Tunteita jostain kaukaa

Siinä mä keskellä istuin, ohjaamossa vanhan muuttoauton
taas vaihtui koti, maisemat ja ystävät, ties monennenko kerran
   miks meidän pitää mennä taas
   sitä ymmärtänyt en koskaan
   Niin mietin mä aina milloin aika täyttyy
   ja hiljaa katoaa taas eilisen muistot.
Kaupungit uudet, kasvot vieraat ihmisten tuijottivat mua vastaan
ja jälleen… tutut kysymykset toistivat sitä samaa.
   Kuka sä oot ja mistä sä tuut, hei muukalainen
   on puheesi outo ja murteesi vieras, hei muukalainen
   koti on tuolla jossain sanoin ja käsiini nyyhkytin
   kun pisaroi mieleni surua hiljaa.



2

Kenen korvat mua kuulee, kun tietä kysyn jos en tiedä mihin mennään.
Tienvarsilla viitat nuo yksinäiset, vain etäisyyksistä kaikille kertoo.
   mutta tiedänkö missä on määränpää
   paikka levon, rauhan, ehkä kumppanuuden
   Löydätkö sinne koskaan, kun tiellä kuljen ja
   vieraan paikan aina edessä kohtaan.
Kaupungit uudet, kasvot vieraat ihmisten tuijottava mua vastaan
ja jälleen… tutut kysymykset toistivat sitä samaa.
   Kuka sä oot ja mistä sä tuut, hei muukalainen
   on puheesi outo ja murteesi vieras, hei muukalainen
   koti on tuolla jossain sanoin ja aikani kuluu
   kun pisaroi mieleni surua hiljaa.
   







3

Sitten yhtenä kertana risteyksessä seisoi, ihminen kaunis kuin unieni kuvat
Kysyi hän tietäni, kun kiireellä kuljen, kuka mua ajaa takaa?
   En sanoja löytänyt, ei vastausta ollut, puristi se hetki rintaa
mykkänä seisoin ja ihmettelin, kun täytyi hetkessä mieleni
Ei soitellut kelloja, ei kysynyt lupaa
katsoi vain suoraan silmiin
Kantoi ajatus mukanaan mennyttä aikaa, tuoden tarinoita tähän päivään
Sai nimiä paikat menneisyyden ja muistot myös onnellisuuden
   Vihdoin tunsin tämän paikan jota aina etsin
   eivät kyselleet vieraat kasvot
   Kuului rakkaani ääni nyt tänne jää
   eikä pisaroinut mieleni enää
   
   
   
Muistoja menneisyydestä runoistansa koonnut ja tuottanut copyright oikeuksin,
Juha
   
4282
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Saisin kohtuullisen pitkän repostuken miksi pidin runostasi, mutta jokso se riittäisi, että sanon, pidin todella! :)

Mukvaa torstaipvää, tarkampuja, toivottelee Muru! :D

Äänestä
  • Aloittaja

    Se on joskus puheitta paras. Kiitos palautteesta. Piristää parastaikaa työpäivääni. Pahaolo kun ei ole kuin ajatuksen päässä pitkän suhteen päättymisen takia. Tuntematon olo on tulevaisuutta. Joskus pelottava

    Äänestä

Tämä runo pysäytti vähän pidemmäksi aikaa
ja lukemaan vielä uudelleenkin.

Äärettömän hyvä tunnelma runossasi, todella hyvä
RUNO.

Äänestä

Sukelsin syvälle tähän tekstiin.
Se oli niin herkkä ja aito.
Kiitos kun kirjoitit sen tänne.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


UPDATE_7417020 kirjoitti:

Siinä mä keskellä istuin, ohjaamossa vanhan muuttoauton
taas vaihtui koti, maisemat ja ystävät, ties monennenko kerran
   miks meidän pitää mennä taas
   sitä ymmärtänyt en koskaan
   Niin mietin mä aina milloin aika täyttyy
   ja hiljaa katoaa taas eilisen muistot.
Kaupungit uudet, kasvot vieraat ihmisten tuijottivat mua vastaan
ja jälleen… tutut kysymykset toistivat sitä samaa.
   Kuka sä oot ja mistä sä tuut, hei muukalainen
   on puheesi outo ja murteesi vieras, hei muukalainen
   koti on tuolla jossain sanoin ja käsiini nyyhkytin
   kun pisaroi mieleni surua hiljaa.



2

Kenen korvat mua kuulee, kun tietä kysyn jos en tiedä mihin mennään.
Tienvarsilla viitat nuo yksinäiset, vain etäisyyksistä kaikille kertoo.
   mutta tiedänkö missä on määränpää
   paikka levon, rauhan, ehkä kumppanuuden
   Löydätkö sinne koskaan, kun tiellä kuljen ja
   vieraan paikan aina edessä kohtaan.
Kaupungit uudet, kasvot vieraat ihmisten tuijottava mua vastaan
ja jälleen… tutut kysymykset toistivat sitä samaa.
   Kuka sä oot ja mistä sä tuut, hei muukalainen
   on puheesi outo ja murteesi vieras, hei muukalainen
   koti on tuolla jossain sanoin ja aikani kuluu
   kun pisaroi mieleni surua hiljaa.
   







3

Sitten yhtenä kertana risteyksessä seisoi, ihminen kaunis kuin unieni kuvat
Kysyi hän tietäni, kun kiireellä kuljen, kuka mua ajaa takaa?
   En sanoja löytänyt, ei vastausta ollut, puristi se hetki rintaa
mykkänä seisoin ja ihmettelin, kun täytyi hetkessä mieleni
Ei soitellut kelloja, ei kysynyt lupaa
katsoi vain suoraan silmiin
Kantoi ajatus mukanaan mennyttä aikaa, tuoden tarinoita tähän päivään
Sai nimiä paikat menneisyyden ja muistot myös onnellisuuden
   Vihdoin tunsin tämän paikan jota aina etsin
   eivät kyselleet vieraat kasvot
   Kuului rakkaani ääni nyt tänne jää
   eikä pisaroinut mieleni enää
   
   
   
Muistoja menneisyydestä runoistansa koonnut ja tuottanut copyright oikeuksin,
Juha
   

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu