Muistilista

kokemusten perusteella. Olen laittanut saman listan aiemminkin jollekin palstalle, mutta kertaus on aina hyväksi:
-Ota esittelyihin mukaasi rakennusalan ammattilainen tutustumaan kohteeseen. Mielellään ulkopuolinen henkilö, jotta ostajan tunteet eivät vaikuta arviointiin.
-Suhtaudu aina kriittisesti myyjään. Hän myymässä kotiaan, joka on maailman paras paikka. Hänelle.
-Suhtaudu aina kriittisesti asuntovälittäjään. Hänelle asuntokauppa on elinkeino eikä hän välitä siitä, mitä sinulle kuuluu kauppakirjan allekirjoittamisen jälkeen. Virheen sattuessa välittäjän voi lain mukaan saada vastuuseen kuten myyjän. Käytännössä se on kuitenkin liki mahdotonta.
-Suhtaudu aina kriittisesti isännöitsijäntodistuksessa esitettyihin tietoihin. Yhtiön isännöintiä saattaa harjoittaa kiinteistön hallinnoinnista sekä kunnossa- ja ylläpidosta mitään tietämätön maallikko.
-Suhtaudu aina kriittisesti kuntotarkastajan lausuntoon. Hänkin on vain ihminen, joka harjoittaa elinkeinoaan ja tekee rutiinityötä. Kuntotarkastaja ilmaisee vain oman henkilökohtaisen näkemyksensä kohteesta. Toinen tarkastaja saattaa olla samasta kohteesta tai sen osasta täysin eri mieltä. Pienillä paikkakunnilla, missä kaikki tuntevat kaikki, toimii yleensä vain yksi ammatinharjoittaja. Joskus hänelle saattaa tulla kiusaus kirjoittaa sitä, mitä myyjä haluaa. Kuten välittäjällä ei kuntotarkastajalla myöskään käytännössä ole juridista vastuuta tekemisistään. Kuntotarkastuksen tekijänä Keskuskauppakamarin hyväksymä tavarantarkastaja (HTT) lienee luotettavimmasta päästä.
-Jos kuntotarkastuksen perusteella on pienintäkään aihetta epäillä kosteus- tai muuta vastaavaa vauriota, vaadi kuntotutkimus. Jos myyjä empii, voitte sopia, että kulut menevät puoliksi, jos mitään ei löydy. Jos löytyy, myyjä maksaa tutkimuksen. Tarkastukset ja tutkimukset eivät ole myyjälle rasite, vaan etu.
-Älä luota siihen, että kohde on rakennettu piirustusten mukaan. Käytännössä rakennusvalvonta on usein toteutettu rakentajan omavalvontana. Poikkeuksia on tietenkin olemassa. Erittäin villiä toiminta on ollut noususuhdanteissa (varsinkin -80- -90-luvun taite), jolloin rakennusmarkkinat ovat olleet ylikuumentuneita ja täynnä ammattitaidottomia timpuriporukoita.
-Tutustu huolellisesti myyntiesitteeseen. Esitteissä olevat pohjapiirustukset ovat yleensä kopioita rakennuksen alkuperäisistä piirustuksista. Jos todellisuus ei vastaa pohjapiirustusta, selvitä miksi näin on.
-Ota yhteyttä paikkakunnan rakennusvalvontaan etenkin kiinteistökaupan yhteydessä ja muulloinkin, mikäli kohdetta on muutettu valmistumisen jälkeen (laajennettu, otettu yläpohja tai ullakko varasto- tai asuinkäyttöön, rakennettu takka jne.).
-Tutustu huolellisesti asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestykseen. Mikäli yhtiössä on osakkaiden kesken kiertävä isännöinti tai joitain huoltotöitä tehdään määrävuoroin (esim. yhteisten kävelyteiden talvikunnossapito), niin vaikeuksia on tiedossa.
-Älä kainostele. Jos olet normaali palkansaaja, olet tekemässä elämäsi suurinta hankintaa. Vaadi nähdä kaikki mahdolliset asiakirjat ennen kaupantekoa. Pyydä myyjältä kirjallisena ja allekirjoitettuna vastaukset sellaisiin keskeisiin kysymyksiin kuin onko selkeitä, välitöntä korjausta vaativia vaurioita, mitä remontteja on tehty miten, milloin ja kenen toimesta, ovatko lattiat kylmät talvella, onko asunnossa havaittu tuholaisia, vetääkö asunnossa talvisin jne. Jos myyjä tai välittäjä empii vähääkään, unohda kohde välittömästi.
-Mieti hintaa. Ei se ole tyhmä, joka pyytää, vaan se joka maksaa. Euroaikana ihmisten rahantaju on pääsääntöisesti heikentynyt. Useat eivät tajua, että 168.187,93 € on 1.000.000 ”mummua”. Kuinka moni havitteli markka-aikaan ”millin” asuntoa? Myöskään esimerkiksi 20.000 euron hintaero kohteiden välillä ei välttämättä tunnu miltään. Todellisuudessa hyvin pieni osa palkansaajista ansaitsee ko. summaa vuodessa nettona.
-Luota intuitioon: epävarmassa tapauksessa on viisaampaa sanoa ennen kauppaa ”Kiitos ei” kuin kaupan jälkeen ”Voi ei”.