...koska sitä ei voi opettaa, toisin kuin kieliä tai vaikkapa matematiikkaa. Näin minulle kertoi eräs vanhempi yläkoulun ja lukion opettaja. Lisäsi vielä, että luokanopettajille piti sen vuoksi tehdä koulutussuunnitelmaan kasvatustiedettä laudaturiin asti, että saataisiin luokanopeillekin maisterin tutkinto. Se kyllä varmasti pitääkin paikkansa, mutta että kasvatustieteet olisivat täysin turhia...
Kasvatustiede kuulemma turhaa...
ope parin vuoden kuluttua
91034
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
jotka opettavat tietoa, eivätkä kasvata !!!
Insinöörikin opettaa, eikä tarvi kasvatustieteitä!!!
Ainneopettaja koulutuksesta voisi poistaa moiset
typeryydet ja aineen tohtoreita tilalle.
Tulisi yläkoulun puolellekin rauha, kun oppilaiden ongelmia ei tarvi sekoittaa millään kasvatustieteellä.
vielä paljon sen tiedon jaon ohessa kasvatetaan. Kun se opettajan työ kaikilla kouluasteilla olisikin pelkkää opettamista, mutta niin ei ole, kasvattamaan joutuu vielä jopa keskiasteellakin.
Minulla on kokemusta sekä ala- että yläkoulusta. Jos kasvatuksesta luovuttaisiin yläkoulussa, tuloksena olisi katastrofi. Mutta ehkä joku ajattelee, että osaa kasvattaa ilman kasvatustieteitäkin? En tiedä, itse olen ollut positiivisesti yllättynyt kasvatustieteistä. Minäkin olen nimittäin aikanaan pitänyt kasvatustieteitä vähän huuhaana, mutta nyt, kun tiedän, mistä on kysymys, olen eri mieltä. Kasvatustieteiden opiskelusta on ollut minulle hyötyä sekä opettajan työssä että yksityiselämässä.
minusta persoonallisuuskysymys. Se on yksi taito siinä missä moni muukin taito. Toisilla sitä on, toisilla ei, toisille auttaa koulutus, toisille ei sekään. Ehkä siihen vaikutta jonkin verran kodissa saatu kasvatus. Nykyään sitä niin paljon perään kuulutetaan vanhemmilta. Ehkä jos itse on saanut kunnon kasvatuksen, osaa sitä vaatiakin ja osaa niitä keinoja siihen. Myöskin siihen auttaa kyky tulla hyvin toimeen lasten ja nuorten kanssa, ymmärtää heitä, mutta ei liikaa. Pitää pystyä olemaan aikuinen.
No kokemukseni perusteella, kun ensin on tehnyt opettajan työtä päätoimisesti ja sitten tekee opettajan pedagogiset, niin kyllä ne siinä vaiheessa on lähes yhtä tyhjän kanssa. Ne asiat on suurimmalta osin jo käytännössä koettu ja opittu.
kuin kasvatustiede. Edellisen kirjoittajan viestissä menevät sekaisin arkipäiväinen merkitys sanalle kasvatus kasvatustieteen kanssa. Kannattaisikohan sinun vielä vähän kurkata niitä kasvatustieteen oppikirjoja? Ehkä sinulta jäi jotain sittenkin oppimatta?
kasvatustiede, mutta sillä tieteellä ei ketään kasvateta, vaan taidolla. Tiede on teoreettista tietoa, taito sitä, että osaa soveltaa tietoa käytäntöön.
Tuo kasvatustieteen huuhaaksi väittäminen on lähinnä opettajien pedagogiset tehneiden aineenopettajien halua pönkittää omaa egoaan.
Ainahan tällaista vääntöä on; mikä laitos on tiedekunnan sisällä heikoin, mikä tiedekunta on yliopistossa heikoin, mikä yliopisto on heikoin jne.
Teknillisten alojen edustajien mukaan kaikki humanistiset tieteet ovat huuhaata, ja jos tuohon vääntöön jaksaisi lähteä mukaan, taitaisi luokan- ja aineenopet olla pitkälti samassa veneessä.
On Suomessakin monia monia ihmisiä, joiden mielestä kaikki yliopistot ovat huuhaata. :D
Kyllä minäkin voin keskustella vaikkapa etnomusikologin koulutuksen tarpeellisuudesta tms, mutta sen vaativuudesta en voi mennä mitään sanomaan, koska en ole sitä opiskellut.
Olen kuullut, että aineenopettajille pikaisesti järjestetyt pedagogiset ovat usein huonompitasoisia kuin pääaineopiskelijoiden kasvatustieteen tunnit. Tosin nykyään on paljon aineenopettajien suoravalintakoulutuksia, joissa kasvatustiede kulkee mukana alusta asti, ja heidän kokemuksensa kasvatustieteestä ovat erittäin hyvät.
kasvatustiede tuo kokonaisvaltaista syvyyttä ymmärtää ja nähdä asioita.
Aineopet ovat toisinaan hiukan rajoittuneita ajatuksiltaan ja näkemyksiltään, liikkuvat lähinnä aineenhallinnan tasolla ja usein jää tietty kokonaisuus näkemättä.
En ole vielä kasvatustieteen maisteri, mutta jo avoimen yliopiston perusopinnoista on ollut hyötyä arvostellessani ammatillisen koulutuksen opettajiani. Osalla on behavioristinen, osalla konstruktiivinen opetus ja arviointi.
Kasvatustiedettä voi opettaa yliopistoissa, mikä tiedetään sanomattakin. Luokanopettajien koulutussuunnitelmaan en puutu, sillä aion ammatillisen koulutuksen erityisopettajaksi.