Mikä siinä on, että yleensä juuri LÄHInaapurit ovat ns. vittumaista kamaa pahoine tapoineen ja heti kun pääsee parin kilsan päähän noista idiooteista, niin ihmiset rupeavat taas tuntumaan ihmisiltä...?
Psykologista vai jokin "Murphyn laki"...?
Psykologista vai jokin "Murphyn laki"...?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tätä ilmiötä pohdin täälläkin. Ehkä sitä tuntee tarvetta suojella itseään sekä tavalla tai toisella varautua pahimpaan, jos naapuri on osoittanut epäsosiaalisia oireita itsestään. Muutoinkin asiat elämässä näyttävät helpommilta etäisyyden päästä, joten jos joku hankala naapuruussuhde jää taakse ja alkaa helpottamaan voi olla varma ainakin siitä että se todellakin oli hankala naapuri (eikä omaa ennakkoluuloisuutta).
Ja onhan se sanontakin, ettei sukulaisia tai naapureita voi valita eli se kuvaa sitä miten jotkut ihmissuhteet perustuvat pakkoon, pakonomaiseen pärjäämiseen keskenään ja joskus henkisiä voimavaroja vaativaan keskinäiseen sietämiseen.