Olen ajatellut vapaiden uskontosuuntien homokilteisyyden vaikutuksia vähemmistöjen Jumalasuhteeseen.
Luulen ettei riittävästi ole tietoa seurakunnissa kuinka vaikea yhteensovitettava yhtälö usko ja hoseksuaalisuus voi olla. Vaikka kieltäisit itsesi ja koettaisit elää puhtaasti silti usein sieltä saarnastuolista tulee tekstiä jolloin lyödään oikein olan takaa. Jos halutaan jotain pahuuden tekoa korostaa niin usein siinä mainitaan homous. Se satuttaa aina koska tietää ettei sisimmässään voi olla muuta kuin sitä. Siinä tavallaan lyötyä lyödään. Vaatii paljon ihmiseltä pysyä sellasessa seurakunnassa jossa ei voi asiastaan kertoa koska tietää ettei siihen avautumalla saa apua.
Olen sitä mieltä että jokaisen ihmisen on vain uskallettava etsiä se tie mikä kuljettavaksi on tarkoitettu. On tärkeää kulkea joskus myös vastavirtaan jos kokee sen oikeaksi. Olen huomannut itseni kohdalla että luoja on antanut minulle IHMISIÄ matkan varrelle joiden kanssa olen saanut turvallisesti mennä karikoissakin ja kaikki ei suinkaan ole olleet uskovia.
Minusta vapaiden suuntien pitäisi tehdä tässä asiassa parannus sillä Jumalan rakkus ja armo kuuluu kaikille ja Jumala johdattaa kaikkia hyvin yksilöllisesti joskus vaikeita polkuja pitkin mutta hän on luvannut viedä perille.
Luulen ettei riittävästi ole tietoa seurakunnissa kuinka vaikea yhteensovitettava yhtälö usko ja hoseksuaalisuus voi olla. Vaikka kieltäisit itsesi ja koettaisit elää puhtaasti silti usein sieltä saarnastuolista tulee tekstiä jolloin lyödään oikein olan takaa. Jos halutaan jotain pahuuden tekoa korostaa niin usein siinä mainitaan homous. Se satuttaa aina koska tietää ettei sisimmässään voi olla muuta kuin sitä. Siinä tavallaan lyötyä lyödään. Vaatii paljon ihmiseltä pysyä sellasessa seurakunnassa jossa ei voi asiastaan kertoa koska tietää ettei siihen avautumalla saa apua.
Olen sitä mieltä että jokaisen ihmisen on vain uskallettava etsiä se tie mikä kuljettavaksi on tarkoitettu. On tärkeää kulkea joskus myös vastavirtaan jos kokee sen oikeaksi. Olen huomannut itseni kohdalla että luoja on antanut minulle IHMISIÄ matkan varrelle joiden kanssa olen saanut turvallisesti mennä karikoissakin ja kaikki ei suinkaan ole olleet uskovia.
Minusta vapaiden suuntien pitäisi tehdä tässä asiassa parannus sillä Jumalan rakkus ja armo kuuluu kaikille ja Jumala johdattaa kaikkia hyvin yksilöllisesti joskus vaikeita polkuja pitkin mutta hän on luvannut viedä perille.
Vastaukset 9
Vanhimmat
En ole uskovainen, mutta huomaan, että yhteiskunnassa on muitakin ihmisryhmiä, joita ei hyväksytä kaikkialla tasavertaisina ihmisinä, kuten työttömät ja mielenterveysongelmaiset. Hekin ovat ihan tavallisia ihmisiä, heille kuuluu ihan sama ihmisarvo kuin muillekin, sillä kuka tahansa voi joutua työttömäksi tai sairastua mielenterveydenhäiriöön. Ei näitäkään itse valita. Silti jatkuvasti puhutaan ja kirjoitetaan, ettei heitä saisi olla ja heistä pitäisi päästä eroon. Moni ei halua seurustella työttömän kanssa ja vielä harvempi mielenterveysongelmaisen kanssa. Kaikki eivät saa hyväksyntää edes yksilötasolla. Tärkeintähän on, että hyväksyy itse itsensä, muuten elämästä tulee vaikeaa. Hyvähän se olisi, että tulisi vastaan edes joku, joka hyväksyisi minutkin sellaisena kuin minä olen. Mutta niitä ihmisiä ei ole. Minut tuomitaan joka paikassa, myös tällä palstalla. Minun mielipiteeni ovat niin toisenlaisia. Tuskin mikään kirkko hyväksyy ateistiakaan? Kuitenkin seksuaalinen suuntautuneisuus on vain osa ihmistä, mutta entä, kun ihminen tuomitaan kokonaisuudessaan? Että minäkään en ole mitään, en minkään arvoinen ihmisenä enkä naisenakaan! Lesboudesta viis... Minusta ei ole koskaan pidetty. Minä kyllä pidän naisista, mutta en niin paljoa kuitenkaan, että olisin valmis lesbosuhteeseen kenenkään kanssa. Tässä tulee raja vastaan! Mene puhumaan seurakuntasi työntekijöille asiastasi, heidän pitäisi kuunnella sinua ja ymmärtää. Sen verran kansalaisrohkeutta pitäisi ihmisestä löytyä. Voihan olla, että sinulle käy huonosti, mutta ainakin minä arvostan sitä, että ihminen osaa joskus myös toimia eikä mielipiteet jää aina pelkästään ajatusten tasolle. Sekin on hyvä, että kirjoitit tälle palstalle. Jos itse uskot asiaasi ja siihen, että Jumala rakastaa sinua joka tapauksessa, niin mikäs sinua estää. Senhän pitäisi antaa sinulle rohkeutta. Tosin voihan olla, että sinulle käy yhtä hullusti kuin minulle... No, minä olen mieluummin vaikka yksin, kuin tyhmänä toisten joukossa.
En tiedä, mitä tarkoitat vapailla uskontosuunnilla, olen itse asiassa eronnut kirkosta yli parikymmentä vuotta sitten protestina silloisille naispappeuden kielloille. Helluntailaisia ja vastaaviako? No, joka tapauksessa myös institutionalisoituneet vanhat kirkkokunnat lähes järestään syrjivät, jopa tuomitsevat homoseksuaalisuuden. Luterilainen kirkkokin.
Tiedän vuoren varmasti, että vuosien ja vuosikymmenten myötä asenteet muuttuvat noissakin piireissä, silti aina tulee olemaan marginaalisia "Paavalin synodeita", jotka löytävät raamatuistaan vain omaa ahdasmielisyyttään tukevat tuomiot, mutta eivät ymmärrystä elämän moninaisuutta kohtaan. Armoa ei anneta, vaikka olisimme kuinka kunnollisia ja vastuullisesti rakastavia. Mutta eipä niiltä kannata mitään armoa pyytääkään, paras pysyä erossa.
Olet päätynyt mielestäni oikeisiin johtopäätöksiin. Setan piirissä toimii kristillisiä ryhmiä, pidetään vespereitä ja messuja, on homo- ja lesbopappeja ja on heteropappeja, jotka näkevät meidätkin kristikansana, siunaavat rekisteröityjä pareja ja toimivat tasa-arvon puolesta. Uskonnälkäänsä voi saada ravintoa. Minäkin olen joskus osallistunut, hyvän seuran vuoksi.
Ítse ajattelen asian näin: Raamatun on kirjoittanut ihminen. Jumala on puhunut ihmiselle. Raamatussa on Jumalan sanaa, mutta myös ihmisen virheet ja ennakkoluulot. Useat Raamatun homovastaisuudet on kirjoittanut esim. paavali, joka luuli homoseksuaalisuuden olevan vain himoa. Noh, me tiedämme, ettei se ole. Ei paavali voinut tietää, eihän? Mutta jos Jumala tietää, mitä me ajattelemme ja tunnemme, eihän hän voi siitä rangaista, jos on sanomansa mukaan oikeudenmukainen? Sitäpaitsi jos me kaikki ollaan jo alkujaan syntisiä, mikä lisä on lesbous?
Raamattu on ihmisten - ja korostan, että tärkeiden ja mahtavien miesten - aikaansaannos, vaikka se tulkittaisiinkin Jumalan sanaksi. Sekä tekijät että tulkitsijat ovat ihmisiä.
Raamattua koottiin 3:n ensimmäisen vuosisadan ajan. Lukuisten ja kiivaiden eri suuntauksia edustavien kompromissien tuloksena kooste vahvistettiin muistaakseni 300-luvulla eräässä kirkolliskokouksessa (luullakseni, koulunkäynnistä on jo niin kauan).
Tuolloin, kuten nykyäänkin, omat käsityksensä saivat parhaiten esille voimakastahtoiset ja vaikutusvaltaiset miehet ja heidän eturyhmänsä. Silloiset kahinat ja henkiset valtavirtaukset näkyvät tietenkin teksteissä, muinainen lähdekritiikki ei edes voinut perustua tieteellisesti kestäville argumenteille, vaikka alkuperäistä ja oikeaa haettiinkin. Ja nämä miehet tulkitsivat vielä muinaisempien aikojen jumaluusoppineiden ja intomielisten saarnaajien ajatusmaailmaa ja etiikkaa.
Raamatun tulkinnassa on ollut ja esiintyy edelleen lukuisia suuntauksia fundamentalismista liberaaleihin ja kriittisiin näkemyksiin. Kaikki ovat mielestään oikeassa. Jos Raamattua olisi tulkittava kaikilta osin sananmukaisesti eikä aikaansa sidottuna ihmisten muotoilemana tuotteena, olisi pakko päätyä monia huolestuttavaan johtopäätökseen: Jumala on harvinaisen erehtyväinen ja tietämätön. Raamatussa on niin paljon paitsi keskenään ristiriidassa olevia kirjoituksia myös "tietoa", joka on väärää todennettujen historiallisten ja luonnontieteellisten faktojen kanssa.
Eli Raamattu on erehtyväisten ihmisten tuotos. Eivätkä ihmiset voi sanoa Jumalan puolesta, miten Jumala suhtautuu kaikkiin mahdollisiin asioihin, vaikkapa homoseksuaalisuuteen.
Tunnen useita uskovia, jotka lokeroivat ihmisiä uskoviin ja ei-uskoviin, joista jälkimmäiset tuomitaan huolimatta siitä, millaisia he ovat ihmisinä. Ottaen huomioon, että moni ns. uskova viettää 'huonompaa' elämää kuin moni uskomaton kanssasisarensa ja voi olla muutenkin itsekkäämpi, suvaisemattomampi, ahneempi, TUOMITSEVAMPI ym. EN voi ymmärtää tätä. Tuomitsemiselle ei ole mitään perusteita.
Voihan se niinkin olla, että raamattu on oikeassa ja homoseksuaalisuus on synti josta palkkana on synnin palkka - helvetti.
MUTTA, olen aikoja sitten tullut siihen tulokseen, että jos näin on, tunnustan syyllisyyteni ja menen sitten sinne "kuumaan paikkaan" - olenpahan ainakin elänyt(itselleni) rehellisen ja onnellisen/antoisan/rikkaan LESBOelämän!
Jos sinä tunnustat syyllisyytesi, sinä saat syntisi anteeksi, ja sinä pääset taivaaseen, etkä joudu helvettiin.
Ei ole kuumaa paikkaa, eikä homoseksuaalisuus ole synti.
Sanon tämän epäröimättä, sillä olen tutkinut uskon asioita niin monta vuotta, että totuus on minulle paljastunut.
Kiitos kommenteista!
Juu täytyy myöntää heti alkuunsa etten ole koskaan lukenut raamattua, kirkostakin erosin jo useita vuosia sitten.
En nimittäin tarvitse kirkkoa mihinkään, mulla on ihan oma suhde tohon yläkerran ukkoon/akkaan.
Rukoukseen uskon ihan kybällä ja se toimii: yksinäisenä teininä maaseudulla rukoilin JOKA ILTA "rakas jumala anna mulle nainen, ei haittaa vaikka hän olisi 80-vuotias, niin otan hänet..."
Juu ja naisia on sittemmin (19v. eteenpäin ) riittänyt!!! Että kiitosta vaan!!!
Ymmärrän kyllä tämän keskustelun aloittajaa että hän haluaisi seurakunnaltaan jonkinlaista hyväksyntää, mutta sieltä sitä on kyllä useimmiten turha hakea. Itse en moista "heidän" taholtaan kaipaa, enkä tosiaan tarvitse kirkkoa/pappeja/jne mihinkään!
ENKÄ YMMÄRRÄ KUKA HEILLE ON TUOMIOVALLAN TÄNNE MAAN PÄÄLLE ANTANUT??? = ei kukaan eikä mikään!