Varuskunnan siistissä tuvassa
kerran syksyllä iltamyöhään
kanssa tykkimies Tiilen avauduimme
rankempaa leikkiä lyömään
”Yvonne Berger!”
huuteli hän
tuskaista kaipuutaan
”Honeyburgeriksi” nauroimme
hänen kallista rakkaintaan
”Honeyburger, Honeyburger
kerro meille uudestaan
kuinka kaunis on sun kultasi
jota kärkäs oot kehumaan!”
Ja Tiili mieliaiheeseensa
jälleen päästyään
Yvonnestaan kertoi
ei päässyt jäähtymään:
”Hänen silmänsä kuin safiirit
en niiltä öisin rauhaa saa
ja hiuksensa kullanvaaleat
unissa poskiain kutittaa
tätä valokuvaa katsokaa
tästä pääsette tunnelmiin
sua Yvonne Berger, rakkaani
täällä kaukana kaipaan niin!”
Nätti olihan kuvassa tyttö
kuten varmasti moni muu
vaikkei intissä siviilejä aatella
siinä tuskaan turhautuu
Tykkimies Tiilen lailla
kului vuosi se armeijaan
ei sydämeemme antanut
sille touhulle kumpikaan
Monen kurjan kuukauden päästä
viimein pääsimme lähtemään
minä Tolstoin tuotannon luin
hän kaipasi tyttöään
kerran syksyllä iltamyöhään
kanssa tykkimies Tiilen avauduimme
rankempaa leikkiä lyömään
”Yvonne Berger!”
huuteli hän
tuskaista kaipuutaan
”Honeyburgeriksi” nauroimme
hänen kallista rakkaintaan
”Honeyburger, Honeyburger
kerro meille uudestaan
kuinka kaunis on sun kultasi
jota kärkäs oot kehumaan!”
Ja Tiili mieliaiheeseensa
jälleen päästyään
Yvonnestaan kertoi
ei päässyt jäähtymään:
”Hänen silmänsä kuin safiirit
en niiltä öisin rauhaa saa
ja hiuksensa kullanvaaleat
unissa poskiain kutittaa
tätä valokuvaa katsokaa
tästä pääsette tunnelmiin
sua Yvonne Berger, rakkaani
täällä kaukana kaipaan niin!”
Nätti olihan kuvassa tyttö
kuten varmasti moni muu
vaikkei intissä siviilejä aatella
siinä tuskaan turhautuu
Tykkimies Tiilen lailla
kului vuosi se armeijaan
ei sydämeemme antanut
sille touhulle kumpikaan
Monen kurjan kuukauden päästä
viimein pääsimme lähtemään
minä Tolstoin tuotannon luin
hän kaipasi tyttöään
Vastaukset 2
Vanhimmat
eihän tästä mitään tule kun
rakkausrunoja lukiessa
aamuinen latte
oli mennä väärään kurkkuun
eilen
no vähän sitten helpotti
kun muistin
että timantit on hiiltä
mitäs sitten siitä
pitipä tuumata
sitten kuitenkin tovi
olihan se toki
aika kummallista
kun
yks runoilija
oiskin halunnut olla
teflonia
mukamas
eihän siitä sitten mitään tule
jos
runoilija alkaa oikeasti olla
pelkkää pikselikästä
digitaalia
sähköhöttöstä
johon
mikään ei tarttuisi
siis tosi tyhmää
ihan tosissaanko
vai jotenkin
pehmopäänä
joka ei yleensä
keskellä päivääkään
jaksa pysyä tyynenä tuppisuuna
auh
mullekin kerran pääsi sanomahan
jotta
aurinko paistaa vain ja ainoastaan
Pohjois-Esplanadille
ja
siitä lähtien olen tietänyt
notta
ei ole ainakaan
oikeasti mikään
teflonmiäs
se runoilija
on sillä välillä niin
hiilenmustat riimit
joskaan ei aina niin fiinit
mutta
suorastaan sähköisen timanttiset
tätä hauskaa runoa olen lukenut tänään. Taitavasti johdatat lukijan tunnelmaan, jossa melkein tuoksuja myöten voi aistia tapahtumat. Tolstoita lukemalla aika varmaan sujui nopsemmin, kun tyttöä haaveilemalla. Kiitos taas lukuhetkestä..