Hei!
Minu kiinnostaisi kuulla ajatuksianne median välittämästä kuvista naisista ja mieheistä. Onko medía yksipuolinen, epäoikeudenmukainen? Lataako media paineita?
Olen itse 20-vuotias nainen ja kiinnostunut kuulemaan ajatuksianne. (oletukseni on, että 40-ikäpalstalla vastaajat ovat kutakuinkin siinä ikäryhmässä, vaikka toki, kaikki vastaukset ilahduttaisivat!)
Minu kiinnostaisi kuulla ajatuksianne median välittämästä kuvista naisista ja mieheistä. Onko medía yksipuolinen, epäoikeudenmukainen? Lataako media paineita?
Olen itse 20-vuotias nainen ja kiinnostunut kuulemaan ajatuksianne. (oletukseni on, että 40-ikäpalstalla vastaajat ovat kutakuinkin siinä ikäryhmässä, vaikka toki, kaikki vastaukset ilahduttaisivat!)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Keksivät juttujaan ellei niitä muuten synny. Ainoana tarkoituksenaan heillä on saada lukijoita ja kuuntelijoita/katselijoita.
Median välittämä kuva ihmisestä on epäaito. Näissä tosi-TV jutuissa etenkin ihmiset vaikuttavat tyhmiltä ja teennäisiltä ja tuntuvat vetävän jotain roolia. Ei tunnu yhtään aidolta. Media yrittää tehdä (ja tekee) joistain naisista "kaunottaria" ja "miesten unelmia" pelkästään sillä että itse niin riittävän usein sanoo riippumatta siitä onko joku oikeesti sitä mieltä. Ei esim. anorektikon näköiset naiset ole miesten unelmia. Kovasti myös tekopyhyyttä ilmenee eli tehdään iso juttu asiasta joka oikeesti on osa normaalia elämää. Jos esim. joku juuri eronnut mies hakee naisseuraa vain "se" mielessä eikä sitten aiokkaan kosia vaikka nainen niin luuli niin eiköhän tätä ole aina tapahtunut ja tulee tapahtumaan. Myös ns. seksuaalisten vähemmistöjen esille tuonti mediassa noin vahvasti hämmästyttää. Siis minun puolestani aikuiset ihmiset voi harrastaa seksiä miten ja kenen kanssa ehtii mutta tarviiko siitä TV ohjelmia tehdä jossa pääasiana on että toi on homo tai lesbo ?
Liitän pätkän pohdinnoistani sukupuoli & media- kurssilla. Mitä mieltä olette?
(Nuoruuden esilläolosta mediassa...)
"--Tulee mieleeni, kuinka joka päiväisessä puheessa voi kuulla keskusteltavan ja painotettavan mielen nuorekkuutta. Kaiken ikäiset ihmiset uskaltavat kuvailla itseään nuorenmielisiksi ja lapsellisiksi. Positiivisiksi puolikseen on helppoa listata ominaisuuksia, jotka viittaavat nuorekkaaseen tapaan suhtautua elämään. Sen sijaan, harvemmin kuulee kenenkään listaavaan nuorekkaita kohtia vartalostaan. Vaikka media sylkee silmillemme kuvaa nimenomaan fyysisestä nuoruudesta, siitä harvemmin kuulee puhuttavan kadulla ääneen. (Poikkeuksena on voivottelu ja negatiiviset kokemukset omasta fyysisyydestä.)
Onkohan niin, että henkisen nuorekkuuden rajoja ei ole media onnistunut vetämään niin, että valtaosa tuntisi jäävänsä ulkopuolelle? Yhtälaillahan kuvaus nuorekkaasta elämäntavasta voisi kertoa 20-, 30-, 40-, 50-, 60-, 70- jne. -vuotiaan arjesta. (Tarkoittaako nuorekas elämäntapa samaa kaikkien ikäryhmien kohdalla?) Fyysisestä nuoruudesta sitä vastoin sopii puhua vain, jos kroppa on tiukka, vyötärö kapea ja povi kohallaan. Rypyt eivät ole tarinaa elämästä, vaan merkki menetetystä nuoruudesta.
Tai sitten ”elämäntapanuoruuden” ylistäminen on median kiertotie houkutella nekin ihmiset sisälle myllyyn, jotka loittonivat korostettaessa vain fyysisiä ominaisuuksia. Että kyllä kaikilla leveälanteisilla ja riippurintaisillakin on vielä mahdollisuus, eikä sitä mitata kiloissa!