielä ainakin hienovaraisesti keskustelemalla, mutta äiti haluaa vain olla se joka päättää milloin tahtoo tavata lastaan ja pitää meitä aina siihen asti epätietoisuudessa. Olemme miettineet sitä, että kun äiti haluaa tällaista leikkiä leikkiä niin me ryhdymme suunnittelemaan elämämme niinkuin häntä ei olisikaan. Emme soittele ja kysele enää haluaako hän lapsen luokseen, vaan soitelkoon itse meille ja me katsomme pystymmekö omien menojen mukaan antamaan lapsen hänen luokseen, emme peru enää yhtään suunnitelmaa.
Sopimuksessa on tietty päivä milloin äidin tulee ilmoittaa ottaako lapsen luokseen vai ei. Hän ei sitä noudata eikä joka toinen-viikonloppua, joten mekään emme enää niitä noudata. Annamme lapsen soittaa äidilleen jos hän haluaa ja emme kiellä lasta puhumasta äidistään vaan selitämme hänelle asiat niinkuin ne ovat.
Mitä mieltä olette ja onko teillä samanlaisia kokemuksia? Tehdäänkö me mielestänne oikein kun emme enää anna äidin pallotella elämäämme?
Isällä ja lapsen äidillä on yhteishuoltajuus. Äiti suorastaan manipuloi perhettämme eikä suostu kertomaan milloin tahtoo tavata lastaan. Hän ei noudata sopimusta joka toinen-viikonloppu. Hän ei osallistu lapsen matkustuskustannuksiin millään tavoin. Isä on kuljettanut lapsen omalla autollaan monet vuodet ja vaatinut äidin osallistumista kustannuksiin, mutta äiti ei suostu. Nyt ilmoitimme hänelle muutama viikko sitten, että emme enää aio kuljettaa lasta, vaan hän saa tulla hakemaan lapsen kodistamme ellei ala osallistumaan matkustuskustannuksiin. Äiti kosti tämän meille niin, että ei ole ottanut lasta sen jälkeen ollenkaan luokseen.
Äiti ei ole koskaan soittanut lapselleen eikä ostele hänelle juuri ollenkaan mitään. Monet kerrat äiti on esim. antanut lapsen vaatteita ilman lupaamme eteenpäin eikä osta tilalle uusia, vaan me joudumme sen tekemään. Huomautimme tästä ja lapsi sai syyt niskoilleen eli äiti ei taaskaan halunnut nähdä lastaan muutamaan viikkoon.
Äiti on työtön eikä halua ottaa lastaan luokseen vaan vetoaa taloudellisiin seikkoihin, jotka taas ovat meidän mielestämme taas aivan suoraa valehtelua, koska äiti matkustelee paljon ja ostelee uusia huonekaluja sekä vaatteita itselleen.
Olemme toivoneet, että äiti ottaisi lapsen kahdeksi viikoksi luokseen kesälomallamme, mutta äiti ei ole antanut meille minkäänlaista vastausta pyyntöömme. Päätimme, että jos äiti ei ota lasta lomamme aikana, emme vie häntä sinne koko kuukauden aikana.
Suurin ongelmamme on se, että me tavallaan joudumme "kyttäämään" koko ajan milloin äiti ottaisi lapsen luokseen emmekä pysty suunnittelemaan omia viikonloppujamme juuri ollenkaan. Jos olemme suunnitelmia tehneet ja äiti haluaisi just sinä viikonloppuna lapsen, niin hän suuttuu kun emme vie lasta sinne ja ei sitten ota lasta moneen viikkoon luokseen.
Lapsi ei halua soittaa äidilleen ja pyytää äidin luokse, koska ne kerrat jolloin lapsi on soittanut, niin äiti on kieltäytynyt ottamasta häntä luokseen. Samoin on käynyt meille kun olemme yrittäneet ehdottaa lapsen ottamista hänen luokseen.
Mitä tekisimme, olemme yrittäneet kaikkemme ja vielä ainakin hienovaraisesti keskustelemalla, mutta äiti haluaa vain olla se joka päättää milloin tahtoo tavata lastaan ja pitää meitä aina siihen asti epätietoisuudessa. Olemme miettineet sitä, että kun äiti haluaa tällaista leikkiä leikkiä niin me ryhdymme suunnittelemaan elämämme niinkuin häntä ei olisikaan. Emme soittele ja kysele enää haluaako hän lapsen luokseen, vaan soitelkoon itse meille ja me katsomme pystymmekö omien menojen mukaan antamaan lapsen hänen luokseen, emme peru enää yhtään suunnitelmaa.
Sopimuksessa on tietty päivä milloin äidin tulee ilmoittaa ottaako lapsen luokseen vai ei. Hän ei sitä noudata eikä joka toinen-viikonloppua, joten mekään emme enää niitä noudata. Annamme lapsen soittaa äidilleen jos hän haluaa ja emme kiellä lasta puhumasta äidistään vaan selitämme hänelle asiat niinkuin ne ovat.
Mitä mieltä olette ja onko teillä samanlaisia kokemuksia? Tehdäänkö me mielestänne oikein kun emme enää anna äidin pallotella elämäämme?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Minä tekisin teinä näin. esim. Jos äiti ei ota, niin siirtyisi taas vuoro seuraavaan viikonloppuun. Eli jos äidillä esim pariton viikonloppu ja ei hae, niin tapaaminen siirtyisi seuraavaan parittomaan viikonloppuun jne...
Pitäkää itse sopimuksesta kiinni, ettekä anna ns omalla viikonlopulla. Tämä kuulostaa julmalta äitiä kohtaan, mutta niinhän hänkin tekee lastaan kohtaan. Kun tämä "äiti" huomaa, ettei voi terrorisoida teitä niin luulisin tilanteen parantuvan. Aluksi kyllä uskon tilanteen olevan, ettei näe lastaan pitkään aikaan. (ei ota omalla viikonloppuna) kunhan muistatte, ettette anna muulloin kuin joka toinen viikonloppu, JA VAIN silloin kun oikeasti olisi hänen vuoro. Minulla tämä ainakin toimi, mutta aikaa se vei.
Valitettavasti olemme kokeilleet tuotakin ratkaisua, mutta lapsen äiti ei silti tajua mitä on tekemässä lapselleen. Jos hän ei saa lasta silloin kun haluaa, niin hän kostaa sen välittömästi ettei ota lasta luokseen moneen viikkoon eikä soittele lapselleen ollenkaan.
ettei tämä äiti välitä lapsestaan pätkääkään. Eikö olisi parempi lapsenkin kannalta aloittaa se oma elämä kokonaan ilman tätä ns. äitiä. Voihan olla että hän joskus itsekin huomaa minkä virheen on tehnyt kun tuollalailla kohtelee lastaan. Älkää soittako älkääkä olko sieltäpäin missään yhteydessä lapsen äitiin. Odottakaa että ottaa yhteyttä ja keskustelkaa asiasta ja kertokaa hänelle suoraan mitä mieltä olette hänen käytöksestään. Mitä sillä on väliä suuttuuko vaiko ei. Kertokaa myös lapselle missä mennään, ettei hän vain kuvittele että äidin käytös johtuisi hänestä. Luultavasti tällä lapsen äidillä on joitain pahojakin ongelmia kun ei osaa tai halua ajatella lapsensa parasta.
Jollei äiti ota yhteyttä niin hakekaa tapaamisoikeuteen muutos. Ajatelkaa miltä tuntuu lapsesta joka tietää että äidin pitaisi hakea hänet aina määrättyinä aikoina eikä tämä tule. Parempi se on sitten unohtaa tällainen äiti kokonaan kun se että joka kerta revitään haavat auki kun ketään ei näy ei kuulu. Kyllä lapsi ymmärtää kun rehellisesti, syyllistämättä ketään, selitetään asia niin kuin se on.
Meillä on juuri menossa tämä vaihe. Lapsen äiti ei ottanut lasta omalla vuorollaan emmekä antaneet lasta meidän vuorolla. Äiti suuttui siitä eikä ole ottanut meihin eikä lapseen mitään yhteyttä kolmeen viikkoon.
Äiti lirkuttelee tuttaville kuinka tärkeä lapsi on hänelle. Voihan se teoritasolla ollakin, mutta käytäntö on osoittanut aivan muuta.
Olemme miettineet, että isä hakisi yksinhuoltajuutta ja tapaamisajat muutettaisiin sekä tehtäisiin tarkat kirjalliset selvitykset kustannuksista, myös siinä tapauksessa jos äiti peruu lapsen tapaamisen omalla vuorollaan ja me olemme juuri silloin esim. varanneet matkan ja joutuisimme sen peruuttamaan. Ei meillä ole enää vaihtoehtoja kuin laittaa kova kovaa vastaan, suuttuukoon äiti tai ei, mutta silloinhan viimeistään näkee kuinka tärkeä lapsi hänelle on.
on maan tapa, että:
- Lasten avulla kostetaan toiselle osapuolelle.
- Menettelyssä ihmisistä tulee sikoja, monasti jopa petoja.
- Lapsi ei ymmärrä, että hän on vain pelinappula, ei vanhempiensa silmäterä.
- Vain lapset on ne, jotka ko menettelystä kärsivät.
eipäs nyt yleistetä. Ei tämä ole maan tapa vaan joidenkin harvojen typerien tai sairaiden ihmisten tapa. Kyllä suurimmalla osalla lapsia on kunnolliset vanhemmat oli ne sitten yksin- tai kaksinhuoltajia. Että eipäs nyt liioitella kuitenkaan.
silti oikeassa, liioittelematta:
- Kaikissa tuntemissani lukuisissa erotapauksissa lapset kärsivät.
- Useimmissa tapauksissa lapset ovat pelinappuloita.
Vanhemmat voivat olla "kunnollisia" yksin- tai kaksin huoltajia lapsiin päin näiden nähden, mutta parien välillä on tämä v***uilupeli, josta vain lapset kärsivät. Ja tuo peli ei noudata mitään järkevän käyttäymisen tms. sääntöjä.
kun tunnet vain tuollaisia ihmisiä.
Lapsille valehdellaan estottomasti, heitä uhataan, pelotellaan toisen osapuolen hoitamilla asioilla, aiheutetaan aiheettomia syyllisyydentuntoja, heitä laiminlyödään, heidät pakotetaan tekemään valintoja, joita heillä ei ole edellytyksiä tehdä JA NIIN EDELLEEN.
Mikähän tuossa oli liioittelua, tavallista arkipäivää ...
elä kiihdy !!!!!!!
tai ei ymmärrystä olenkaan ...
ole nähnyt ihmisten muuttuvan hirviöiksi.
Elämä tulee opettamaan, että kun ero tulee, järki lähtee.
mutta ei meillä kumpikaan vanhemmista muuttunut miksikään hirviöksi. Aika järkevästi sovittiin erosta ja kaikesta muustakin, myös lapsiin liittyvistä asioista. En kiellä etteikö tapahtuisi tuollaisia asioita joista kerrot, eihän se mikään mahdottomuus ole, mutta kaikille ei käy niin kuitenkaan. Ikävää jos sinulla on tuollaisia kokemuksia pelkästään. Mutta ei nyt aleta jahkaamaan tämän enempää asioista täällä, sillä siitä ei ainakaan viisastu kukaan.
Hyvää jatkoa sinulle ja iloisia ajatuksia. Hali.
on siinä, ettei ole osunut omalle kohdalle, mutta valitettavan monelle lähi-/tuttava-/asiakaspiirissä.
Lasten kohtalo säälittää, kun näkee miten heitä kohdellaaan prosessissa. Siksi keittää pirusti sielussa, kun mitenkään ei voi auttaa, vaikka halua olisi.
Onnea, jatkoja ja haleja myös Sinulle
elämästämme mutta meillä tuo peruja ja muuttelija on lasten isä.
Hän käyttäytyy juuri samalla tavalla. sopii tapaamisia ja peruu niitä. Ja suuttuu jos huomautan jostain epäkohdasta.
Meillä tämä toimii näin..
isä ilmoittaa tapaamisajankohdan. ja minä laitan lapset isälleen. Jos hän peruu sen tapaamisen sitten peruu. Kerron lapsille näinäpäivinä ihan totuuden. Valehtelin aivan liian kauan isän puolesta.
Suunitelmiani en muuta jos isi muuttaakin mieltään. Tein senkin aivan liian kauan.
Meillä minä olen työtön ja olen aina maksanut kaikki tapaamisista koituneet kustannukset. Tapaamisia ei olis lainkaan jos en maksaisi.
Toi ehdotus oli hyvä siitä että mikäli äiti ei ota lapstaan silloin kun tapaamisviikonloppu on ette anna myöskään sinä viikonloppuna kuin on teidän vuorone vaan tapaaminen siirtyy seuraavaan hänen vuoroonsa.
Pompotteluun tai manipulointiin teidän ei kannata suostua. Jos lapsi on sen ikäinen että ymmärtää jo kertokaa hänelle totuus.. se satuttaa häntä vähemmän kuin salailu ja useat pettymykset.
Minä kerroin omille rehellisesti lähes kaiken ja nyt sujuu meilläkin paremmin. Lapset ovat onnellisia jos isi joskus ottaa luokseen.. mutteivat enää pety joka kerta jos ei otakaan.
Hei !
Tapaava vanhempi maksaa hakemisesta ja tuomisesta aiheutuvat kustannukset. Ne voi maksaa vaikka sitten sosiaalitoimisto. Älkää lähtekö tähän kelkkaan enää, vaan pistäkää selvä raja juuri niin kuin nyt olette tehneet.
Tulo- ja lähtöaika pitää olla täsmällinen, josta ei tule lipsua. Teette sen kirjallisella sopimuksella tai oikeuslaitoksen päätöksellä ja niin tarkasti kuin mahdollista kellonaikoineen. Jos hän ei noudata eli ei tule ajoissa hakemaan lasta, niin tapaaminen peruuntuu. Opettaa ainakin täsmälliseksi, mikäli haluaa lastaan tavata.
Äiti ei näköjään välitä juurikaan lapsesta.
Olen pahoillani teidän ja ennen muuta lapsen puolesta. Lapselle tällainen äidin toiminta aiheuttaa kaikkein suurinta surua. Riippuu lapsen iästä, kuinka kerrotte tämän.
Kyllä meitä äitejä on sitten moneen junaan... Ihan hävettää.
Tässä hyvä sivu avuksi, jotta perhe-elämänne saisi normaalin rauhan:
http://www.dadata.com/yyl/tapaamiset.html
Muutama päivä sitten lapsen äiti ilmoitti ottavansa lapsen luokseen kahdeksi viikoksi ja eilen ilmoitti, että ei se käy, hän on saanut töitä. Ilmoitimme hänelle ettemme tuo lasta loman aikana hänen luokseen, niin äiti alkoi selittelemään, että voisi ottaa loman ensimmäisenä viikolla keskiviikkona lapsen luokseen. Sanoimme ettemme tuo lasta, tule hakemaan jos haluat tavata! Ei kuulemma tule.
Näin tärkeä on lapsi äidilleen, ei edes lapselle suostunut kertomaan ollenkaan ettei äiti ota lomalla lasta luokseen. Olemme kuulleet varmalta taholta ettei äidillä ole työpaikkaa. Valehtelee vielä lapsen kustannuksella!
Se olikin sitten viimeinen pisara meidän kärsivällisyyteen. Ilmoitimme äidille, että emme kuljeta lasta enää hänen luokseen. Hän saa tulla lapsen hakemaan meiltä jos haluaa tavata, oli rahaa tai ei. Päätimme, että emme maksa enää edes puolikasta matkakuluista, vaikka äiti sitä ehdottaisi. Saattaa olla, että lapsi ei olekaan enää niin tärkeä äidille tämän jälkeen, kun joutuu kulut maksamaan yksin.
Kiitos kaikille avustanne ja neuvoistanne ja oikein ihanaa aurinkoista kesää teille!