Ikuisestiko tarinamme
jatkuu ajatuksissani?
Uusia vuorosanoja jo
kirjoittelen. Niin iloiset
kuin surulliset asiat
jaan kanssasi. Mietin,
mitä olisit sanonut.
Mietin kai ikuisesti,
kuinka voit. Oletko
onnellinen?
Toivon sinun olevan
onnellinen.
Sielussani olen kai
aina nähnyt meidät
kahtena yksinäisenä
sutena.
Toisten joukossa, mutta
ymmärtäjää vailla.
Lukikohan sittenkin
tarinamme tähdissä?
jatkuu ajatuksissani?
Uusia vuorosanoja jo
kirjoittelen. Niin iloiset
kuin surulliset asiat
jaan kanssasi. Mietin,
mitä olisit sanonut.
Mietin kai ikuisesti,
kuinka voit. Oletko
onnellinen?
Toivon sinun olevan
onnellinen.
Sielussani olen kai
aina nähnyt meidät
kahtena yksinäisenä
sutena.
Toisten joukossa, mutta
ymmärtäjää vailla.
Lukikohan sittenkin
tarinamme tähdissä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
kulkee kohti pääteasemaa,
yhteinen aikamme on päättymässä.
Ei meitä ole syksyn sateissa
ei talven tuiskuissa
ei kevään kuohuissa
ei kesän kukissa.
Pelko pitää sinua otteessaan
eikä sinulla ole voimia nujertaa sitä.
Ikäänkuin elämäsi ei kuuluisi sinulle,
tarkkailet sitä ulkopuolelta.
Vaikka tiedät niin paljon, et
kuitenkaan tunne minua.
Jos kysyisit minulta olenko onnellinen
vastaisin sinulle että olen,
olen jo aika onnellinen.
Ei tarinaamme kirjoitettu tähdissä
ei ennustettu horoskoopeissa.
Meidän piti tehdä se yhdessä,
yhdessä kulkea löytääksemme itsemme.
Toivon että olet onnellinen
valitsemallasi tiellä.
Minun on mentävä, koska et anna
meille mahdollisuutta.
Hieno oli vastausrunosi. Kiitokset siitä.
Niinhän se on, mutta tarinoissa asiat ovat
yksiselitteiset. Todellisessa elämässä taitaa kumpikin osapuoli olla yhtä syyllinen.
Onhan sekin jotain, että tietää joskus tuntevansa
jotakin. Ja että jossakin vaiheessa pystyy
myöntämään menneenkin, myös menetykset.
saan meille sen mahdollisuuden. En tiedä. Auta minua. Minä yritän joka tavalla, joka paikassa. Auttaisit jo.
joka ymmärtää olevansa vastuullinen
joukossa muiden ihmisten.
Menneeseen ei pidä jäädä kiinni
muuten voi heittää hyvästit elämälle
ja kuihtua hiljaa pois.
Elämä muuttaa muotoaan. Ehkä ei enää halua kokea vastaavaa. Ehkä vain haluaa rauhaisan elämän. Keskittää voimansa johonkin muuhun. Olkoon se jonkun mielestä luovuttamista. Minusta se on suunnan muutos. Siinä tilassa on tilaa menneelle, muistoille. Ei ole minkä tähden raivaisi vanhaa tietä pois. Eli tällaisia ajatuksia. Hyviä öitä!
lukihäiriö, hahmottamishäiriö ja alkava dementia...
siis kysyykö tätä viisi vai kolmekymmentävuotias...