Nina ja Mangen seikkailu osa 11

Squirtle kirjoitti:

taas pitkän tauon jälkeen...pyydän vielä
anteeksi, että edellisessä Ninan kirjoitelmassa
luki illalla, siinä oli siis tarkoitus lukea
päivällä, ja nyt ilta-osa:


illalla:
voi jummi!

Minä ja Mia olemme hoitaneet Pokemoneja koko
päivän! Täällä on valtavasti Pokemoneja hoidossa!
"Onko täällä aina näin paljon väkeä?" minä
kysyin ihmeissäni Mialta, kun Mia oli esitellyt
minulle talon ja kurkistin ikkunasta sisäpihalle.
"Ei toki, mutta nyt on ruuhka aika. Ihmiset
ympäri maata matkustavat tänne osallistuakseen
huomenna kerran kuussa järjestettävään
ötökänpyydystys-kilpailuun!" Mia selitti.
"Ohoh, wau..."
"Missä se öh - poikaystäväsi on?" Mia kysyi.
"Ai...Rob vai? Ei hän ole minun poikaystäväni!
Hän jäi ulos etsiskelemään uusia Pokemoneja ja
mutisi sitten menevänsä Pokemon Centeriin..."
minä tunsin lehahtavani punaiseksi.
"Nina, minkä värinen on paloauto!? Ai ei ole
sinun poikaystäväsi?" Mia kiusoitteli.
"Ei."
Mia iski silmää, mutta juttu jäi siihen.
Me Mian kanssa astuimme sisäpihalle, mikä oli
täynnä Pokemoneja.
"Ooh!"
"Sanopa muuta..."
"Mitä noista me hoidamme?"
"Kaikkia, osittain", Mia kertoi. "Sinä voit
aloittaa näistä kahdesta Vulpixista. Ne pitäisi
harjata", Mia osoitti kahta Vulpixia, jotka
telmivät hieman kauempana.
"Näitkö sen ison kaapin, joka oli sisällä?
Sieltä löytyvät kaikki hoitoaineet ja harjat",
Mia neuvoi.
"Juuh..."
"No, minä tulen kohta katsomaan, miten sujuu",
Mia hymyili. Hän kääntyi kannoillaan ja katosi
sisälle taloon.
Apua, minä en ollut ikinä ennen tehnyt mitään
tällaista... Hoitanut vieraiden ihmisten vieraita
Pokemoneja! Mitä jos ne eivät pidä minusta? Äh,
Nina! Minä komensin itseäni. Mistä sinä voit
tietää, jos et ota selvää! Ja itsevarmuutta!
Pelko pois, ne aistivat, jos pelkäät! Minä taoin
rohkeutta kivikovaan kallooni.
Hieman itsevarmemmin minä lähestyin Vulpixeja.
"Hei...ööö...pikkuiset!" minä huudahdin
tekopirteästi. "Tulkaas tänne, niin harjataan
teidät!" minä kutsuin etsien katseellani
rauhallista paikkaa, missä voisin harjata ne.
Vulpixit kääntyivät katsomaan minua
uteliaina. "Noin, tulkaa vaan!" minä kuitsuin.
"Niiden nimet ovat Flame ja Pixie, anteeksi
että unohdin kertoa, tässä on niiden
hoitolaatikko, minkä omistajat antoivat mukaan",
Mia sanoi ja tyrkkäsi isomman puoleisen laatikon
syliini. Sitten hän taas katosi jonnekin.
"Vai niin, no, tule tänne Flame!" minä yritin
uudelleen. Istuuduin maahan ja kutsuin uudelleen.
Flame ja Pixie tassuttelivat sirosti lähemmäs.
Tarjosin niille kättäni haisteltavaksi. Flame
(tai ainakin luulen sen olleen Flame) nuolaisi
sitä.
"Kiltti tyttö", minä sanoin ja nostin sen
syliini. Noin, ensimmäinen vaihe, tutustu
Pokemoniin ja saa se luottamaan itseesi edes
hiukan, valmis.
Silitin Flamen turkkia ja aloin tutkia
hoitolaatikon sisältöä. Päällimmäisenä lojui
lappunen. Otin sen käteeni ja luin:

HARJAA ENSIN IRTOKARVA POIS SUALLA,
SELVITÄ TAKUT KAMMALLA, HARJAA TURK-
KI KIILTÄVÄKSI HARJALLA JA SUKAA VIE-
LÄ LOPUKSI HARJAUKSESSA IRRONNEET KAR-
VAT.
SELVITÄ OTSAKIHAROIDEN TAKUT HARJALLA,
KIHARRA KIHARTIMELLA.
MUISTA HARJATA HÄNTÄ HYVIN, HÄNTÄÄ EI
TARVITSE KIHARTAA, SE KIHARTUU ITSES-
TÄÄN JUURI SOPIVASTI.
MUISTA ANTAA VITAMIINIT RUUAN YHTEYDES-
SÄ, KELLO 11.30 JA 17.00. EI HERKKUPALO-
JA TAI MITÄÄN MUUTAKAAN RUOKIEN VÄLISSÄ.
ANNA PIXIELLE KAIKEN VARALTA HIEMAN
PUOLTA PURKKIA ENEMMÄN RUOKAA. JOS ET
OLE NIIDEN KANSSA KOKO AJAN, MUISTA TAR-
KASTAA TILANNE AINA PUOLEN TUNNIN VÄ-
LEIN. JOS JOKIN MENEE PIELEEN, ON LAA-
TIKOSSA KIPULÄÄKKEITÄ.

No huhhuh, minä ajattelin. Kaiken varalta?
Tarkastaa? Kipulääkettä? Minä kummastelin. Johan
oli outoa.
Minä aloin kuitenkin tehdä työtä käskettyä,
harjata Vulpixeja. Kun sain homman valmiiksi
huomasin, että kello oli jo varttia vaille
kaksitoista, ruokinnan aika! Pitikö Flamelle
siis antaa vain puoli purkkia ruokaa? Niin minä
ainakin tein. Sekotin vitamiinit ruoka-annoksiin
ja toivoin, että juuri Pixie söi sen, missä oli
enemmän ruokaa.
"Hyvä tytöt", minä taputtelin niitä, kun ne
olivat syöneet.
"Flame on poika!" Mia tirskahti takanani. "Voit
viedä ne nyt tuonne aitaukseen, siellä niillä on
rauhaisampaa", Mia osoitti hieman kauempana
näkyviä aitauksia.
Minä kerroin Mialle oudosta hoito-ohjeesta ja
Mia alkoi taas tirskua. "Omistajat ovat tuoneet
Vulpixit tänne siksi, että haluavat niiden saavan
munan! Flame on poika ja Pixie tyttö!" Mia
selitti.
Minä tunsin itseni tosi tietämättömäksi.
Mutisin jotain ja lähdin aitauksia kohti Vulpixit
kintereilläni.
Kun Vulpixit olivat aitauksessaan, ei minun
tarvinnut hoitaa niitä. Keskityin Vulpix-
tarkastusten välillä aina johonkin muuhun,
lähinnä viskomaan rengasta innokkaalla
Goldeenille, joka haki sen aina lammen pohjasta
ja toi takaisin minulle.
Kun olin viiden aikaan menossa tekemään
tarkastusta Vulpixeille ja samalla ruokkimaan
niitä, tuli Flame iloisesti häntäänsä (tai
pikemminkin häntiään) heiluttaen luokseni. Se oli
tohkeissaan. Huomasin Pixien aitauksen perällä
kerälle käpertyneenä. Kun astelin sen luo
iloisesti pomppiva Flame vanavedessäni, huomasin,
se nousi seisomaan. Sen alta paljastui --- muna!!!
Aika pieni ruskehtava muna! Pixie nuolaisi munaa
ylpeänä.
Ruokittuani Vulpixit ryntäsin innoissani
etsimään Miaa. Löysin Mian toisesta aitauksesta
polvilleen kyykistyneenä. Hetken päästä hän
kohotti voiton riemuisen katseensa ja huomasi
minut.
"Miten Vulpixien kanssa menee Nina? Tämä muna
alkoi kuoriutua jo ennen aikojaan! Tule katsomaan
miten söpö munasta tullut pikkuinen on!"
"Oih!" Maassa röhnötti pieni Cubone.
"Eikö olekin suloinen!?" Mia huudahti.
"On! Mutta Vulpixit ovat saaneet munan!" minä
kerroin innoissani.
"Ovatko? Vau! Sinun täytyy pitää varasi, jos
muna alkaa kuoriutua ennen kuin omistajat hekevat
sen, on jonkun parasta olla paikalla! Tuskin
mikään menee pieleen, mutta joskus Pokemonilla on
vaikeuksia rikkoa muna kuorta. Kun Pokemon
yrittää kuoriutua, se tarkoittaa, että se on
ottanut keuhkonsa käyttöön ja tarvitsee ilmaa,
jos se ei saa kuorta rikki, se voi tukehtua." Mia
totesi.
Minä lähdin taas viskomaan Goldeenille rengasta.

"Ninaaaa!" minä kuulin Mian mummon huhuikevan
juuri, kun Goldeen oli ojentanut renkaan taas
minulle.
Heitin renkaan ja juoksin talon ovelle
kysymään, mitä asiaa mummolla oli.
"Sinun poikaystäväsi tuli!" hän hykerteli.
En jaksanut korjata vaan juoksin sisälle.
"Hei Nina!" Rob hymyili.
"Hei!"
"Minulla on sinulle uutisia! Sain kirjeen,
missä ilmoitettiin Pokemon-valokuvaus
kilpailusta! Se järjestetään Kantossa. Minun on
lähdettävä heti huomenna. Olen ostanut junaliput!"
"Mutta enhän minä voi lähteä! Minun on
kerättävä 8 arvomerkkiä!" minä huudahdin.
"Tiedän, minulla onkin vain yksi lippu...Tulen
muutaman viikon päästä takaisin!" Robbie sanoi.
"Mu..."
"Tämä on mahtavaa Nina!" Rob hehkutti.
"Jaa", minä sanoin luonteettomasti. Käännyin
kannoillani ja juoksin takaisin Vulpixien
aitaukselle. Läpimätä jätkä! Lähtee nyt tuolla
tavalla...Äh! Kyllä minä pärjään hyvin, vaikkei
tulisi takaisin ollenkaan! Minä kihisin kiukusta.
Mutta Vupixien aitauksen portilla kiukku taas
laantui, sillä siellä oli toinen muna! Montakohan
munaa vielä tulee?
Olen jo melkein unohtanut Robin. Istun
Vulpixien aitauksessa kirjoittamassa. Minun on
vahdittava munia yön yli täällä. Tai minä haluan,
kyllä Mia ainakin yritti suostutella minua taloon
yöksi. Ei, minun on parempi olla nyt yksin ja
sitä paitsi en halua että poikasille käy mitään,
ne ovat minun vastuullani.
Yövuoro kutsuu....moimoi....

JATKUU...

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä