eli asia on tämä.minulla on tyttö kani joka on 1½v ja tosi kiltti neiti onkin.olen aina tiennyt kanien olevan laumaeläimiä yms ja olen pohtinut paljon sitä että kanini on yksin vain minä seuranaan.nyt mietinkin on järkeä ostaa tai vastaanottaa toista kania.sillä jos he eivät sopeudu toisiinsa en voi pitää tätä uutta kania ja se joutuisi taas uuteen kotiin(keinolla millä hyvänsä etsisin sille kyllä uuden kodin vaikka joutuisin itse maksamaan)!!!en siis ole hankkimassa mitään kesäkania omalle kanilleni seuraksi.
itse käyn päivät lukiota ja se vie aikaa illallakin samoin harrastukseni.kanini kyllä saa juoksennellä päivittäin huoneessani joka on tilava ja täynnä kaikki mukavia koloja ja piilopaikkoja.sekä v-loppuisin se saa juoksennella koko asunnossa kun ei ole niin paljon ihmisiä ja jalkoja joiden alle voi jäädä.
kesäisin vien hänet aina mökillemme jossa on rakennettu ulkohäkki ja sisälle ISO häkki...
kotonamme häkki on 60cm korkea 50cm leveä ja 120cm pitkä.kanini on sekarotunen mutta se on jo lopettanut kasvamisen eli jäi noin 2kiloiseksi.ei siis mikään jättiläinen.
kanini ei ole mielestäni onneton.en siis siksi hankkisi toista.voi olla että tämä on minun omaa "vauvakuumettani" näin keväästä.kanini hyppii "onnenhyppyjä"useasti yms..vaikuttaa tosi hilpeän oloiselta.varsinkin nyt kun on päässyt ulos tallustelemaan.
kaipaisin vain mielipiteitä teiltä järkeviltä ja tietäviltä ihmisiltä.onko tässä ideassa mitään järkeä?ja ketokaa mitkä asiat "kusee".. KIITOS =)
itse käyn päivät lukiota ja se vie aikaa illallakin samoin harrastukseni.kanini kyllä saa juoksennellä päivittäin huoneessani joka on tilava ja täynnä kaikki mukavia koloja ja piilopaikkoja.sekä v-loppuisin se saa juoksennella koko asunnossa kun ei ole niin paljon ihmisiä ja jalkoja joiden alle voi jäädä.
kesäisin vien hänet aina mökillemme jossa on rakennettu ulkohäkki ja sisälle ISO häkki...
kotonamme häkki on 60cm korkea 50cm leveä ja 120cm pitkä.kanini on sekarotunen mutta se on jo lopettanut kasvamisen eli jäi noin 2kiloiseksi.ei siis mikään jättiläinen.
kanini ei ole mielestäni onneton.en siis siksi hankkisi toista.voi olla että tämä on minun omaa "vauvakuumettani" näin keväästä.kanini hyppii "onnenhyppyjä"useasti yms..vaikuttaa tosi hilpeän oloiselta.varsinkin nyt kun on päässyt ulos tallustelemaan.
kaipaisin vain mielipiteitä teiltä järkeviltä ja tietäviltä ihmisiltä.onko tässä ideassa mitään järkeä?ja ketokaa mitkä asiat "kusee".. KIITOS =)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minullakin juuri samanlainen tilanne :) Kanini tuntuu onnelliselta, joten en ole ostanut kaveria sille, mutta harkinnut olen monet kerrat.. Ja käyny jopa katselemassa eläinkaupasta muita kaneja, mutten ole uskaltanut ostaa. Pelkään, että jos ne eivät tulekaan toimeen keskenään, enkä haluaisi luopua kummastakaan (kiinnyn niin herkästi..) ja joutuisin ostamaan toisen ison häkin muut tarvikkeet. Eli minäkin odottelen täällä innokkaasti vastauksia! :)
Mullakin oli sama tilanne n.vuosi sitten, ja päätin ostaa ekalle kanileni kaverin. Totutin niitä pikkuhiljaa, mm.pitämällä niiden häkkejä lähekkäin ja antamalla niiden juosta kanilassa vuorotellen. Sitten pistin ne pieneen huoneeseen, jossa kumpikaan ei ollut ennen ollut (ei siis ollut kummankaan reviiriä), ja pistin lattialle paljon herkkuja. Toinen keskittyikin vaan syömiseen;), mutta toinen haastoi riitaa ja ne kinasteli hiukan, kunnes arvojärjestys oli selvitetty. Alussa, kun pidin niitä hetken vapaana, ne tappelivat. Kanit kuulemma tottuvat n.viikon kinaamisen jälkeen toisiinsa. Ne ovat niin seurallisia, että joskus ne on kavereita heti alkuunsa:) Ei kuitenkaan heti kannata luovuttaa jos ne ajaa toisiaan takaa, erotat ne vaan ja koitat seuraavana päivänä uudestaan!:) Mun pupuista tuli ainakin parhaat kaverit, ja aluksi auttoi, kun niillä oli paljon tilaa, ettei koko ajan tarvinnu toisen naamaa katella;) Toivottavasti tä auttoi, oon siis ehdottomasti sitä mieltä, että kaveri vaan, ne on niin seurankipeitä:) Tietty täytyy hankkia "sopiva" pari, ei leikkaamattomia tyttöä ja poikaa;)
Mulla on muuten myytävänä 2 ihanaa puppenpoikasta, just tän mun toisen kanin vauvat. Ne on nyt luovutusikäisiä, vaaleanruskeita hermeliinin-ja hollanninkanin sekotuksia, eli niistä ei kasva niin isoja. Ne asuvat nyt täällä Mynämäessä (Turun lähellä). Olis ihanaa, jos ne sais semmosen kodin, jossa niitä odottaa kanikaveri:) Ja jos ne eivät tule toimeen, niin mä mielelläni otan sen takaisin, ja etsin uuden kodin. Soittakaa ihmeessä, jos haluatte tietää lisää, mun numero on 0407407390.
kuulostaa lupaavalta.itsekkin olen pohtinut että jos kanit kerta ovat seuraeläimiä ja tunnettuja laumaeläimiä niin ei pitäisi olla ylitsevaikeata totuttaa pupsuni uuteen kaveriin?!
tätä täytyy vielä hiukan sumplia.valitettavasti itse asun jkl:ssä joten sinun poikasesi on hiukkasen liian kaukana?!
minulla vaan ei ole ikäväkyllä toista häkkiä mutta ajattelin että laitan jonkun välijutun häkin väliin.tosin eka pitänee siivota häkki niin hyvin ettei siinä ole enään mitään hajuja.tai sit voin kysellä ystäviltäni jos heillä olisi lainata häkkiä.
typsyni on leikkaamaton ja ainut minkä otan on toinen tyttö.koska en halua viedä poikaa leikkaukseen.
Kyllähän se kannattaisi ottaa kaveri... Kanille paras kaveri on kuitenkin lajitoverinsa eli kani. Pitää vain totuttaa niitä toisiinsa varovasti eikä saa luovuttaa!
Mulla ois myynnissä yks vähän päälle 8vk kanin poikanen... Madagaskarin värinen, naaras joka on sekarotunen. Se ei kasva todellakaan kovin isoksi vaan jää ehkä normaali kokoseksi tai pienikokoseksi... Veljeni opiiskelee jkl:ssä, mutta me asumme aika kaukana... Jos olisi kani kiinnostanut niin olisi voinut veljeni sinne tulleessaan varmaan tuoda, mutta oisihan se kanille ollut aika rankkaa matkustaa niin pitkä matka...
Meidän ranskanluppa Rudolf oli 1½ vuotias, kun saimme hänelle kaveriksi hänen siskonsa Reginan.Viikon ajan he olivat kuin parhaimmat kaverukset kunnes he alkoivat tappelemaan, ja jouduimme pitämään heidät erillään. Välillä yritimme taas tutustuttaa heitä toisiinsa, mutta tappelut jatkuivat. Ongelmana meillä vielä oli sekin, ettei meillä ollut kuin yksi häkki, sillä lähtöajatuksena oli se, ettei kanien tarvitsi paljon häkissä majailla, vaan olla vapaina koko päivät. No, meidän ongelma ratkesi parin kuukauden päästä Reginan tulosta, kun Rudolf yllättäen kuoli (yksittäisen sairauden johdosta) ja Regina sai koko kämpän itselleen. Päätimme, ettemme ota hänelle kaveria enää siinä iässä, vaan antaa hänen nauttia asunnon yksin valtaamisesta.