Moi... voisko joku kertoo et miten mä voisin puhuu mun äidin ja sen poikaystävän päät ympäri... mä haluun kissan tai vaikka hamsterin ja ne sanoo koko ajan vaan EI! Miten mä voisin selittää niille et mä hoitaisin sitä vaikka yölläkin ja jos se olis vaikka koira tai kissa josta lähtee karvoja nii mä voisin vaikka imuroida joka päivä! Miten te saitte lemmikit pitikö teijän selittää koko ajan äidille ja isälle et haluutte vai halusko ne itekin...?? Help! =(
Auttakaa!=(
epätoivoinen
5331
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meijän äiskä ja iskä halus itekki lemmikeitä joten sain 6 vuotiaana oman koiran synttärilahjaksi. Kissa me otettiin meijän tädiltä ku sille yhelle ei löydetty kotia ja se ois jouduttu tappaan. Gerbiilit sain tässä aika vasta ku äiskä vaa tuli yks päivä et pitäskö meijän ottaa toinen koira, mut sit huomattiin että meijän koira ei tulis toimeen toisen koiran kans ja suutuin niille, nii sit ne sano et no otetaan marsu, mut ku käytiin eläinkaupas ihastuin gerbiileihin joten otettiin ne. Tiesin muutenki jo gerbiileistä aika paljo koska olin hoitanu monesti mun kaverin gerbiileitä ja lukenu kirjojaki. En sit tiiä miten sää saisit jonku eläimen.. kysy niiltä syytä että miks se ei käy, muuta neuvoo en osaa antaa... :(
Tutun kuuloinen tilanne.
Tosin mä en saanut koskaan tahtoani läpi, mutta nyt, kun asun omillani niin olen hankkinut koiran, neljä kissaa, kaksi undulaattia ja pakko on ollut vanhempienikin nyt muutaman vuoden kuluessa myöntää, että olen 100% sitoutunut niihin, vaikka silloin kun olin nuori ja asun kotona vanhempani luulivat sitä hetken päähän pistoksi ja pelkäsivät varmaan, että lemmikki jäisi heidän vastuulleen lopulta.
Ellet saa lemmikkiä nyt, niin ehkä sitten, kun muutat omillesi.
Sulla on kuule pitkä pitkä elämä edessä jolloin voit hankkia vaik mitä kun saat oman asunnon...ja sit ei tartte kysyy äitiltä ja isiltä lupaa=)
tuli kissa ihan automaattisesti muutti itsestään meille ja siitä se sitten lähtikin. jos sä asut kerrostalossa ni ei kannata hankkia kissaa mielummin hamsteri tai marsu, mutta jos sä asut omakotitalossa ni kissa ois kyl iha hyvä mut inise sitä kuitenkin ei kissa tee mitään pahaa sisällä eikä ulkona paitsi se voi repii huonekaluja jos ei sitäkään. tai sano sun äidilles et sä voit itte käydä ostaa sen kissan omilla rahoillas jos sul on rahaa.
neuvot. Ensinnäkin kissan voi hyvin ottaaa kerrostaloon, sillä varsinkin pentu sopeutuu sisäkissaksi, kun ei osaa muuta kaivatakaan. Kissaa ei kannata ulos vapaaksi päästää. Siitä on ollut paljon juttua ja ihan kissan turvallisuuden kannalta on järkevintä ulkoiluttaa sitä vain valvotusti.
Kissan ottaminen ei ole mikään pieni asia eikä todellakaan yhden päätettävissä. Kissa voi viettää pitkän elämän ja siitä tulee ottaa vastuuta. Jos vanhempasi eivät ole innostuneita kissaa hankkimaan, sillä hyvä. Kissa nimittäin usein jää vanhempien hoidettavaksi.
Minusta suurta järkevyyttä osoitte se, kun sukulaispojan äiti ehdotti koiran hankintaa, mutta tämän 10-vuotias poika taas oli vastaan, sillä poika selvästi tajusi, että koirasta on jonkin verran vaivaa ja siitä tulee ottaa vastuuta. Poika tiesi, että vastuu jäisi äidille eikä hän jaksaisi eläintä loppujen lopuksi hoitaa. usein tämä on toisin päin - lapsesta on mukavaa saada eläin jota paijata, mutta lapsi on liian nuori ottamaan eläimestä vastuuta ja vastuu jää siis vanhemmille.