Hei!
Olen lapseton ja olin ennenkuin aloin seurustelemaan miehen kanssa jolla on lapsia. En tiedä pitäisikö minun kertoa mieheni lapsille, että en voi ikinä saada lapsia ja he ovat minulle kaikki kaikessa? En haluaisi heidän olevan minulle minkäänlaisessa velvollisuuden tunteessa vai oikeasti aidosti mukana meidän yhteidessä elämässä mitä juuri nyt vietämme.
Mies tietenkin tietää tästä minun lapsettomuudesta, mutta lapsille emme ole vielä kertoneet, lapset on jo isoja ja he ymmärtäisivät kyllä tämän jos heille kertoo.
Mitä itseeni tulee en ole asian kanssa sinut sitten ollenkaan ja ehkä tämä on syynä miksi en ole kertonut lapsille ja kuinka vaikeaa tällaista asiaa on kertoa muille.
Tämä on vain jokapäiväinen asia minulle ja miehelleni.
Olen lapseton ja olin ennenkuin aloin seurustelemaan miehen kanssa jolla on lapsia. En tiedä pitäisikö minun kertoa mieheni lapsille, että en voi ikinä saada lapsia ja he ovat minulle kaikki kaikessa? En haluaisi heidän olevan minulle minkäänlaisessa velvollisuuden tunteessa vai oikeasti aidosti mukana meidän yhteidessä elämässä mitä juuri nyt vietämme.
Mies tietenkin tietää tästä minun lapsettomuudesta, mutta lapsille emme ole vielä kertoneet, lapset on jo isoja ja he ymmärtäisivät kyllä tämän jos heille kertoo.
Mitä itseeni tulee en ole asian kanssa sinut sitten ollenkaan ja ehkä tämä on syynä miksi en ole kertonut lapsille ja kuinka vaikeaa tällaista asiaa on kertoa muille.
Tämä on vain jokapäiväinen asia minulle ja miehelleni.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ajattelimpa vastata, kun oma tilanteeni on samantapainen kuin sinulla. Tosin minulla on kaiketi vielä jotain toivoa lapsia saada, vaikka 4 vuoden yrittämisen jälkeen alankin olla aika toivoton.
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 7 vuotta ja sinä aikana olen kiintynyt mieheni lapsiin niin vahvoin sitein, että he ovat minulle rakkaimpia maailmassa. En koe itseäni mitenkään heidän äidikseen, mutta kuvittelisin, että olen aina oleva heille yksi läheisimmistä ihmisistä isän ja äidin jälkeen.
Minä olen aina ajatellut niin, että lapsille pitää olla rehellinen silloin kun he jotain kysyvät. Ja kodissa pitää olla niin avoin ja luottavainen ilmapiiri, että lapset uskaltavat kysyä vaikeitakin kysymyksiä. Meillä on esimerkiksi aina puhuttu avoimesti avioerosta, jos lapset ovat siitä jotain kysyneet.
MUTTA. Jos lapset eivät kysy kysymyksiä, voi tilanne olla myös yksinkertaisesti se, että asia on sellainen, jota lapsi ei tule ajatelleeksi. Esim. lapsettomuus voi olla sellainen juttu, joka ei lapsen kehitystason vuoksi ole sellainen, jonka hän ymmärtäisi kunnolla.
Sinuna pyrkisin luomaan hyvän keskusteluilmapiirin, jossa lapset kokevat, että kaikki kysymykset ovat sallittuja. Ja jos sitten tällainen lapsettomuusaihe nousee pintaan, niin kerrot heille yksinkertaisesti sen, miksi ette voi lisää lapsia saada.
Jos todella rakastat miehesi lapsia, he varmasti vaistoavat sen ja tietävät oman arvonsa sinun silmissäsi. Minä en aio koskaan vertailla lasten kuullen sitä, ovatko he arvokkaampia kuin syntymätön lapsi ja mikä heidän asemansa nyt on. Jokainen lapsihan on vanhemmilleen ainutlaatuinen omalla tavallaan.