Mä en tiiä tuunko ikinä uskaltaan kertoo kellekkään pojalle, että pidän hänestä. Musta tuntuu aina, että jos se ei ookkaan kiinnostunu musta, se kertoo kaikille kavereilleen, että olen moista kysynyt.. ja sitte kohta siitä tietää kaikki ja saa hävetä silmät päästä!
Onko kellekkään käyny noin?
Oon nyt 15v. enkä oo koskaan seurustellu, eikä mulla oo ees poikia koskaan ollu vaan kavereina...
Tuunkohan mä koskaan saamaan seurusteleen, kun en uskalla kysyä, enkä osaa ees flirttailla, että voisin saada pojan huomion.. :(
Oon 3 vuotta tykänny yhdestä pojasta. Mä en tunne sitä ollenkaan, en oo koskaan ees puhunu sen kaa jne... Enkä tiiä miten voisin saada siitä kaverin, tai ehkä joskus jotain enemmänkin..?
Eikö ois hieman läpinäkyvää mennä vaan yhtäkkiä, ku kadulla kävelee vastaan mennä puhuun "joo moi, ollaanko kavereita?"... heh heh!
Onko kellekkään käyny noin?
Oon nyt 15v. enkä oo koskaan seurustellu, eikä mulla oo ees poikia koskaan ollu vaan kavereina...
Tuunkohan mä koskaan saamaan seurusteleen, kun en uskalla kysyä, enkä osaa ees flirttailla, että voisin saada pojan huomion.. :(
Oon 3 vuotta tykänny yhdestä pojasta. Mä en tunne sitä ollenkaan, en oo koskaan ees puhunu sen kaa jne... Enkä tiiä miten voisin saada siitä kaverin, tai ehkä joskus jotain enemmänkin..?
Eikö ois hieman läpinäkyvää mennä vaan yhtäkkiä, ku kadulla kävelee vastaan mennä puhuun "joo moi, ollaanko kavereita?"... heh heh!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minun kohdallani jokainen kerta on puhuttu paskaa jälkeenpäin, vieläkin vaikka ihastuksesta on jo vuosi. En ymmärrä mitä huvittavaa siinä on, olenko niin kamala niin asialle voi nauraa.
Tarkoitus ei kuitenkaan ole sinua masentaa, kerroin vain totuuden. Ja olet "vasta" 15v, sinuna ei kannattaisi vielä murehtia seurusteluasioita :) et todellakaan ole mitenkään outo jos et ole vielä seurustellut, päinvastoin, se on ihan normaalia.
Olen todella ujo tutustumaan toisiin ihmisiin. 15v poika olen. Minulla ei ole ikinä ollut minkäänlaista seurustelusuhdetta, vaikka joskus on minua komeaksikin kehuttu. Olen vaan niin ujo tutustumaan ihmisiin ja jotenkin oletetaan että poika tekisi aloitteen. Muttapa en osaa sitä aloitetta tehdä kun sydän jyskyttää ja huippaa jo ajatuskin. En silti pidä tätä sairaana koska tiedän tämän ongelman olevan yleinen. Nokkeluuksilla ei ainakaan voiteta kuin keinottelijan maine, sen olen huomannut. Kavereina minulla on tyttöjä usempiakin, siis semmoisia jotka vuodattavat kaiken minulle mutta eivät selvvästikään halua mitään enempää kuin kaverisuhteen. Luulen että se pitkän päälle tekee minut hulluksi! No, Tsemppiä sulle pojan löytämiseen, voin varoittaa, jo yläasteilla on pillun perässä juoksijoita, eli pidä varasi.
Olin kuule ihan samanlainen 15-vuotiaana. En osannut puhua pojille ja olin varma, etten tulisi koskaan seurustelemaan, koska en uskaltaisi mennä kenellekään edes puhumaan. No, 16-vuotiaana sitten huomasin saaneeni kavereita, jotka olivat poikia. En yhäkään ollut koskaan seurustellut, ja olin varma, etten koskaan seurustelisikaan, koska ei minusta kukaan kuitenkaan kiiinnostuisi.
Nyt 17-vuotiaana minuun on yhtäaikaisesti ihastunut useampi poika - enkä ole mitenkään kaunis enkä muutenkaan erityinen tyttö - ja olenpas niitä aloitteitakin uskaltanut tehdä. Nyt sitten on ensimmäinen poikaystävä kainalossa. Eli hei, ei tuossa iässä kannata huolestua, eikä vielä myöhemminkään. Usein näissä asioissa käy sellainen lumivyöryefekti - ensin ei ole mitään, mutta sitten alkaakin yhtäkkiä tapahtua ja kunnolla. Kyllä se siitä. 15-vuotiaana olo saattaa tuntua niin vanhalta, mutta kyllä sitten lukiossa/ammattikoulussa huomaat, että 15-vuotiaalla (ja vanhemmallakin) on yllin kyllin aikaa muodostaa seurustelusuhteita. Ei kannata turhaan hätääntyä.