Ompa aika avata keskusteluun näkökohdat "avioliitosta" vaikeuksineen.
Olisipa mukava jos joku voisi vähän valottaa mitä voisi tehdä.
Lyhyesti: avioliitomme on ollut pitkä mutta, siitä suurin osa eri suurista vaikeuksista johtuen täysin kulissiliitto. Ulkopuoliset tragediat.
Lasten vuoksi olen joutunut hoitamaan ja kasvattamaan lapset "yksin" noin 12 vuotta. Sillä Vaimo on voinut täten tehdä täysipainoisesti omaa ansiotyöyttään. Suhteemme on kariutunut koska vaimo ei suostu tekemään avioehtoa perimiemme ja hankkimiemme yksityisomiasuuden osalta. (tässä näyttö siitä miksi hän on yleensä avioliitossa) ja täten olen pyytänyt jo 10 vuoden ajan tekemään avioehdon. Lisäksi hän on uhannut lapsia ja minua vuosikaudet sekä omaa henkeäänkin kiristäessään "tulla kuulluksi" omassa katkeruudessaan elämälle.
hän valmisteli itse eroa vuosia sitten mutta ei eronnut koska näki että "rahat jää saamatta".
Itse menetin ansiotyöni liikenneonnettomuuden seurauksena. Saamani sekä itse tekemäni perintöosuus metsätilastani olisi sekä vaimon omat perintöosuudet olisi syytä sopia avioeholla sillä metsätilani on ainut turva lapsilleni sekä itselle vanhuudenvaralle.
VAimoni ei suostu tekemään tarkoitushakuisesti avioehtoa ja pyrkimys on selvästi hakuista omaisuuden oikeudetomaan kartuttamiseen. Ansiotyönsä mukaisen osituks osuuden olen valmis yhteisestä omaisuudesta halukas maksmaan eron tullessa. Mutta en voi hyväksyä hänen yritystään "petoksella" avioliittolakia hyväksikäyttäen viedä vain ja ainoastaan yksityisesti kustantamaa ja saamaani metsätilaa.
Hän ei ole huolehtinut lasten kasvatuksesta muuten kuin maksamalla yhteisiä laskuja vähemmässä suhteessa kuin itse. Sekä käynyt työssä ansiotoiminassa kokoajan. Häneltä en ole pyytänyt koskaan mitään enkä hänen omaisuuksiaan tahdo.
Tämän Vaimosta huolehtimisen (rauhoittelun) 12 vuotta aikana olen menettänyt ansionmentyksinä noin 100.000 €.
Narsistin koston uhriko vielä suvunkin omaisuudella?! Kiitos vastuksista.
Olisipa mukava jos joku voisi vähän valottaa mitä voisi tehdä.
Lyhyesti: avioliitomme on ollut pitkä mutta, siitä suurin osa eri suurista vaikeuksista johtuen täysin kulissiliitto. Ulkopuoliset tragediat.
Lasten vuoksi olen joutunut hoitamaan ja kasvattamaan lapset "yksin" noin 12 vuotta. Sillä Vaimo on voinut täten tehdä täysipainoisesti omaa ansiotyöyttään. Suhteemme on kariutunut koska vaimo ei suostu tekemään avioehtoa perimiemme ja hankkimiemme yksityisomiasuuden osalta. (tässä näyttö siitä miksi hän on yleensä avioliitossa) ja täten olen pyytänyt jo 10 vuoden ajan tekemään avioehdon. Lisäksi hän on uhannut lapsia ja minua vuosikaudet sekä omaa henkeäänkin kiristäessään "tulla kuulluksi" omassa katkeruudessaan elämälle.
hän valmisteli itse eroa vuosia sitten mutta ei eronnut koska näki että "rahat jää saamatta".
Itse menetin ansiotyöni liikenneonnettomuuden seurauksena. Saamani sekä itse tekemäni perintöosuus metsätilastani olisi sekä vaimon omat perintöosuudet olisi syytä sopia avioeholla sillä metsätilani on ainut turva lapsilleni sekä itselle vanhuudenvaralle.
VAimoni ei suostu tekemään tarkoitushakuisesti avioehtoa ja pyrkimys on selvästi hakuista omaisuuden oikeudetomaan kartuttamiseen. Ansiotyönsä mukaisen osituks osuuden olen valmis yhteisestä omaisuudesta halukas maksmaan eron tullessa. Mutta en voi hyväksyä hänen yritystään "petoksella" avioliittolakia hyväksikäyttäen viedä vain ja ainoastaan yksityisesti kustantamaa ja saamaani metsätilaa.
Hän ei ole huolehtinut lasten kasvatuksesta muuten kuin maksamalla yhteisiä laskuja vähemmässä suhteessa kuin itse. Sekä käynyt työssä ansiotoiminassa kokoajan. Häneltä en ole pyytänyt koskaan mitään enkä hänen omaisuuksiaan tahdo.
Tämän Vaimosta huolehtimisen (rauhoittelun) 12 vuotta aikana olen menettänyt ansionmentyksinä noin 100.000 €.
Narsistin koston uhriko vielä suvunkin omaisuudella?! Kiitos vastuksista.
Vastaukset 16
Vanhimmat
narsistin uhri. Olet siis elänyt vaimosi siivellä 12 vuotta. Maksa heti vaimollesi se 100.000 €, jonka olet hänelle velkaa tai tulen ja väännän nenästäsi.
En aivan ymmärtänyt mihin tuo 100 t€ on mennyt?
...oikein.. Siis teillä ei ole avioehtoa? Eikö tässä tapauksessa kattilat ja kupit mene tasan? Millaista avioehtoa sinä sitten ehdotat emännälle? Ja miten paljon se emäntä haluaa sinulta niistää, jos kerran puolet valtakunnasta ei riittänyt?
on muka viemässä? Jos olet jo kymmenen vuotta pitänyt moista narinaa hänelle, eikä vaimosi siitä huolimatta ole vielä lähtenyt, tuskin hän liittoanne pelkän osituksen takia jatkaa. Ja käynyt vielä töissäkin? Kyllä on sitten outoa, kun pyrkii elättämään perhettään... Mitä itse olet tehnyt kaikki nämä vuodet? Narissut "oikeudettomasta omaisuuden kartuttamisesta"?
Kiität vastauksista mutta missä on kysymys? Joka tapauksessa...
Vaimosi ei ole pakko allekirjoittaa avioehtoa, tämä kai sinullekin selvä.
Sinun ei olisi tarvinnut solmia avioliittoa ilman avioehtoa, kai sen tiesit silloin yli 10 vuotta sitten.
Vanhempasi olisivat voineet tehdä testamentin, jossa miniän avio-oikeus perintöön tai lahjaan olisi voitu sulkea pois häneltä kyselemättä ... eivät sitten menetelleet niin.
Peiliinkatsomista voisi myös kokeilla, yleensä myöhäistä rypistää jos on jo housuissa. Tosin virheiden tekeminen on inhimillistä, ja vasta niiden toistaminen on typeryyttä.
Jos/kun nyt avioeroatte, lasketaan teidän kummankin nettovarallisuudet (omaisuus miinus velat) ... ja kumpi rikkaampi maksaa köyhemmälle tasinkoa niin paljon että "puntit tasan".
Tietenkin voit vaatia oikeuden määräämää pesänjakajaa ja toivoa että hän sovittelisi ositustanne... mutta hieman epäilen noilla lähtöarvoilla niin tahtuvan. Ehkä kannattaisi olla hyvään juristiin yhteydessä ja pohtia kuinka kannattaa menetellä.
Ei ole "pakko tehdä" avioehtoa ei niin.
Avioliitto on solmittu 26 vuotta sitten ja silloin ei ollut mitään omaisuutta. Myös avioehdon tarve on tullut molempien kannalta tarpeelliseksi meistä riippumattomista syistä avioliiton aikana ja täten on rehellistä sitä pyytää silloin kun se on ajankohtainen ja myös rehellinen ihminen sen myös silloin sallii koska molemmat oli ansiotyössä. Paitsi hän joka jäi työkykiseksi ammattiinsa. On syytä epäillä ihmisen luotettavuutta ja rehellisyyttä kun tällainen suhdetta ja luottamusta lujittava sopimus ei vain toiselle osapuolelle käy?!
On päivän selvää kaikkien lakin alaisuudessa toimittaessa että jos menettelyä voisi samoin jatkaa eli sopimuksen tehtyään sitä voi "näköpiirissä olevan" taloudellisen edun nimissä pitää kunnioittamatta ja ei suostuisi vain tarkoituhakuisesti sopimaan muutoksista jotka ei johdu kummastakaan osapuolesta. On syytä epäillä petosta ja voiton tavoittelua toisen kustannuksella. (Oikeudettomasti)
Siis metsätilani on tullut sukuni kuolemien jälkeen jotka olen ostanut yksin omiin nimiin. Josta vain lainhuuto minun nimissä.
Yksi vanhemmista kyllä todistaa myymänsä maa alueen tarkoitusperän oikeudessa vieläkin tarvittaessa.
On aika vaikeaa tehdä mitään erikoisosaamista, avioliiton aikana, kun lainhuuto haetaan omiin nimiin ja pyytää syntyneessä tilanteessa avioehtoa. Samoin hänen oma omaisuutensa tulisi turvattua minulta etten voi puuttua hänen omaisuuteen.
ELI peiliin on yritetty katsoa missä vain peili on.
Mielestäni myös lienee tarpeen oikeudessa punnita miten hänen osuutensa voi yltää yli oman työntuloksena saadun omisuuden. Koska hänen "riitauttama" yhteinenkin omaisuus ja sen arvo on ansiostani/työlläni palutettu kokonaisuudessaan se nimittäin tuhoutui palossa.
Ompa varmaan pian oltava yhteydessä juristiin ja vähän muihinkin.
>
Näin usein on, mutta ei tuo ole syy olla tekemättä avioehtoa. Kai silloinkin ymmärsit mitä avioliiton myötä puolisoille tuleva avio-oikeus toistensa omaisuuksiin tarkoittaa? Ei kukaan varmaksi voi tietää miten omaisuus karttuu, ja miten tasaisesti ... MUTTA pitäisi tiettää tahtooko avio-oikeudellisen avioliiton vai ei.
>
No, ellei sopimus puolisolle käy niin ei käy... Toisaalta, onhan hän puolestaan voinut ajatella, että suunnittelet avioeroa ja tahdot varmistaa ettet tasinkoa joudu siinä tilanteessa maksamaan. Asiaa voi tarkastella myös eri kannannoilta. Tätäkään pohdintaa ei olisi tarvittu, jos jo vihittäessä olisitte sopineet avioehdon.
Päivän selvää on, mitä avioliittolaki asiasta sanoo ... ja se koskee teitä koska olette avioliitossa eikä teillä ole avioehtoa.
>
Avio-oikeuden toteuttaminen erossa tai toisen kuollessa ei ole juridisesti ainakaan petos (omaisuuden piilottaminen osituslaskelmista sitä voi olla) ... mutta avioliittolaki tuntee sovittelun, jossa voidaan poiketa osituksen pääsännöistä (esim. kohtuullistaa tasingon määrää).
>
Aivan, ei siitä olekaan kyse onko omaisuus yksin sinun nimissäsi vai ei. Vaan siitä, että se olisi osituslaskelmassa korottamassa nettovarallisuuttasi, joka mm. avioerossa tasataan yhtäsuuriksi puolisoiden kesken (tasingolla).
>
Ei tuolla ole merkitystä mahdollisessa osituksessa, ja tasingon määrittämisessä.
>
Kyllä pyytää aina saa.
>
Suosittelen...
Tiedät kai ja olet myös ollut inhimillen virheen tekemisen "kannattaja".
Se että, tuohon "virheloukkuun" ajatuu ja täten pohdintaan lähes jokaisen avioliitto vielä tänäkin päivänä.
Näen ja olen nähnyt pian avioliiton somimisen jälkeen omassakin avioliitossa sekä että, ihmiset oikeasti suunnittelevat avioliitot juuri tuon surullisen kuuluisan avioliittolain vuoksi!? Ei ihme että, ei ole tärkeää synnyttää aviollisia eväitä liitoille vaan ne ovatkin "työsuhteita" ansiotarkoituksessa.!
Ymmärsin toki solmiessani liiton että mitä se tarkoitaa eli sen että rehellisesti tienaama omaisuus kuuluu aina sen hankkjalle ja en todellakaan tajunnut tätä LOUKKUA millä voi toisen hankkiman omaisuuden lähteä tavoittlemaan. Johtui kai siitä etten koskaan ole nähnyt tarvetta kajota toisen omaisuuteen. Lisäksi että olen sitä valvonut työkseni 27 vuotta, lain edellyttämällä tavalla.
En myös katsonut tarvetta olla kunnioittamatta puolisoni omaisuutta sekä työpanosta sekä yksityistä perintöä sekä hänen saamia varojaan hänen ominaan.
Siis en tiennyt avioliittolaissa olevan Langettavaa loukkua enkä tuohon voi kasvattaa lapsiani muuten kuin että yksikän ei mene avioliittoon ilman avioehtoa sekä että pyrin tekemään sen eteen että avioehto on ennen aapisen lukemista kouluissa.
Toteamuksesi siihen että, kun avioehto ei käy niin ei käy,, ei oikein anna nyt kuvaa miten suhtaudut siihen arviointiin sen merkityksestä ja tarkoituhakuisuudesta (kun ei käy).
Esim: kehittääkö tuollainen vastuuttomuus sekä tavoittelu sitä oikeustajua mikä on välttämätön moraalinakin jo avioiliiton luotettavuudelle?!
Toteatkin että, puolisoni olisi voinut epäillä suunnitelmallisuutta kun olisin pyytänyt avioehtoa?! Juuri niinhän hän on itse tehnyt suunnitellut liittoa ja jättänyt eroamattakkin sen vuoksi kun ei ole löytänyt parempaa "kohdetta". Oma näkemykseni perustui puolisoni rehellisyyteen ja kykyyn kunnioittaa lainkin edessä toisen omaisuutta. Olemalla tavoittelmatta sitä keneltäkään ei minulta eikä lapsiltamme eikä muiltakaan?!
Pää sääntöiseti vastauksesi ovat ymmärtääkseni erittäin asiallisia ja tosiaan tähän avioliittolakiin perustuvia jonka torsoutta tässä ihmetelläänkin.
Ansiokasta näen tuossa avio-oikeuden sovittelussa joka lienee tässä tilanteessa se jonka mahdollisuuden käyttö on perin juurin käytävä läpi sillä kyseessä on usean lapsien omaisuus/tulevaisuudenturva sekä oma toimeentulo aiheutettujen vahinkojen jälkeen.
Vaimon kanssa olevan oikeasti yhteisen omaisuúden jaan mieleeäni osituksilla suhteellisesti lain mukaan.
ja sopimusositus olisi kai se järkevin jos ja kun ei vaimo halua maksaa suuria jakokäsittelykustannuksia,,
>
En voi sanoa että kannattaisin virheitä, vaikka niistäkin oppii. Mutta totesinpa vain, että on inhimillistä tehdä virheitä, joita ei pidä mennä toistamaan. Mitä avioehtoon ja ositukseen tulee, en ole joitunut tekemään omakohtaista virhettä. Muissa asioissa toki.
>
Ehkä jotkut, sitten tarvitsee pohtia miksi menin sellaisen puolison kanssa avioon ... olisiko ollut viisaampaa elää avoliitossa. Palataan tuohon virheiden tekemiseen. Toisaalta, ei myöskään kannata määräänsä enempää asiaa märhetiä ... ja jälkiviisaus tunnetusti helppo laji.
>
Joka on argumentti monelle, jotka päättävät elää avoliitossa. Sinä katsot, että avioehdoton avioliitto on "työsuhde" jolla puoliso voi rahastaa ottamalla avioeron... toisaalta, voihan joku ajatella että avioehdollinen liitto on "työsuhde" myös... sillä erotuksella että varakkaampi voi antaa "työntekijälle" potkut (avioerottaa) eikä tarvitse maksaa "palkkaa" (tasinkoa). Näissä aina kaksi näkökantaa, ja sen vuoksi avioliiton solmivien PITÄÄ ottaa asiosita selvää, ja sen mukaan päättää tekevätkö avioehdon vai eivätkö tee. VAI, jättävätkö koko avioliiton solmimatta.
>
Niinpä... et tajunnut tai viitsinyt ottaa selvää mitä avioliittolaissa säädetään ja mitä avio-oikeus OIKEASTI merkitsee ... teit silti sopimuksen (avioliitto) "lukematta ehtoja". Tässä mielestäni olisi lainsäädännön korjauksen paikka, eikä olisi edes monimutkainen asia. Kihlapari joka aikoo avioitua, heille laki velvoittaisi JONKUN (ei välttämättä pappi) kertomaan mitä avioliittolaki tarkoittaa ... tämä voisi tapahtua vaikka kun tutkituttavat avioliittonsa esteettömyyden maistraatissa tai kirkkoherranvirastossa.
>
Huono syy olla selvittämättä sitä, mitä sopimus (avioliitto) jonka on tekemässä merkitsee... myös juridisesti.
>
Noh, jokainen tekee omat valintansa niiden tietojen perusteella joita on... myös kumppanin valinnan, avioliiton, ja mahdollisesti avioehdon osalta.
>
Tarkoitin lähinnä sitä, että puolisollasi on omat syynsä olla tekemättä kanssasi avioehtoa nyt... ja siihen sinun sopeutuminen. Se miksi ei käy, pitäisi kysyä häneltä ... mikä minä olen sitä arvioimaan? Tilanne muuttuu, jos hän osallistuisi keskusteluun.
>
hmmm.... itsetuntosi ei taida olla kovin vahvalla pohjalla. Jos samanlaisella tyylillä keskustelet puolisosi kanssa, en välttämättä ihmettele lainkaan sitä, ettei allekirjoita avioehtoa tässä elämäntilanteessa.
>
Lakiinhan avio-oikeuskin perustuu ... ja sinä olet solminut avioliiton jossa puolisot antavat avio-oikeuden toistensa omaisuuksiin. Ei se ole "laittomuus", se on ollut sinun valintasi. Eikä avio-oikeus vaikuta omistussuhteisiin ... metsäpalstasi on sinun nyt ja mahdollisessa erossakin on. MUTTA, koska teillä ei ole avioehtoa... joutuisit maksamaan tasinkoa puolisollesi niin paljon että nettovarallisuutenne (omaisuus miinus velat) saadaan yhtäsuuriksi... tasingon saat maksaa millä omaisuudellasi tahdot. Ei avio-oikeus tuon ihmeempää merkitse, eikä muuta sitä mikä puolissoiden omaa omaisuutta.
>
Jos se olisi kuten sinä tahdot... niin joku muu ihmettelesi (puolisosi) yhtä vuolaasti sen epäoikeudenmukaisuutta ja kun ei tiennyt tai huommannit sitä tai tätä kun vihille asteltiin... Avioliittolaki antaa mahdollisuuden kihlaparille ja/tai aviopuolisoille tehdä keskenään avioehdon, elleivät sitä tee... niin sitten eivät.
>
Ositusta voidaan sovitella vasta jos avioero on vireillä ... aiot siis hakea eroa? Ja ennen kuin käräjäoikeudelta haet pesänjakajaa... juttele ihmeessä hyvän juristin kanssa siitä mitä se teidän tilanteessanne merkitsee ja onko mahdollisuuksia saada pesänjakajan kautta tahtomaasi "pakkosovittelua" joka kyllä perustuu lakiin.
>
Toki "vapaaehtoisesti" soviteltu ja kohtuullistettu ositus on parempi kuin pesänjakajan tekemänä... sopuun tarvitaan kuitenkin kaksi. Pesänjakajan kulut maksatte te muuten puoliksi ... mutta jos vaimosi jursti kertoo ettei ositusta tod.näk. soviteltaisi, niin mitäpä hänellä olisi menetettävää ... saattaisi pian itse hakea pesänjakajaa oikeudesta eikä suinkaan lähtisi sopimusositus ... ei voi tietää.
Kiitos hyvin arvioivasta näkemyksestäsi.
Ymmärsit kyllä etten tarkoittanut virheen "kannattajaa" vaan hyväksyjää, joka on tärkeää. Sen toivoisi laajentuvan silloin se sovintomenettelykin lähtisi saamaan ansaitun perusteen ja pohjan.
Myös itse ymmärsin sen että oppia voi ja pitää kun se suinkin on mahdollista ja siihen voi itse vaikuttaa.
Täysin samaa mieltä olen asian /asiattomuuden kohtuuttomasta "märehtimisestä" ei tuo asialle mitään etua eikä elämällekkään.
Tuosta "työsuhdearviosta" sen verran kun vertaa että "työnantaja" eli puoliso olisi työnantaja ja "palkka" pitäisi tasinkona maksaa syntyneestä omasta ansiotoiminnasta eli säästöstä. (Yrittäjän voitosta)
Yritysajattelussa se merkitsisi sitä että, yrittäjän voitto aina jaettaisiin tasan työntekijän kanssa kun irtisanotaan tai irtisanoutuu suhteesta! En usko että saisi kannatusta jos se olisi työsopimuksena "avioliittolainalaista" toimintaa.?
Kuvaat hyvin tuon asioista selvän ottamisedellytysten tarpeen.
En kai siten onntanut selvää mutta ei tullut mieleenkään saattaa juristia tai käräjätuomaria ym vastaavaa tekemään luotettavuus selvitystä sekä ns: estämään avioliittoa. Sillä siihen se tavoite olisi ilman muuta päättää. (ellei puoliso olisi suostunut avioehtoon). Myönnän jälkiviisaudenkin!.
Täysin olen sitä mieltä että, nuorilla täysin lakia tuntemattomien nuorten solmiessa avioliittoa tulis ehdottomasti olla aina juristin vastaanotto enne papin luokse menoa. Sekä tehdä täysin selväksi tämä juriidinen suhde.
Olen vakuuttunut ettei parit tiedä tästä kovinpaljoa suhteita solmittaessa ei ainakaan riittävästi. Tässä nimittäin säädellään yhteiskunnan taholta ja määritellään yksilönvaputta rajoittavasti tahdonilmaisua ja täten aiheutetaan tämä epäsuhta sekä romuttaa paljon mutakin kuin puolisoiden oikeussuhteita sopimuksen sisältöön nähden. (mm lasten osuus ei ole hääppöinen kun ajatelaan aitoa vanhemmuutta sekä sen tukemista)
Syy on huono varmaan kun kerron ettei toisen omaisuuteen kajoaminen olen lain eikä muutoinkaan tahtoni. Mutta se on kuitenkin tämän tutkimustieteeseen perustuvan oikeusvaltion perusta mihin moraalinen oikeustaju nojaa . On vain ihme ettei oikeuslaitos ja laki seuraa sitä vaikka parlamentti säätää lakeja kuin leikkuupuimuri, muttei korjaa järjetöntä epäkohtaa?
Itsetunto asiaan en ota kantaa, olen "jäävi".
Selkiintyy avautumisen kautta, kiitos
Tilannehan vaikuttaa nyt siltä, että te MOLEMMAT roikutte siinä avioliitossa materian vuoksi! Eikö niin? Sinä haluat pitää kiinni palstastasi ja vaimo haluaa lainmukaisesti jakaa kaiken 50/50 eron tullessa.
Miettikäähän nyt molemmat kannattaako tuollainen pelleily ja toistenne kiduttaminen`?!.
On totta, että "roikutaan", vaimoni roikkuu juuri osoittamallaan tavalla materiaalin vuoksi. Itse olen tehnyt "selviytymistyötä hänen ja lasteni hyväksi. (jäljempänä) ongelmat ovat tosiaan tämän suhteen paljon moninaisemmat. Tosin niitä en tahtois siihen sekoittaa.
Juuri tuon onnellisuuden vuoksi, olisi tosiaan tarve saada tämä "kulissikorttitalo" purettua mutta vaimo onkin päättänyt jo ajat sitten laskelmoidusti rahastaa lapsuus ajan traumoja ym katkeruutta korvatakseen lastensa sielmien edessä puolison omistuksen henkilökohtaiseen käyttöönsä. Arviolta noin kasinkertaisena siihen nähden mitä on työntuloksenaan ansainnut.
Muutamalla "paskanpuhujalle" tuolla edellä linkissä voisi sanoa että, siitä mitä olen tehnyt vuodet niin voin sanoa että kahdesta arviotisijoiden kaltaisten aiheuttamasta onnettomuudesta henkiin selvinneenä olen hoitanut 4 henkisen perheeni lapset ja myös kuolemalta vaivoin selvinnen vaimonikin jota olen hoitanut. itse menetin työkykyni onnettomuudessa myös. 27 vuoden palveluksen jälkeen. vuorotyöstä.
Epäilen että, monen neuvojan halventavia kannanottoja ei ole tarkoitus kommentoida.
Olen pahoillani, ettei ns. moraalista oikeutusta ole olemassa. Fakta, joka täytyy ottaa huomioon.
Sitten itse elämä. Onko todella niin tärkeää pitää kiinni rahoista, että se menee edelle kaiken muun?
Olen itse ollut tilanteessa, jossa olen lähtenyt ja jättänyt taakseni kymmeniä tuhansia euroja olevan omaisuuden. Vaikka se olin minä, joka kaiken maksoi ja jonka tuloilla elettiin. Mutta, edelleenkin olen sitä mieltä, että se kannatti.
Lakkaa "roikkumasta" ja yllätä vaimosi avioerohakemuksella. Anna puolet omaisuudesta ja järjestä itsellesi elämä. Epäreilua? Kyllä, mutta herran tähden, ei tuo tilanne mihinkään muutu. Korkeintaan siten, että se on vaimosi, joka eroa hakee ja tilanne on kuitenkin sama.
Tämä ei ole tarkoitettu halventavaksi, vaan suureksi ihmettelyksi. Ei mikään raha korvaa onnea. Eikä kukaan saa "moraalitonta ja epäreilua" ihmistä toisenlaiseksi.
Meitä on muitakin pitkäaikaisia yksinhuoltajia, joita rahastavat puolisot, joilta ei oikeassa elämässä ole saanut mitään tukea.
Ei auta avioehdotkaan sovitteluineen.
Laki sallii rahastuksen ja joillekin "viisaammille" ulkopuolisille suodaan kyseenalaista nautintoa esittämällä vakavia kysymyksiä.
On varmaan muitakin ja se juuri johtuu tuosta laista joka on tehty täysin tähän aikaan soveltumattomissa oloissa ja ennen sotia. Siis edelleen olen sitä mieltä että minkä ihmeen takia ei kukaan Suomen kansanedustajat sekä sosiaali ja terveysministeriö tee asialle mitään?!
Lasten kasvuolosuhteista on jo valtavasti näyttöä kun lapsia hoitaa ne "pyhät äidit" joilla on aivan sama uraputki ja vähän muukin putki päällä. (Lapset on suorastaan tasapainoisen kasvuympäristön ulkopuolella)
Onhan jokaisen tiedossa että, isiä huudetaan apuun hoitamaan ja TURVAAMAAN lasten tuki mutta äitien tahto on että lakia noudattaen he voivat halutessaan tehdä lapsesta isättömän milloin vaan ja vielä rahastaa isän samalla kertaa.
Avioliittolaki ei todellakaan tue lapsen etua eikä täten yhteiskunnalisen perustan eli lasten kasvuolosuhteiden turvallista pitkäkestoista kehitystä sekä vanhempien vastuuympäristöä kokonaisvaltaisesti.
Äitit jättää lasiaan kaduille, tuohoaa lapsiaan, itseään, tappaa miehiään, nykypäivänä kun ei ole kykyä ja voimia olla turvan antaja vaan turvattomuuden tuottaja.
Sitä on olleet miehetkin, ja ovat edelleen, mutta se itsekeskeisyys ja erilleen repiminen onkin se aiheuttaja.
Onhan nähty kun lapset otetaan väkivalloin pois äidiltä niin minkälaiesn "rumban" se saa aikaan?!? Kukaan ei ole aidosta ja vastuulliseti reagoinut kun ne viedään isältä jatkuvasti ja rakennetaan aivan älytöömiä kosmeettisia järjestelmiä etä,ex,luomu,tuki, hätä, kriisi, avo,uusio, ym perhekäsityksiä muka lapsen edun nimissä?!
Haloo ,,, systeemi on täysin naisten kriittisyyden ja systemaattisen kohtuuttomuuden tulos mutta mies (isät) ei uskalla) nousta tuomaan esille isän asemaa perheissä ja lasten kasvun tukijoina aidosti. Pehmoleima ym miesmyytti kulttuuria käyttää täten naiset hyväkseen ja rahastaa lastensa kustannuksella isät.
wsfwewwfewfeg5h43h42qnjj