Kajsa KANTO-maassa (osa 21)...........

Wooper kirjoitti:

Kajsa on nyt siis viimein päässyt liigan läpi.
Nyt on 21. osan vuoro, johon taas toivoisin
kommentteja (Squirtlelta ja Pokemaster Harweylta
saan kyllä aina palautetta, mutta toivoisin sitä
muiltakin.)

”Elämä tympii!” Kajsa potkaisi isoa kiveä polun
vieressä. Hän oli matkalla professori Elmin
luokse. Elmin talo häämötti jo horisontissa.
Vaikka talo oli jo suht koht lähellä, Kajsa
päätti istuutua vähäksi aikaa. Auringon
lämmittämä, sammaleinen kivi näytti
huokuttelevalta istumapaikalta, joten Kajsa
istahti siihen ja nappasi pokepallot
vyöltään. ”Tulkaa ulos, kaikki!” Yksi kerrallaan
pallot aukesivat ja Typhlosion, Blastoise,
Pidgeot, Rapidash, Magby ja Espeon tulivat
ulos. ”Haukatkaa nyt happea”, Kajsa sanoi
niille. ”Olette sen ansainneet liigan jälkeen.”
Pokemonit hyppivät riemuissaan ruohikolla, kaikki
muut paitsi Magby, joka kömpi Kajsan syliin
nokosille. Kajsa sulki silmänsä ja vaipui
ajatuksiinsa. Hän ajatteli sitä, kuinka oli
viisivuotiaana kaatunut pyörällä ja saanut isot,
veriset mustelmat polviisa ja kyynärpäihinsä.
Äiti oli pitänyt häntä sylissään koko illan ja
lukenut satuja. Kajsa avasi silmänsä ja katsoi
Magbyyn joka kuorsasi rauhallisesti Kajsan
sylissä mitä hellyyttävimmässä asennossa pienet
silmät suljettuina. Magby oli vähän niin kuin
Kajsa pienenä – halusi lähes koko ajan hoitoa,
huomiota ja ennenkaikkea rakkautta.

Siinä jonkin aikaa istuttuaan Kajsa nousi ja
kutsui kaikki muut pokemoninsa paitsi Magbyn
takaisin palloihinsa ja jatkoi matkaa.

”Kajsa! Hauska nähdä sinut taas täällä!” Elm
tervehti Kajsaa. ”Mmm... Sitä samaa”, Kajsa sanoi
hieman vaitonaisena. ”Sinulta ei ole kylläkään
tullut yhtään pokemonia Oakin labraan, hän soitti
minulle.... odotas nyt... eilen. Oletko sinä
yleensäkään napannut muita pokemoneja kuin sen
Cyndaquilin, jonka minä sinulle annoin?” Elm
tiukkasi. ”Mägbiii!” Magby hyppäsi esiin Kajsan
jalkojen takaa. ”Hei! Tämähän on hienoa! Magby!”
Elm riemuitsi ja hetken Kajsa pelkäsi, että Elm
laittaa Magbyn joihinkin kokeisiin, ”tiedemies”
kun on, mutta Elm tyytyi vain ihastelemaan
Magbya. ”Olen minä napannut muitakin”, Kajsa
sanoi ylpeänä ja komensi pokemonit ulos
palloistaan. ”Hienoa, hienoa.... Typhlosion....
Espeon.... Pidgeot…. Blastoise…. Rapidash…. Ja
sitten tämä Magby”, Elm kiersi joka pokemonin
luona ja katsoi tutkivasti jokaista. ”Hienoja
ovat. Ja hyvin koulutettuja, ainakin ulkonäöstä
päätellen”, oli Elmin tuomio. ”Kiitos. Mitäs
sitten? Liigakin on jo tullut mentyä”, Kajsa
sanoi haukotellen. ”Liigakin, vai? Hienoa,
hienoa.... No, sitten vain KANTO-maahan näitä
muita salipäälliköitä rökittämään!” Elm huusi
kuin juuri sotaan lähdössä oleva sotilas. ”Ööh...
juu. Miten sinne pääsee?” Kajsa halusi
tietää. ”No, S.S. Aqua lähtee sunnuntaina
liikkeelle kohti Vermilion Cityä, ehkä
voisit...” ”Sunnuntaina?! Siihenhän on ikuisuus!”
Kajsa huudahti. ”No niin, miten sen nyt
ottaa....” Elm mietiskeli. ”Ei, minä menen
lentämällä”, Kajsa sanoi ja katsoi merkitsevästi
Pidgeotia. ”No, miten haluat. Minä jään
odottelemaan Timiä”, Elm sanoi samalla, kun Kajsa
kutsui pokemoninsa takaisin palloihinsa. ”Hah!
Tim ei luultavastikaan ikinä tule tänne New Bark
Towniin – ei ainakaan liigavoiton kera!” Kajsa
herjasi ja hyppäsi Pidgeotin selkään. ”Okei,
Pidgeot. Mennään Vermilion Cityyn!” ”Pidgsoot!”
Pidgeot nousi isoin siivenräpäytyksin ilmaan ja
Elmin katsellessa Kajsa ja Pidgeot hävisivät
horisonttiin. ”Tuosta tytöstä voi vielä tulla
jotain”, Elm pohti ja kääntyi mennäkseen
sisään. ”Professori Elm! Odottakaa!” Elm kääntyi
ja näki, että huutaja oli joku poika, noin 13-
vuotias. ”Mitäs asiaa, nuori mies?” Elm
kysyi. ”Etsin Kajsa-nimistä kouluttajaa New Bark
Townista. Oletteko kenties nähnyt
häntä?” ”Riippuu siitä, kuka kysyy”, Elm sanoi
epäilevästi. ”Nimeni on Todd. Olen Kajsan ystävä.
Oletteko nähnyt häntä?” ”Hmm... Itseasiassa
etsimänne henkilö nousi viitisen minuuttia sitten
Pidgeottinsa selkään ja lähti lentämään kohti
Vermilion Cityä”, Elm sanoi Toddille. ”Voi ei!
Millä minä nyt saan hänet kiinni?” Todd alkoi
kävellä ympyrää Elmin vieressä. ”Hmm... Ehkäpä
tämä auttaisi.... Seuraa minua!” Elm sanoi
Toddille ja viittasi tätä tulemaan mukaansa. He
menivät Elmin laboratorioon ja Elm otti yhden
pokepallon hyllystä. ”Eräs vuosia sitten elänyt
pokemonkouluttaja antoi tämän kuolinvuoteellaan
professori Oakille, joka puolestaan antoi sen
minulle. Miehen viimeinen toive oli, että tätä
pokemonia ei koskaan vapautettaisi, vaan että se
annettaisiin jollekkin, joka sitä kipeästi
tarvitsee”, Elm esitelmöi. ”Sinä saat sen.” Elm
ojensi pokepallon Toddille. ”Mi-minä?” Todd
ihmetteli. ”Niin. Sinä. Mutta älä koskaan vapauta
sitä, onko selvä?” ”Selvä. Mutta mikä pokemon
tämä oikein on?” Todd halusi tietää. ”Se on yksi
maailman harvinaisimmista pokemoneista. Voit sen
avulla matkustaa Vermilion Cityyn. No, mene jo!”
Elm sanoi ja viittasi kädellään ulko-ovea. Todd
nyökkäsi ja astui ulos.
”No, katsotaan, mikä sinä olet”, Todd sanoi
pallolle ja komensi: ”Tule ulos!” Pallosta lähti
vaalea valonsäde, joka alkoi kasvaa. Todd haukkoi
henkeään, kun siitä alkoi muodostua jotakin.

”Vau! Näin tämä matka taittuu ennätysvauhtia!”
Todd huudahti katsellessaan alas maahan. ”Lennä
nopeammin! Meidän on oltava Vermilionissa vielä
tänään!” Todd kehotti pokemoniaan. Hetken Todd
katseli vain maisemia, mutta kumartui sitten
pokemoninsa pään ylle. ”Meistä tulee vielä hieno
parivaljakko, vai mitä, Articuno?”

JATKUU.............................

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä