Sain joskus 1900-luvun lopulla ns.asunnontyhjennys muutosta 3 posliinikannua.
Joku mummu oli ostanut ne ja perillinen ei niitä halunnut, eli lykkäsi ne mun käteeni ja sanoi "vie pois".
Nyt pojan tyttöystävä kävi kyläilemässä ja sai melkein hepulin kun näki kannut meillä, olemme käyttäneet niitä kukkien kastelukannuina.
Ovat kuulema jonkun Memphis-ryhmän tekeleitä.
Niissä on ihan omituiset muodot, värit ja tuntuu ihan ettei niitä ole tarkoitettukaan muuksi kuin koristeeksi.
Mutta nyt tämä arkkitehti-opiskelia tuumaa että ovat arvokkaita.
Jotain postmodernia, miten mahtaa olla.
Joku mummu oli ostanut ne ja perillinen ei niitä halunnut, eli lykkäsi ne mun käteeni ja sanoi "vie pois".
Nyt pojan tyttöystävä kävi kyläilemässä ja sai melkein hepulin kun näki kannut meillä, olemme käyttäneet niitä kukkien kastelukannuina.
Ovat kuulema jonkun Memphis-ryhmän tekeleitä.
Niissä on ihan omituiset muodot, värit ja tuntuu ihan ettei niitä ole tarkoitettukaan muuksi kuin koristeeksi.
Mutta nyt tämä arkkitehti-opiskelia tuumaa että ovat arvokkaita.
Jotain postmodernia, miten mahtaa olla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
voit varmaan uskoa sitten että ne ovat arvokkaita. Laita valokuvan kanssa huutonettiin myyntiin ja hintavaraus riittävän korkeelle ettei tarvii lahjoittaa parilla eurolla.
tai hommaat vitriinin ja alat keräileen, susta voi tulla rikas vielä!
onneks ne on säilynyt ehjinä---