Venäläisessä shakkilaudassani
ruudut ovat ruskeita ja mustia.
Nappulat kolisevat puisen,
linkkuun kääntyvän laudan sisällä.
Ääni on kuin epätoivoisen vangin koputus,
joka tahtoo ulos pienestä sellistään.
Laudan sulkee lenksuva linkku,
se ei pysy kunnolla kiinni,
vaan lopsahtaa auki omia aikojaan,
heiluu puolelta toiselle,
päästäen pienen surkean vingahduksen,
ohittaessaan kohdan, jossa sen kuuluisi pysähtyä.
Kun lauta on avoinna pöydällä ja nappulat
odottavat kiihtyneinä pääsyä oikeille
paikoilleen, voisi hiljaisuutta leikata
kultaisella paperiveitsellä,
mustat ja ruskeat nappulat
tekevät kunniaa toisilleen.
Taistelu voi olla pitkä tai lyhyt,
siisti tai verinen, nappulat eivät
siitä välitä, vain peli, se merkitsee.
Vain yksi nappula on surullinen, se ei kuulu
joukkoon puisten nappuloiden.
Sen tarina on erilainen on muiden.
On katseensa verhoutunut usvaan.
Sen askel painavampi, kuin muiden on.
Se on pukeutunut mustaan, se iva naurun
nostaa, vaan päänsä ylväästi kohottaa,
kulkee laudan päästä päähän, pudottamatta
kruunuaan, valkoinen marmorikuningatar.
ruudut ovat ruskeita ja mustia.
Nappulat kolisevat puisen,
linkkuun kääntyvän laudan sisällä.
Ääni on kuin epätoivoisen vangin koputus,
joka tahtoo ulos pienestä sellistään.
Laudan sulkee lenksuva linkku,
se ei pysy kunnolla kiinni,
vaan lopsahtaa auki omia aikojaan,
heiluu puolelta toiselle,
päästäen pienen surkean vingahduksen,
ohittaessaan kohdan, jossa sen kuuluisi pysähtyä.
Kun lauta on avoinna pöydällä ja nappulat
odottavat kiihtyneinä pääsyä oikeille
paikoilleen, voisi hiljaisuutta leikata
kultaisella paperiveitsellä,
mustat ja ruskeat nappulat
tekevät kunniaa toisilleen.
Taistelu voi olla pitkä tai lyhyt,
siisti tai verinen, nappulat eivät
siitä välitä, vain peli, se merkitsee.
Vain yksi nappula on surullinen, se ei kuulu
joukkoon puisten nappuloiden.
Sen tarina on erilainen on muiden.
On katseensa verhoutunut usvaan.
Sen askel painavampi, kuin muiden on.
Se on pukeutunut mustaan, se iva naurun
nostaa, vaan päänsä ylväästi kohottaa,
kulkee laudan päästä päähän, pudottamatta
kruunuaan, valkoinen marmorikuningatar.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Erikoinen. En ymmärrä shakista mitään, mutta tämä hiukan valaisi."Valkoinen marmorikuningatar"? Kiitti taas!
En shakista mitään ymmärrä, mutta se
valkoinen marmorikuningatar olen minä.
(ainakin kuvittelen olevani)
Kiitokset sinulle ??? ;)
Onpa taas upea RUNO.
Nämä Hopeakampa runot pysäyttävät ja jäävät useimmiten pidemmäksikin ajaksi mieleen.
Kiitos lukuelämyksestä!
kiitos on mieleinen.
Kiitos Sinulle:)
mutta näitä runojasi ei vain voi ohittaa.
Minä taidan olla se surullinen nappula ja Sinä
alusta jolla kuljen tai sitten käsi, joka minua
sillä liikuttaa.
Kiitos runostasi, jotenkin sopi tähän
vallitsevaan apatiaani tänään.
On mukava, että piipahdat välillä tälläkin puolella.
Toivottavasti mielesi on piristynyt edes hiukan.
Kiitos.
Tapio Rautavaara teki aikoinaan samanlaisen.
Kyseessä ei ole runo vaan tarina.
En tunne kyseistä tarinaa Rautavaaralta.
Tämän olen kirjoittanut itse.
Rautavaaralta tiedän sen korttipakka oikeudenkäynnin, se on vaikuttava.
Luulenpa, että tässä maailmassa tarinat, runot ja jutut, on kaikki kirjoitettu moneen kertaan jo ennen meitä ja kirjoitetaan vielä moneen kertaan meidän jälkeemme.
Kiitos kuitenkin huomiosta.
etten tiedä shakkilaudasta kertovaa laulua, vain korttipakasta, eikä ne ole mielestäni oikein verranollisia.